Ominaisvektori

Katso kuvaa. Se on kopioitu luvattomasti verkosta, johon se lienee kopioitu luvallisesti tutkimuslähteestä. Lupaa ei tarvita, koska kysymyksessä on siteeraaminen, hyvän tavan mukaisesti.

Ja tästä tulee mieleen toissapäiväinenkin yhteensattuma. Taisin sanoa Enbusken radio-ohjelmassa, että C-kasetti vaikutti voimakkaasti ja myönteisesti Suomi-rokin ja Paula Koivuniemen kehitykseen. Kun tulin kotiin, havaitsin sanomalehdessä samaa asiaa koskevan kirjoituksen, ja lähetän näin blogin kautta tutkijalle terveiseni.

Vaikka nimittäin tyhjien C-kasettien myynti 1970-luvulla ja 1980-luvulla oli vaikuttava ja mm. minulla on suuri määrä äärimmäisellä huolella hyvällä Tandbergin nauhurilla vinyyliltä kopioituja äänityksiä ja pahvilapuille pikkumaisen tarkasti tekstattuja tiedotuksia nauhojen sisällöstä, luulen että tuon musiikin leviämisen ja siis kaupallisen menestyksen avain oli – bensa-asemat.

Nyt bensa-asemat ovat juuri katoamassa maasta. Niitä ei ole liiemmin tutkittu. Väittäisin muistavani, että oli sitten Shell tai Esso, Union tai Gulf, kassalla oli aina valikoima taiteellisesti korkeatasoista kasettituotantoa, jota myytiin kuin siimaa, milloin Koivuniemeä, milloin Kansaa tai kerrassaan Danny ja Armi. Tässä omat muistoni. En ostanut. Mutta eräs henkilö oli ystävällisesti lainannut isänsä 102 osittain Jenkeistä ostettua jazz-levyä, jotka kopioin kaikki.

Me sitten käytimme nekin Shellin kasetit uudestaan, koska kopioinnin estona toimineet aukot kasetin takaseinässä oli helppo peittää teipillä, ja kyllä pelitti!

Takaisin jutun kuvaan. Sen olen tiennyt, että näen työhuoneeni ikkunasta Suomen pronssikauden rajan. Rajamuodollisuuksia ei tiettävästi ollut, mutta tästä se meni. Sisämaassa asui pöljä kansa, oli kai jolkottanut riistaelukoiden perässä ja kauhonut kaloja jo tuhansia vuosia. Rannikolla asui joukkoa, joka yksi nimitys on sotakirveskansa. He lienevät olleet vähintäänkin hyvää pataa Baltiassa asuvien kanssa ja voi olla, että kielessäkin oli sukulaisuutta.

Sielullinen ongelmani on, etten osaa yhdistää tätä geneettistä karttaa olemassa oleviin tietoihin esihistoriasta. Kartta kertoo, että suomalaiset ovat ominiasvektorilla mitaten geeniperimältään järkyttävän kaukana muista Euroopan alueen asukeista. Syiksi mainittu etäisyys ja eristyneisyys eivät vakuuta.

Ei Suomesta ole Italiaan sen pidempi matka kuin Italiasta Suomeen. Pronssikausi tarkoittaa samaa kuin ammattimainen, hienostunut kaupankäynti.

Katso Helle (ed.), The Cambridge History of Scandinavia. Volume I, Prehistory to 1520. Pronssikauden kirjoittaja ei ole nimeltä outo, Ari Siiriäinen.

Taloudellinen nousukausi näkyi jo suppilopikarikulttuurissa, ja pronssikaudella Tanska oli maailmankaupan akseli. On melkein anteeksiantamatonta kävellä Kööpenhaminassa kansallismuseon ohi, paitsi tietenkin, jos on liian juovuksissa. Siellä näytteillä olevat kulta-aarteet panevat nielaisemaan.

Arkeologit ja kielitieteilijät ovat olleet tukkanuottasilla, ja asiantuntevan sanansa ovat sanoneet jotkut professorit, jotka eivät ole asiantuntijoita ollenkaan.

Suomensukuisten kansojen maahanmuutto on useimpien mielestä sivuutettu erehdys. Itse ajatus kansainvaelluksesta on kalventunut. En tiedä, onko kukaan keksinyt sanoa, ettei mikään kansainvaellus, edes tuhannen hengen kulku, ole mahdollinen, ellei voi tappaa ja ryöstää mennessään. Matkalla pitää syödäkin, ja pitkällä matkalla syödä paljon.

Heti kun väestöllä alkaa olla jotain, esimerkiksi suvun hautoja tai peräti talo, kulkeille lähtemisestä tulee vastenmielinen ajatus. Sitä vastoin kieli ja tavara vaeltavat ihmisten mukana nopeasti.

Arvaukseni: täällä on pesinyt sama porukka aikojen alusta, jolla nyt tarkoitan useita tuhansia vuosia. Väestön ja kielen muutokset ovat kukaties turhia oletuksia. Kun tietoa ei ole saatavissa, on pakko ajatella.