Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
23. toukokuuta 2010
Biologien henkiinjäämistaistelu
Kauan sitten, eräänä yönä, huomasin että vanhadarwinilainen iskulause ”vahvimman henkiinjääminen” ja aika pitkälle itse luonnonvalinta on hyvä esimerkki kehäpäätelmä. Henkiin jäävät henkiin jäävät. Parhaiten menestyvät ne, jotka menestyvät. Englannin ”survival of the fittest” ei viittaa vahvimpaan vaan soveliaimpaan.
Tieteelliseksi väitetty oivallus, että parhaiten ympäristöönsä soveltuvat jäävät todennäköisimmin henkiin tuotettuaan runsaasti jälkeläisiä, ei siis ole tieteellinen, ja kielikuvana eli metaforanakin se on ontuva.
Biologit ovat jo raivoissaan, ja luultavatsi sota jatkuu, kunnes vain vahvimmata ovat henkiinjääneet. Professorit Jerry Fodor ja Massimo Piattelli-Palmarini ovat ammattilaisia. Heidän kirjansa ”What Darwin Got Wrong” eli missä Darwin meni pieleen kuumentaa tunteita.
Nähdäkseni kirjassa on pahoja virheitä ja lukijoita kosiskelevaa liioittelua. Lisäksi siinä on erittäin tarpeellisia oikaisuja ja pieniä häiveitä paradigman muutoksesta, hiukan niin kuin Newtonista Einsteiniin – Newton tunnetusti kelpaa edelleen melkein kaikkeen mutta ei missään tapauksessa kaikkeen.
Hauskin, blogikirjoituksen vaativa on kirahvi-esimerkin purkaminen. Moni meistä on kuullut koulussa, että kirahvi pärjätä porskuttaa luonnonvalinnan näkymättömän käden kannattelemana, kun sillä on niin pitkä kaula. Se ulottuu napsimaan savanneilta lehtiä paikoista, joihin ärhäkämmät kasissyöjöt eivät ulotu. Kukaties geenivirhe, mutaatio, on osoittautunut muinaisuudessa onnenpotkuksi.
Nyt herra professorit sanovat, että oikeastaan puhe ei ole ominaisuuksista, joita luonnonvalinta suosisi tai hylkisi, vaan organismeista. On täysin mahdollista, että kirahville on kehittynyt pitkä kaula jonkin laajemman muutoksen yhteydessä.
He eivät liene väärässä siinä, että nyt käytettävissä olevin välinein periytyminen ja periytyvyys ovat osoittautuneet hermostuttavan paljon mutkikkaamiksi ilmiöiksi kuin alan pioneerit käsittivät.
Geneettistä informaatiota sisältävillä proteiineilla on monia teitä eliön aineenvaihduntaan. Jotkut niistä näkyvät ja ovat aina kiinnostaneet tutkijoita, koska niistä saa sepitetyksi niin sieviä kertomuksia, kuten banaanikärpäsen silmien väristä.
Mitä muuta tapahtuu, sitä emme totta puhuen tiedä. Olkoon että kysymys on kukaties pelkkä provokaatio, mutta kysymys on hyvä – onko perimän välittyminen samalla tavalla täynnä mustaa ainetta kuin maailmankaikkeus? Olisko mahdollista, että tiedämme asiasta kuitenkin erittäin vähän?
Kirjoittajat ottavat esiin erään perhosen, joka sopeutui parissa sadassa vuodessa teolllistumisen nokeamiin puihin muutamalla väritystään. He mainitsevat ikävästi, että samaan aikaan saman perhosen toukka porskutti pois tiehensä – muutamatta väriään. Silti se maistui saalistajille siinä kuin perhonenkin.
Jokin eliö (eläin tai kasvi) ”suojautuu” sulautumalla ympäristöön tai jopa jäljittelemällä toista eliötä. Mutta sekin vaihtoehto on olemassa, että esimerkiksi kasvia suojaa esimerkiksi lehmiltä myös paha maku, kenties myrkyllisyys, ja kuka tietä mitkä muut ominaisuudet.
Kiistakirjan ydin on yksinkertainen: kun jokin huomaamamme ilmiö periytyy, periytyy paljon muutakin, mitä emme huomaa. Genomin ”mustan aineen” eli merkitykseltään tuntemattoman tai havaitsematta jääneen osan. ”Genomi” on määritelmän mukaan organismin koko DNA:han koodattu perintöaines, ja lisäksi muuta. Organismien lisäksi mm. viherhiukkasilla on genomi.
Mikään ei ole niin harhaanjohtava kuin hyvä kielikuva. Biologiassa tilanne voi olla erikoisen ärtynyt, koska ainakin Amerikassa tapellaan eräiden jumaluskoisten kreationismin kanssa, ja vähemmästäkin tulee hulluksi. Asianomainen pelle tietenkin sanoo, että Jumala on luonut kaiken eli myös Darwinin ja lajinvalinnan, ja jos käsityksemme lajinvalinnasta osoittautuu ongelmalliseksi, ”Jumala on aina tiennyt senkin”. Jos jonkun kanssa ei voi puhua, on vaiettava, kuten Wittgenstein ehdotti.
Meille koulussa 60-luvulla kerrottiin kirahvilla olevan pitkä kaula syystä ettei sen tarvinnut polvistua vettä juodessaan, jolloin se olisi ollut helppo tapaus saalistajille.
VastaaPoistaMutta sehän ei aihetta kirjoituksessa toiseksi muuta.
En ole biologi, mutta maallikolle Lajien synty on kirjoitettukin. Minä ymmärsin sen pääpointiksi, anniksi ja kiistaa aiheutaneeksi väitteeksi sitä, että lajeja ei ole luotu /ilmaantunut erillisinä muuttumattomina luokkina, vaan olemme yhtä massaa, joka
VastaaPoistajatkuvasti muuttuu. Luonnon valinta, eikä esimerkiksi ominaisuuksien jääminen käytöstä, on kirjan väitteen mukaan keskeinen muutosvoima.
En muista, että Darwinin pääteoksen keskeinen sisältö olisi selittää luonnon valinnan tai sen valittavaksi tulevien ominaisuuksien syntymekanismia, vaan kyllä se jäi "pimeäksi aineeksi". Kai se tuli tarkemmin esille, kuten Darwinin vanhuuden parta, vasta kirjan julkaisun jälkeen.
Sirahvin juomatavoista kirjoittaa Maapallon eläinkuvasto (toim. Lauri Hirvensalo 1935) seuraavaa:
VastaaPoista"Ruohon jyrsiminen maasta sen sijaan käy vaivalloisesti, sirahvin täytyy levittää jalkansa haralleen ja kurottaa pitkä kaula pystysuoraan alas, usein se myös nurmea kalutessaan laskeutuu polvilleen. Yhtä hankala toimitus on myöskin juominen. Siihen sillä ei kylläkään ole läheskään aina tilaisuutta, se kun on aito aroseutujen asukas eikä kummeksu autiomaitakaan, missä ei juomapaikkoja tapaa pitkiin aikoihin; siellä se saa tyydytetyksi vedentarpeensa mehevistä kasvinosista ja lehtien kastepisaroista."
Jokapojan darvinismi on jäänyt uskonnon vangiksi. Sen tehtävä on ollut todistaa, ettei jumalaa ole olemassa. Tästä syystä darvinismin peruslause väittää, ettei kehityksellä ole mitään (jumalan asettamaa) tarkoitusta vaan kaikki on periaatteessa sattuman leikkiä. Koska jumalaa ei ole, vahvimmat tai parhaiten ympäristöönsä soveltuvat johtavat kehitystä, mistä saadaan kulloinkin tarkoitukseen sopivaa poliittista propagandaa.
VastaaPoistaSe, ettei kehityksellä ole (ulkopuolelta annettua) tarkoitusta, ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kehityksellä olisi suuntaa, joka voidaan ymmärrettävästi ilmaista. Tämä suunta on (tietysti) ymmärryksen kehittyminen.
Tämä maailmanselitys poikkeaa olennaisesti vahvimman voittamisen tai soveliaimman eloonjäämisen maailmanselityksestä. Vahvimpien menestymiseen uskominen korostaa rajojen asettamista, kilpailuja ja vastakkainasetteluja. Se tähtää hyvän voittoon pahasta, milloin mistäkin, tänään mm. terrorismista ja rosvovaltioista. Soveliaimpien menestymiseen uskominen ei asiaa muuta; kannattaa sopeutua vahvimpien valtaan.
Ymmärryksen kehittymisen maailma on olennaisesti erilainen. Se korostaa tiedon rajattomuutta ja yhtenäisyyttä, ymmärtäminenhän on näennäisesti vastakkaisten ajatusten yhteensovittamista toisella tasolla (esim. fasismi ja kommunismi ovat vastakkaisia omasta mielestään, mutta ne ovat molemmat samalla puolella, kun niitä verrataan demokratiaan).
Näin ajatellen ymmärryksen kehittyminen on maailman ominaisuus, kuten painovoima, jota ei tarvitse sen enempää kannustaa kuin rajoittaakaan. Keinotekoiset rajoitukset, erityisesti tiedon ja samalla ymmärryksen hallinnan yksinoikeudet, vain haittaavat maailmamme kehitystä.
Ad Omnia: - kuten on kommentoitu, Darwinilla oli yli-innokkaita kannattajia. Hänen havainnoistaan tehtiin nopeasti hurjiakin päätelmiä, joista sosiaalidarwinismi saattoi olla erikoisen onneton.
VastaaPoistaNyt voi olla sopiva aika huomata, että erilaiset evoluutiomallit ovat levinneet hyvin laajalle, mm. taloustieteeseen (evolutionary economics).
Nähdäkseni vanha marxilaisuus ja sen luja usko "välttämättömyyteen" erilaisissa asioissa oli yksi tällainen muunnos.
Täytyisi kai yrittää hahmotella lainsäädännön / lainopin "darwinilaisia" piirteitä. Peruskaava on joskus (Monod'n tapaan), että sattuma johtaa välttämättömyteen.
Kemppinen viittasi taloustieteen evoluutiomalleihin / lainsäädännön darwinilaisiin piirteisiin.
VastaaPoistaNäistä loppuhuipennus löytynee uudesta valmiuslaista, jolloin eri viranomaisille taattaisiin laajat valtuudet toimia myös talousongelmien "uhatessa". Kohtahan maailmantalouden romahdus on lähellä.
Lakihan antaa viranomaisille oikeuden kerätä ihmisiltä pois heidän viestimensä (matkapuhelin, tietokone...) ja rahan liikkumista pankkien asiakkaille voidaan rajata lähes kohtuuttomasti.
Tuo tie vie meidät suoraan (evoluutio) syyskuun 9. päivään 2011. Silloin pitäisi kaikkialla tulla käyttöön 6-numeroiset IP-koodit.
IsoVeli
Tuo mahdollistaa kansalaisten valvonnan ja seuraamisen "porsaanreikien kautta" tehokkaasti.
Toisaalta olisi hyvä laittaa puolet suomalaisista vankilaan, koska olemme kuulema maana kehittynyt IT-osaaja.
Mallia voisi ottaa Intiasta:
IT-osaamista
jossa datan käsittely ulkoistetaan vankiloihin.
kariav:lle:
VastaaPoistaKirahvin lyhyestä kaulasta myös:
Natureinstitute
Taitaa käydä niin että nörtit jyrää biologit, esimerkiksi Craig Venter http://www.jcvi.org computer genomeineen.
VastaaPoistaReissumies Frank
Kirahvilla on pitkä kaula. Äidilläni on paljon lyhyempi. Hänen suvussaan oli muitakin pitkäkaulaisia, mitä ihmisiin siis tuli, mutta he ovat kuolleet jo ajat sitten. Se että kirahvilla oli pidempi johtui siis joidenkin mukaan siitä että ne eivät osanneet kiivetä puihin syömään. Äisilläni on isot tissit. Hän oli nuorempana melkoisen hyvännäköinen pakkaus. Alger'issa ei yksi osannut mitenkään pitää näppejään erossa hänestä. Ei kuitenkaan kelvannut vaikka oli aika komea mieheksi, eli potentiaaliseksi isäkseni.
VastaaPoistaEn tiedä onko kirahvilla isot tissit, mutta jos ne ovat pienet, niin pitkän kaulan luulisi helpottavan imemistä, siis mikäli sattuu olemaan kirahvin poikanen. Siis vähän samaan tapaan kuin että jos isä on iso, niin isompana häntä on helpompi lyödä. Häviämään tuomittuja ovat siis ne jotka eivät ylety tisseihin, tai puolustamaan itseään. Eikös se Darwinin Lajien synty jäänyt aluksi melko pienen huomion kohteeksi. Yksi luki ja joku toinenkin ja sitten vasta paljon myöhemmin siitä tuli suuremman huomion kohde.
En nyt muista keneltä, mutta joltakin ex-vaimoistani sain lahjaksi Bill Brysonin jonkin opuksen jossa selitettiin melkein kaikki. Se oli kai hienostunutta vittuilua, kun olin joskus sanonut että sellainen ärsytti. Tosin yksi ex oli lähettänyt minulle paskaa sisältäneen vaipan, mutta siitä on jo aikaa yli kolmekymmentävuotta ja olihan se paljon osuvampi tekona.
Se on kai sitä rakkauteen liittyvää darwinismia.
Siinä ei auta Gemara eikä Mišna. Eikä tietenkään raamattu. Ei vaikka kuinka vituttaisi. Avara kaula-aukko tietenkin auttaa, jos sattuu olemaan nainen. Darwin piiloutui partansa taakse.
Kristinusko keksi sen sielun tragedian. Sillä oli kätevää korvata kaikenlaista, vaikka se henkinen luonto asiassa auttoikin. Sitten kun se Jumala kuoli, jäi jäljelle historia ja väkivalta. Oppi ihmisluonnosta oli toisarvoista. Oli vain tilanteita, kuten sekin kun ne sinibakteerit alkoivat kasvattamaan itselleen silmiä, ja se kun ne oppivat paskantamaan. Sitä kutsuttiin sitten kehitykseksi.
Oli se kerrassaan hienoa, ja sitten tulivat ne vahvemmat. Ne jotka halusivat arvostella sen teon vasta sitten kun se oli suoritettu - kuten rantaviiva. Mukana seurasi sitten se mitä sanottiin arvoiksi ja se mikä vei siitä kaiken kohtuullisuuden. Siitä sitten kehittyi se mitä nykyään kutsutaan maailmanherruudeksi. Se saatanallisen iso kyrpä joka heiluttaa itseään tämän ajallisen yllä.
Onhan se tietysti erityisen hienoa, vaikka valinnat ovatkin vaiketa, kuten vaikkapa silloin jos pitäisi valita kuolemattomuuden ja isänmaan välillä. Esimerkiksi jos pitäisi asettaa siitä johtuva häpeä nähtäväksi jossakin missä se varmasti nähtäisiin.
Tietämättömyyden tunnustaminen on vaikeaa, mutta ainahan sellainen on.
Voimme toki edelleen kieltää toisaalta, ja ylistää toisaalta - ja ainakin yrittää antaa värejä tälle kaiken kattavalle hyödyttömyydelle. Tosin Kemppisen lukeminen helpottaa melko paljon, etten sanoisi: melkoisen avartavaa.
http://www.youtube.com/watch?v=CcaG-9UtjKA
Evoluutiolla ei ole tarkoitusta eikä suuntaa. Siksi henkiin eivät jää vahvimmat vaan kulloisiinkiin olosuhteisiin sopeutuvat, olkoot millaisia nilviäisiä tahansa.
VastaaPoistaKreatonismi on ihana aate, koska sitä on todellakin mahdoton todistaa vääräksi. Jos väitän nyt vaikkapa, että Jumala loi maailman ja kaiken siinä olevan, mm. Kemppisen aiemmet blogikirjoitukset kommentteineen, tasan 2,5 minuuttia sitten, niin tätä väitettänipä ette pystykään kumoamaan.
Solipsimismi on samaa lajia. Mahdoton kumota.
Coco de Mer-palmun hedelmä on hämmästyttävä näky ainakin miehen silmään. Se on kuin naisen lantio edestä ja takaa. Puu on tietysti katsellut rannalla kirmaavia neitokaisia, mieltynyt näkemäänsä ja päättänyt tehdä pähkinöistään samanlaisia. On hedekukkakin komea, se on enempi miehinen muodoltaan.
VastaaPoistaHautuumailla käydessä olen usein miettinyt, mistä johtuvat puiden runsaat epämuodostumat. Tuleeko ravinteiden myötä kasvua ohjaavia aineksia?
Informaation lumoissa Kunnaksen Ilkka
"hiukan niin kuin Newtonista Einsteiniin – Newton tunnetusti kelpaa edelleen melkein kaikkeen mutta ei missään tapauksessa kaikkeen."
VastaaPoistaKepler keksi planeettojen liikkeet ja niiden ellipsiradat, mutta Newton lakineen selvitti, miksi planeettojen radat ovat ellipsejä.
Faradyn ja ennen kaikkea Maxwellin tutkimukset loivat pohjan suhteellisuusteorialle, jonka perusteen Einstein oivalsi putoavassa hississä.
Gravitaatio olikin aika-avaruuden ominaisuus (ei siis kappaleen ominaisuus kuten alakolussa opetetaan) ja Newtonin lait eivät päde silloin kun liikutaan todella suurilla nopeuksilla.
Einsteinin suhteellisuusteoria pitää ottaa huomioon kun luotaimia lähetetään maasta muille planeetoille. Newtonillakin pärjätään, mutta virhe on selvästi mitattavissa ja sitä tulee metritolkulla. Eli liikaa.
Kait??
Sirahvin kaulan pituus on suhteellinen, näkökulmasta ja ajatustavasta riippuvainen, kuten tuossa JarMomin linkissä kerrotaan. Vähän sama kuin jos on liian lyhyt ylettääkseen kampaamaan hiuksiaan, sitä voi olla myös liian pitkä siihen askareeseen. Mainitsemani Maapallon eläinkuvasto mainitsee toisena sirahvieläimenä okapin, josta ei tiedetä juuri muuta, kuin että sen liha on hyvää neekereiden mielestä.
VastaaPoistaJoka on kiinnostunut hyvästä evoluutiokirjasta, hakeutukoot Kutistuvan turskan äärelle.
VastaaPoista(Kutistuva turska ja muita evoluution ihmeitä
Bargum, Katja - Kokko, Hanna @ WSOY)
Minusta melenkiintoisin entisajan eläimistä on kamelikurki.
VastaaPoistaJalopeura on jo niin tuttu, ettei siitä enää erota huvittavuutta. Kiljuvan jalopeurankin on uhkaavana metelöitsijänä korvannut ainakin nuorisokielessä riehuva homo... "Tääl yks homo riehuu".
Carukux - eikös gravitaatiota opeteta kappaleen ominaisuudeksi alakoulun lisäksi kvanttiteoriassa? Kappale luo kentän, jossa gravitonit melskaavat...?
Kiinnostaisi tietää, mitä Tapani yrittää sanoa toistamalla fraasia evoluution suunnan puutteesta ja sopeutuvimpien eloonjäämisestä. Mihin ja miten tätä tietoa voitaisiin hyödyntää?
VastaaPoistaJos tähän on vaikea vastata, se ehkä johtuu siitä, että sopeutuvimpien eloonjääminen, luonnonvalinta, on jo käsitteenä ristiriitainen. Ajatuksellisestihan se tarkoittaa sitä, että on olemassa jokin luonto ja sillä on kohteita, joista se valitsee sopeutuvimmat. Niin kuin olisi lukko, johon sitten avaimia kokeillaan ja sopivimmat valitaan. Mutta eihän maailma ole sellainen. Ei siinä ole erikseen lukkoa ja avaimia vaan kaikki ovat samalla sekä lukkoja että avaimia. Luonnonvalinta on pohjimmiltaan käsitteellinen tyhjiö.
Toinenkin kummallisuus liittyy evoluutioteorian peruskäsitteisiin. Kun puhutaan jonkin asian evoluutiosta eli kehityksestä, mielessä täytyy olla jokin suunta, johon kehitys osoittaa. Muuten puhuttaisiin muutoksesta. Kun sitten korkeasti oppineet väittävät, ettei kehityksellä olekaan mitään suuntaa, tulee vähän tietämätön olo. Asiaa ei ollenkaan paranna se, että kaiken käytettävissä olevan tiedon mukaan maailmankaikkeus muuttuu/kehittyy tiettyyn suuntaan. Suunta on laajeneva niin fyysisessä kuin elollisessa tai informatiivisessa mielessä. Maailman perusominaisuuksiin kuuluu sellainen ominaisuus kuin informaatio ja siihen reagoiminen ja se vaikuttaa itseään voimistavasti, informaatiota ja siihen reagoimista lisäävästi. Tämä suunta vastaa hämmästyttävän tarkasti myös sitä, mitä me tarkoitamme kun arkikielessä puhumme jonkin asian kehityksestä tai kehittämisestä.
Luulisin, että on viisaampaa Kemppisen lailla ajatella, että tiedämme evoluution olemuksesta kuitenkin vasta erittäin vähän, kuin että ajattelisimme evoluutioteorian olevan jo perustaltaan tukeva ja muutenkin melkein valmis.
En halua kiistellä evoluutiosta, haluan vain poistaa siitä mystiikan ja "johdatuksen", joka vie kohti jalompia ja korkeampia elämänmuotoja.
VastaaPoistaEnkä puhunut luonnosta, puhuin olosuhteista.
En usko, että meillä Matti Hoon kanssa on loppujen lopuksia kovinkaan eriäviä näkemyksiä asiasta, sillä en lainkaan tahtonut viitata ihmisen ja tajunnan kehitykseen.
En kuitenkaan usko, että kehitys vei vääjäämättä kohti tietoisuutta, vaan että se tapahtui olosuhteiden pakosta. Ei siis sattumalta, se on eri asia.
Evoluutiolla voi toki sanoa olevan myös suunnan, mutta pitkässä juoksussa kehitys mutkittelee aika tavalla. Mutta mitä tarkoitetaan, kun puhutaan evoluution "tarkoituksesta"?
Ainakin me Matti Hoon kanssa taidamme tarkoittaa eri asioita.
Kemppisen (ja muiden - hän on hyvässä pahassa seurassa) levittämä virhe on tätä tyyppiä:
VastaaPoista"Sopeutuneimmat yksilöt jättävät sopeutuneempia yksilöitä". "Siis tautogiaa ja humbuugia".
Matematiikka aukaisee tilanteen. Kyseessä ei ole sama joukko, vaan aukikirjoitettuna tämä:
"Sopeutuneimmat yksilöt(X) jättävät sopeutuneempia yksilöitä(Y)".
X ei ole sama joukko kuin Y, kyse on matemaatikon silmin iteraatiosta (muistuttaa indikaatiota). Se "etenee" toisinkuin triviaali tautologia.
Vertaus:
ATK-ihmiset tietävät, että ohjelmanpätkä
X:=X+1 on eri asia kuin matemaattinen yhtälö X=X+1. ATK-ihmisten "yhtälö" on oikeasti X'=X+1 eli kyse onkin sijoituksesta..
Evoluutio ei ole X:n tautologinen yhtälö tai sijoitus itseensä vaan sijoitus toisiin pikkupikku-X':iin.
t. MrrKAT
Darwin oli ymmärtääkseni väärässä monessakin asiassa, mutta se ei liene uutinen; hän ei ollut tietoinen periytymisen mekanismeista, eikä geeneistä ollut vielä kellään hajuakaan. Darwinin virheet tai se, ettemme tiedä evoluution mekanismeista vielä joka aspektia, ei tarkoita että itse paradigma olisi väärä. Evoluutio ei ole teoriaa, vaikka evoluutioteoria on.
VastaaPoistaEn ole lukenut Fodorin ja P-P:n kirjaa, tehdään se nyt selväksi. Biologien kirjoittamia kritiikkejä olen kyllä lukenut, ja niiden perusteella teoksella ei ole mitään annettavaa tieteenalalle, mikä ei liene ihme, sillä Fodor ja P-P eivät ole alan ammattilaisia. Fodor on filosofi ja P-P kognitiotieteilijä.
Huomatkaa kirjan nimi: What Darwin got wrong. Varma bestselleri Usassa. Sisällön laadulla ei ole merkitystä, kunhan kirja kritisoi Darwinia ja siinä on tieteellinen aura. Kreationistit sekä piilokreationistit, eli älykkään suunnittelun kannattajat, kastelevat pöksynsä silkasta riemusta; hehän haluavat epätoivoisesti ”tieteellistä” tukea uskomukselleen evoluutioteorian ( ja evoluution) pätemättömyydestä ja Fodor ja P-P sitä heille tarjoavat. Tämän takia biologit Yhdysvalloissa repivät pelihousunsa, sillä kirjan provokatiivinen aihe ja tarkoitushakuinen (myyntiä lisäävä) otsikko pelaavat näiden todellisuusrajoitteisten henkilöiden pussiin, tarjoamatta silti mitään uutta itse tieteelle.
Matti H:lle
Evoluutioteoria, darvinismi, siis luonnonvalinnan periaatteet, on tiedettä, ei aate. Se ei ota kantaa jumalan olemassaoloon, vaan yrittää selvittää kuinka evoluutio tapahtuu. Se ei myöskään kerro meille moraalista tai siitä, miten yhteiskuntamme pitäisi järjestää. Sosiaalidarvinismi on lähinnä darvinismin lahjaton ja ruma serkkupoika, jonka holtiton elämäntyyli on kreationistien mielestä todiste evoluutioteorian huonoudesta.
Joillakin uskovaisilla on ongelmia sekä evoluution että evoluutioteorian kanssa, ja he käyttävätkin termejä ihanan huolettomasti. Evoluutiota on mahdotonta kieltää, mikäli on millään mittapuulla järjissään. Evoluutioteoriaa voi kritisoida, mutta sen mahdolliset virheet eivät kaada evoluution olemassaoloa.
Mutta ei huolta, evoluutioteoria ei myöskään käsittele elämän syntymisen ongelmaa, joten sinne jää vielä jumalankokoinen aukko, toistaiseksi.
Ja Matti... Eloton ja elollinen ympäristö, varsinkin muutokset siinä, asettavat eliöiden selviytymiselle haasteita, mikä ruokkii evoluutiota (ja luontohan ei ole ikinä tasapainossa). Evoluution suunnan voimme osoittaa vasta jälkikäteen. Sillä ei todellakaan ole mitään ENNALTA MÄÄRÄTTYÄ suuntaa. Informaatiota kumuloituu ja jalostuu, mutta sitä myös häviää.
Ehkä tiedämme evoluutiosta vasta vähän, mutta joka tapauksessa tiedämme tänään enemmän kuin eilen. Evoluutio on todellisuutta, ja evoluutioteoria selittää sen päivä päivältä paremmin.
Kemppiselle:
Ymmärsin jo nuorena, että yöllä syntyneet ajatukset osoittautuvat päivänvalossa yleensä todella kehnoiksi. Ehkä me molemmat otamme vielä joku päivä opiksemme...
Juha H.
Matti H:lle:
VastaaPoista"Kun puhutaan jonkin asian evoluutiosta eli kehityksestä, mielessä täytyy olla jokin suunta, johon kehitys osoittaa. Muuten puhuttaisiin muutoksesta. Kun sitten korkeasti oppineet väittävät, ettei kehityksellä olekaan mitään suuntaa, tulee vähän tietämätön olo."
Jotenkin tupsahtien joulahti mieleen keskustelu ilmastonmuutoksesta vs. ilmastonvaihtelusta.
Ad Omnia: kyllä kirjoittajat tekevät selväksi käsityksensä kreationismista ja sen piiloversioista. Tein itsekin tämän selväksi kirjoituksessani.
VastaaPoistaAd Omnia: muutama teistä kiirehti ymmärtämään väärin. Ei ole epäilyä evoluutiosta eikä siitä esitetystä teoriasta. Epäilyä on tuon oikean teorian toteutumisesta käytännössä - toteutumistapa näyttää genomikartan jälkeen olevan vielä kompleksisempi kuin pelättiin.
VastaaPoistaMinulla ei ole kehuttavaa biologian asiantuntemusta. Juuri siksi on kiinnostavaa seurata, mihin keskustelu johtaa.
En ehkä osannut tehdä selväksi, että tuo kirja, josta löytyy verkosta erinomaisia arvosteluja, on selvä provokaatio, keskustelun avaaja.
Juha H sanoi: "Ehkä tiedämme evoluutiosta vasta vähän, mutta joka tapauksessa tiedämme tänään enemmän kuin eilen. Evoluutio on todellisuutta, ja evoluutioteoria selittää sen päivä päivältä paremmin."
VastaaPoistaJuuri tämän asian ilmaisin toisin sanoin: Ainakin ihmisten maailmassa informaation evoluutiolla on suunta, ymmärryksen lisääntyminen ja sen kautta maailman muuttuminen/kehittyminen. Kysymys on siitä, kuinka kattava ja yleinen kyseinen ominaisuus on. Luulisin kuitenkin, että on helpompi muotoilla sellainen teoria, jossa kaikella informaatiolla on samanlaisia ominaisuuksia ja vaikutuksia, kuin sellainen teoria, jossa ihmisen kautta vaikuttavalle informaatiolle annetaan jonkinlainen erityisasema.
Ainoa opus, jonka amatöörievoluutiobiologin tarvitsee lukea on Geenin itsekkyys (Selfish gene). Joka ikinen tapahtuma evoluutiossa on redusoitavissa kirjan ajatuksiin. Tosin lisäkirjallisuus, joka kertoo muistiinpainuvia esimerkkejä fenotyyppien muutoksista ajan myötä, auttaa paljon evoluution ymmärtämisestä. Kutistuva turska lienee sellainen.
VastaaPoistaItse olen oppinut jo olla osallistumatta evoluutioskeptikoiden kanssa keskusteluun. Aivan vielä en ole päässyt heidän mielipiteidensä aiheuttamasta turhautumisesta. Toivon kasvavani vielä niin hyväksi ihmiseksi, etten moisista piittaa.
"Ainakin ihmisten maailmassa informaation evoluutiolla on suunta, ymmärryksen lisääntyminen ja sen kautta maailman muuttuminen/kehittyminen. Kysymys on siitä, kuinka kattava ja yleinen kyseinen ominaisuus on."
VastaaPoistaLuulen, että monimutkaisuuden lisääntymisen periaate (siis kai fysikaalisen entropian tavalla) saattaisi olla aika pitkälti johdettavissa informaatioteoriasta ja todennäköisyyslaskennasta. Nopat taitavat yleisesti olla aika paljon sitä vastaan, että muuttuneessa tilanteessa se edellinen tai yksinkertainen (informaation) muoto olisi se ns. parhain kehitysvaihtoehto siinä määrin selkeästi, että pystyisi ohjaamaan lajia siihen suuntaan.