Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
5. helmikuuta 2010
Kahden kerroksen juristeja
Kannatan periaatteessa rettelöintiä korkeista tuomarinimityksistä. Itse en halua enkä voi osallistua siihen, koska en tunne ehdokkaita. Myönnän että omat henkilöistä havainnot ovat minulle tärkeitä siinä kuin asianomaisen ansioluettelokin.
Joku kysyi kommentissa aiheellisesti, miten Kemppinen muka tekee asianajajista johtopäätöksiä yhden kirjelmän perusteella. En puhu nyt puheena olevista – toimivaa juristia ei saa löylyttää julkisesti siksikään, että hän ei vaitiolovelvollisuuden vuoksi pois puolustautua.
Mutta kysymys on helppo. Esimerkiksi silloin tällöin näkee satasivuisia kirjelmiä, joissa selvitellään ansiokkaasti todistelua ja siis syyksilukemiseen liittyviä asioita, vaikka jutun auki oleva kynnyskysymys on esitetyn lainkohdan soveltuvuus. Esimerkiksi yrityssalaisuuden rikkomisesta voidaan tuomita vain työntekijä tai muu luottamussuhteessa ollut henkilö (rikoslaki 30 luku 5 §), ja kun vastaaja ei ole ollut sellainen henkilö, asianajajan olisi ollut syytä perustella, että syyte on hylättävä heti detaljeihin menemättä.
Eräässä riidassa asianajaja oli kirjoittanut sykähdyttävästi yhtä ja toista ja kolmatta mutta ei ollut huomannut, että tekijänoikeuden suoja-aika 70 vuotta lasketaan tekijän kuolinvuoden päättymisestä eli ei kuolinpäivästä. Tekijänoikeudet raukeavat keskiyöllä, vuoden vaihtuessa.
Archie oli hovioikeuden parhaita tuomareita. Hän sadatteli jonninjoutavaa kirjallisuutta ja kiukutteli tyhjänpäiväisistä kirjelmistä – mutta luki ja ymmärsi kaiken ja sovelsi suvereenisti tietojaan. Muistan kun laki takaisinsaannista konkurssipesään oli juuri annettu ja… Olkoon.
Luokittelen juristit joskus mielessäni kriitikkoihin ja insinööreihin. Tunnen koko joukon kriitikkoja – tai diagnistikkoja – joilla on käsittämätön kyky panna sormensa selailtuaan minuutin, kaksi perheraamatun paksuista asiakirjavihkoa sen paikan päälle, jossa on mätää. ”Eihän tämä näin voi olla.”
”Insinööri” on tyypillisesti asianajaja tai liikejuristi. Hän voi olla aidosti tietämätön siitä, mitä herrat professorit ovat kirjoitelleet.
Sain vihiä tästä lahjakkuudesta jo keskenkasvuisena. Oli henkilöitä, jotka jakoivat riitaisenkin pesän mutkattomasti. Taistelevat perilliset hellittivät otetta toistensa kurkuista ja pudottivat pesäpallomailat lattialle. Myös vihaisimmat ymmärsivät että tässä on ratkaisu, jota parempaa ei saa.
Vertaa näitä ”insinöörijuristeja” rakennusmestareihin. Kriitikoilla on analyyttinen kyky mennä parilla viillolla toisarvoisen kudoksen läpi ytimiin, mutta rakentajilla on puolestaan taito luoda toimivia ratkaisuja, jotka ovat joskus ällistyttävän yksinkertaisia.
Erikoinen hahmottamisen ja jäsentämisen kyky on selvittäjillä. Asianajajakunnassa on aina ollut tuomareidenkin arvostamia henkilöitä, jotka selvittävät sotkuisienkin konkurssipesän tai auttavat kuiskaamalla pahan pakkohuutokaupan toimittajaa myös ulosottokaaren edellyttämän perustellun päätöksen tekemisessä.
Näin paljon tekstiä itsestään selvästä asiasta: tuomarin ja asianajajan taidot ovat hyvin erilaisia. Toinen tutkii, toinen konstruoi.
Vertaus on kaukaa haettu, mutta luonnontieteillä ja ns. insinööritieteillä on ero. Teknillinen fysiikka on lujaan fysikaaliseen ja matemaattiseen koulutukseen perustuva aine, joka antaa edellytykset tietojen monipuoliselle soveltamiselle tekniikassa. Osa-alueita ovat systeemitieteet, mekaniikka, optiikka ja energiateknologiat.
Juristeilla on vain hatarat yleistiedot erinäisistä lainsäädäntöä sivuavista asioista, eikä sellaista koulutusta, joka olisi verrattavissa esimerkiksi teknillisen fysiikan syventäviin opintoihin, ole olemassa.
Sellaiset asianajajat kuin Heikki Haapaniemi ja Mauri Hakapää olivat keksimässä suomalaista yhteiskuntaa 1950-luvulta alkaen, asutuksesta aluerakentamiseen. Joskus ratkaisut tehtiin lain puuttuessa tai jopa lain kirjainta kiertäen – esimerkiksi monet kunnallistekniikkaan liittyvät. Eräin kohdin tuli ylilyöntejä, kuten sinänsä järkevä perustajaurakointi, joka avasi mahdollisuudet myös kaikenkarvaisille puliveivareille.
Mutta silloin oltiin kovan paikan edessä, pitkän säännöstelyn surkastuttaman, kotimaisen rahoitusjärjestelmän varassa, eikä lainsäädäntöä tahtonut olla.
Eikös tuo 70 vuotta tarkoita nyt vuotta -39 eli tämän vuoden alusta Alastalon salissa ja muu Volter Kilpin tuotanto on tullut vapaaksi? Vai onko sillä joku klassikkosuoja tms?
VastaaPoistaJotta kukaan ei ala nillittää tuosta muodosta Kilpin, niin se on aivan nykysuomen normien mukainen. Millään taivutusmuodolla ei ole väliä. Sanaa voi käyttää jos edes osa siitä muistuttaa tarkoitettua sanaa. Tärkeintä on vain se miten itse kokee kielen. Tai sitten ei. Ehkä kirjoitin väärin pilaillakseni.
VastaaPoistaEn kyllä vertaisi lakimiehiä, edes asianajajia insinööreihin.
VastaaPoistaEräs insinööri sanoi kerran, että siltaa ei voi rakentaa 51 prosenttia tai 97 prosenttia, että se kestäisi. Sillan rakentaminen vaatii sen 100 prosenttia. Näinhän ei ole juridiikassa.
Monessa oikeusjutussa riittää 51 prosentin osumatarkkuus jutun voittamiseksi, mikä ajatuksena on insinöörille kestämätön. Insinööri ei kestä toisaalta, toisaalta - ajattelua, koska todellisuus rakentuu pysyvistä faktoista ja selkeistä lopputuloksista.
Minusta juristit voisi lakonisesti luokitella laiskoihin ja ahkeriin. Ei siihen sen suurempaa semantiikkaa tarvita.
Sinulla on hyvä henki päällä, Kemppi!
VastaaPoistaTärkeitä, mielenkiintoisia postauksia yksi toisensa perään. Hyvästi uskon analyysisi lakimiehistä...sama pitänee paikkansa kaikista miehistä?
Mitä tiedät asekätkennästä? Oliko isäsi tuomitsemassa? Nimeä mulle pätevimmät lähteet ko. aiheesta? Kirjoitan kansankomediaa "vaaran vuosista", vaan aika pahus tuhraantuu täällä blogissa!
Ja vielä: Milloinkas ne Turun luennot? Tulisin taas häiriköimään:-)
pekka s-to.
IHMISEN KYVYT VS KOULUTUS
VastaaPoistaJukka K. nyt taas tuota koulutusta ylimainostaa. Se on ymmarrettavaa; eikos Jukka ole ex-proffa, siis koulutusalan miehia.Kirjoittaa siis tavallaan omassa asiassaan! >>> Ei naita asioita koulutuksella ratkaista. Koulutus on vahan niinkuin "esikoulu etten sanoisi -leikki".
Ei ne tekn. fysiikankaan jeppetkaan ole jarjestaan mitaan Einsteineja; valtaosa on keskivertotallaajia, joita ei nyt kannata kauheesti kehua tai moittia!
Mielestani juristin laadun ratkaisee oma ajovoima, analysointikyky ja kokemus. Kyllahan koulutusta taytyy vahan olla pohjaksi, ja tallainen pystyva tyyppi hakee itselleen lisatietoa/koulutusta sen verran kuin tarvii.
Tama koskee Helsingin asianajajia ja muita juristeja yhta hyvin kuin kansainvalisia.
Sama asia teravoityy kansainvalisella rintamassa. Nama keskiverto, pitkaan opiskelleet, onnistuvat tekemaan viela helpommin suttuja (Engl. mess) kansainvalisella rintamalla, kuin koto Helsingissa (ja laskua tulee!) >> En viitsi tassa mainita esimerkkeja nimilla, mutta vahan nain se juttu vaan kaytannossa on. Jostain syysta kansainvalisella rintamalla suomalaiset juristit tippuvat aika usein pois ja kyvyt loytyy Saksasta, Hollannista, Ranskasta, Singaporesta jne.
-----
Elamankokemus on niin arvokasta jonkinlaisen koulutuksen paalle. Vakavassa, riskaabelissa sairaustapauksessa kannattaa hakeutua vanhemman,
hyvan kirurgin kasiin, jonka kasiin on jo ennattanyt kuolla riittavan monta potilasta eli kirurgi on oppinut elaman koulussa.
Ad Omnia: - ennakkomainos - Turun kulttuurihistorian luennot, Pharmacityn luentosali klo 12-16. Luentopäivät ovat
VastaaPoista22.2., 8.3., 15.3. ja 22.3.
Pohdin samaa kuin anonyymi edellä. Pohjatietojen päälle oman elimistön valmistamaa tietoa (elämänkokemukset sisältävät myös rehellistä itsetuntemusta) enemmän kuin tunnollista ulkolukua ja valmiiksi tarjoillun toistoa.
VastaaPoistaKiitos - olet allakassani!
VastaaPoistapekka s-to.
Kemppinen minun pieni Kemp (vai Kämp?) minä haluan sanoa, että tästä voisin skribata kirjan ellei asia pöllitä koska ovat niin mustasukkaisia kun tämmöinen ab-orginaali tulee ja vetää turpiin. Ei hän, hän on ok, vähän sisäänpäinkääntynyt kenties, hieman nervous, mutta ok. Mutta otin lauseen Rauno Rikkinäisen blogista:
VastaaPoistaTarpeen ja pääoman välillä vallitsee kapitalismissa ilman muuta sisäinen kytkös, mutta koska et edes suostu ajattelemaan asiaa, tuntuu turhauttavalta jatkaa aiheesta enempää.
...ja nyt - kuten sanoin edelfoissa ja mikkelissä että heti kun jotain sanoo, ei ole enää yhtä neitseellistä mistä voisi olla sitä. Joten, nyt kun tämän avoimesti sanon joku muu aikoo lyödä minut laudalta ja nyt tuleekin paras osuus; det är meningen för att det ger rätt vibra, det börjar hända åt rätt håll och som kvinna vill man först och främst att det händer åt rätt håll (johtajuus a la haava) och först sedan att det ser bra ut (johtajuus a la horisont).
Ska vi göra så? Kommer du och håller mig i handen så att dessa jävliga och förskräckliga symboler hålls ihop; du vet..tjat tjat, det heter inte tjat tjat...mutta kait se on parempi noudattaa ainakin viimeisessä versiossa. Olen ilman motivaatiota, lähden pian Australiaan himppuun.
Anonyymi: "Sillan rakentaminen vaatii sen 100 prosenttia. ."
VastaaPoistaEo. lainaus kuuluu sarjaan "vähän raskaana olevat naiset". Vaikkei nyt mentäisi aivan Heisenbergin epätarkkuusperiaatteeseen asti, niin sanoisin sumean logiikan soveltamisen insinööripuolellakin vallanneen alaa. En tarkoita tässä nyt valomerkin lähestymistä pokkamontussa tai vastaavassa.
Jos insinööritiede olisi eksaktia, ei varmuuskertoimia tarvittaisi. Kuitenkin esimerkiksi henkilöhisseissä varmuuskerroin on kertaluokkaa 10, kun laskentakaavoihin ei uskalleta luottaa.
Juridiikassa ei ole varmuuskertoimia eikä laskentakaavoja. Jos niitä olisi, niin tuomarit olisivat hommia vailla.
VastaaPoistaKemppinen vie tämän(kin) asian -keskustelun korkeista tuomarinnimityksistä - hieman sivuraiteille. Kemppinen sanoo, ettei hän voi tai halua osallistua po. keskusteluun, koska hän ei tunne ehdokkaita. Kyse on siis nyt täytettävänä olevan KKO:n jäsenen viranhakuprosessista.
VastaaPoistaMinäkään en tunne ko. viranhakijoista kuin osan, mutta tämä ei suinkaan estä minua keskustelemasta yleisellä tasolla siitä, millaisen ammattikokemuksen omaava hakija olisi tällä kerralla järkevää nimittää virkaan kun otetaan huomioon KKO:n nykyinen kokoonpano. Tämä on pääasia nyt meneillään olevassa viranhaussa.
Jako insinöörijuristeihin ja kriitikkojuristeihin on mielenkiintoinen, mutta eiväthän kaikki asianajajat tietenkään ole "insinöörejä ja kaikki tuomarit "kriitikkoja". Molempia toki tarvitaan, mutta ajatellaan ylioikeuksia ja etenkin KKO:ta, niin eihän siellä "selvitellä pesiä" eikä laadita aluerakentamissopimuksia. Siellä annetaan ennakkopäätöksiä riita- ja rikosjutuissa ja siinä hommassa täytyy toki muun ohella myös tietää, mitä oikeuskirjallisuudessa on esitetty.
Toinen relevantti kysymys on se, mitä tietoa hakijoista KKOn virkaesityksen pitäisi sisältää, jota se olisi tasapuolinen.
Tällainen keskustelu ei minusta ole rettelöintiä.
Keskustelussa ei tarvitse välttämättä ottaa lainkaan kantaa siihen, kuka hakijoista pitäisi nyt virkaan niittään. Mutta sekään ei ole kiellettyä.
Tocoma-joen silta oli rakennettu sataprosenttisesti ja ylikin, varmuuskertoimineen. Silti se romahti. Go figure.
VastaaPoistaRaskaanahan voi olla vähän. Suuri osa raskauksista jää huomaamatta ja raskauden alussa voi olla epävarmaa onko vai ei. Näitä on muitakin.
Tulipalo voi vanhasta vitsistä poiketen olla väärin sammutettu. Asiasta on lukuisia esimerkkejä. Oikein sammutettu oli mm. Porvoon vanha kirkko, joka väärin sammutettuna olisi todennäköisesti romahtanut.
Ja sitten vielä lopuksi: Potilas voi aivan hyvin kuolla vaikka leikkaus onnistuu. Vaikka sairaalapöpöön.
Mitään asiaahan mulla ei ollut, mutta joskus vain haluaa ottaa kantaa.
Sillan rakentaminen -vertaus sopii kuin varvas kainaloon - yhtä vähän osuva, epäilyttävältä haiskahtava ja riittämätön sitovaan otteeseen juridiikan baanasta.
VastaaPoistaKokeillaan toista: Asianajajan ja liikejuristin työ on kuin jonglöörin taiteilu paperisilpulla, sälää on niin paljon että tasalaatu on turha tavoite; siksi yhden näytteen katsastus on niin harhaista. Kemppisen mainitsema asian tajuaminen kyllä on hyvä lakmustesti. Juridiikan rakennystyössä on silti paljon sisärakenreita, joita tehdään massana välikattoon, esimerkiksi konsernin siirtohintasopimukset; tarkoituskaan ei ole kerätä taidepisteitä, kunhan ei vuoda.
Ad Omnia: - ironian varjo voi olla luonnevika. En halua kirjoittaa pelkkää ääriviivaa. Siis: "rettelöinti" sanalla halusin nälväistä niitä, epäilemättä korkeimmassa oikeudessa vahvasti edustettuna olevia tahoja, joiden mielestä kaikki keskustelu jäsenten valinnoista on sopimatonta rettelöintiä.
VastaaPoistaKuten kirjoitin, itse kannatan tätä rettelöintiä.
Kummallinen viikko jatkuu: olen edelleen J. Virolaisen kanssa samaa mieltä.
"Kummallinen viikko jatkuu: olen edelleen J. Virolaisen kanssa samaa mieltä."
VastaaPoistaJa Niinistökin suuttui, kun häntä ei valittu yksimielisesti työhön, johon ei edes halunnut. Kyllä maailmassa nyt on jotain vialla.
Niin tosin no aina.
Ad Anonymous: - vuoden 1939 aikana kuolleiden tekijöiden tuotanto vapautui tämän vuoden alusta.
VastaaPoistaTuotanoin, tähän nimenomaiseen asiaan ei minulla ole oikein muuta kommentoitavaa, kuin että ikävän helposti se tosiaan palaa taivas puhki näillä digivermeillä kuvia räpsiessä.
VastaaPoistaVinkki Jukalle: Viimeisessä ET-lehdessä on aboriginaalin kirjoitus kauhavalaisesta autokorjaamotoiminnasta.
VastaaPoistaJa ironia.Kuten hyvin tiedät, se on pohjalaisen ( kauhavalaisen )huumorin syvin olemus.Että sen verran on tarttunut, mikä ilolla todetaan !
"Tocoma-joen silta oli rakennettu sataprosenttisesti ja ylikin, varmuuskertoimineen. Silti se romahti. Go figure."
VastaaPoistaRakennettaessa pitäisi insinöörien havaita ja ennakoida kaikki riskitekijät ja luonnon olosuhteet.
Tocoma-joen insinöörinörteiltä oli jäänyt huomioimatta tärkein riskitekijä.
Juuri se
sivutuuli.
Suomi on täynnä huonoja virkanimityksiä. Valitettavasti joissakin viroissa voi tehdä suurempaa tuhoa kuin toisissa.
VastaaPoistaJos valtion virkanimityksistä voisi valittaa, niin poistuisi pahimmat sisäpiirin ja pikku klikkien valinnat. Nythän ei voi muuta kuin "rettelöidä". Oikeusturvan puute kertoo systeemin heikkoudesta, ja heikko systeemi lisää entisestään epäoikeudenmukaisuuden tunnetta.
Kuka halvimmalla työn tekee ( kilpailutetaan myös virkamiehet kun paikkaa hakevat) ja kolmeksi- viideksi vuodeksi vakivirka kerrallaan. Vrt. yksityisyrittäjät ja niista ne pienet. Epävarmuus voi inhimillistyttää, ainakin se skarppaa.
VastaaPoistaTietenkin lakimiehet voidaan jakaa laiskoihin ja ahkeriin. Mutta myös tyhmiin ja vähemmän tyhmiin. Pahimpia ovat tyhmät ja ahkerat.
VastaaPoista