Sisällön suoja

Tämä on vaihteeksi asiaa, ja tärkeää asiaa. Kirjoitus on ydin eilen FiComin eli tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliiton tilaisuudessa pitämästäni esitelmästä.

”Puhe” tarkoittaa perustuslain tasolla puhetta, kirjoitusta, jopa kuvia, yleensä viestin välittämistä. Toisin kuin englannissa, suomessa puhutaan sananvapaudesta tai ilmaisuvapaudesta. Kysymys on siis sisällöstä, siitä mitä sanotaan. Oikeudellisesti tämän sisällön suoja on hyvin painava, perusoikeus, ihmisoikeus.

Sananvapaus tarkoittaa myös oikeutta vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä (Suomen perustuslaki 12 §).

Tekijänoikeus perustuu oivallukseen ajatusten eli siis puheen yhteisyydestä. Sisältö eli ajatuksia ei voi suojata kenenkään kaupalliseksi yksinoikeudeksi, koska oikeastaan uusi sisältö on harvinaisuus. Tekijänoikeus syntyi estämään suoraa kopioimista eli oikeastaan liiketoiminnan suojaksi. Tekijänoikeuden ja kirjapainon historiallista yhteyttä on lupa epäillä, koska painoarkkia ei voinut ennen 1800-luvun loppua kopioida.

Varsinainen tekijänoikeudellinen järjestelmä tarvittiin kahden keksinnön vuoksi. Toinen oli rotaatiopainokone, joka painoi kymmenen tai viisikymmentä kertaa nopeammin kuin entinen prässin periaatetta käyttänyt kone. Toinen oli lumpun sijasta puuhiokkeesta ja kemiallisesti selluloosasta valmistettu paperi, joka pudotti painoalustan hinnan kymmenenteen osaan aikaisemmasta.

Sanomalehdet koottiin kuten Suomessa vielä sotien jälkeen leikkaamalla ja liimaamalla muista julkaisuista. Amerikkalaiset, ranskalaiset ja saksalaiset suurlehdet kuitenkin ajautuivat kilpailuun. Niille oli tärkeää julkaista ensimmäisinä tarinoita kiihdyttävistä löytöretkistä tai jatkokertomuksia ihmeellisistä seikkailuista, kuten meillä Topelius (Välskärin kertomuksia).

Kyse oli todellisuudessa sisällöstä, tekstin sisällöstä, mutta suojaa annettiin muodolle eli persoonalliselle sanavalinnalle. Oikeastaan tekijänoikeus on osa samaa kehitystä kuin kirjallisuuden Nobel-palkinnot.Todellisen teollisen vallankumouksen jälkeen keksittiin, että myös kirjailijat voivat olla palkitsemisen arvoisia. Ja samalla näiden palkittujen kirjailijoiden myynti nousi aivan hurjasti. Ehkä tämä on todellinen syy Tolstoin jättämiseen ilman Nobelia – hän oli myyty, kuuluisa ja rikas ilmankin.

Amerikkalaisen sanonnan mukaan tekijänoikeus on ”sananvapauden moottori” (U.S. 539, 558 1985). Silti tekijänoikeus on muuttunut yhä selvemmin sisällön suojaksi, ja se on koko oikeuden perusperiaatteen vastaista – ajatuksia ei suojata, vaan sitä omaperäistä muotoa, johon ajatukset on puettu. Nuotteja ei suojata, koska niitä on vain kaksitoista – sävelmiä suojataan.

Suojan kohde on paketti, ei sisältö – kotelo, ei värijauhe.

Jos olisi toisin, joku voisi vaatia rahaa kertoessaan tulivuoren purkauksesta. Nykyisin rahaa saa esimerkiksi valokuvasta, joka esittää purkautuvaa tulivuorta. Lentoyhtiö voisi myydä tietoa lähtevistä ja peruutetuista lennoista.

Silti tekijänoikeus lipeää jatkuvasti kohti sisällön suojaa. Sekä urheiluliitot että vedonlyöntitoimistot vaativat rahaa otteluohjelmista.

Sananvapaus ei ole vain jalo päämäärä. Se on ajatuksellinen välttämättömyys – lupa levittää ja vastaanottaa tietoja kaikissa niissä tilanteissa, joissa sitä ei ole ilmoitetusta syystä lailla kielletty. Esimerkki laillisesti ja järkevästä kiellosta on sisäpiiririkoksena rangaistava tieto yhtiön osakekurssiin vaikuttavasta seikasta (valmisteilla oleva kauppasopimus) tai sotilassalaisuus (liikekannallepanosuunnitelma).

Muodikas tapa käsittää sananvapaus luvaksi esittää poikkeavia mielipiteitä tai arveluttavia ajauksia, on sinänsä oikea, mutta surullisen rajoittunut – edellä on puhuttu tiedon panttaamisesta, tiedolla kiristämisestä tekijänoikeuden varjolla ja tiedolla tarkoitetaan niin sanottuja sisältöjä, joita nimitetään eri yhteysissä myös viesteiksi.