Raivohullut valloillaan

Kommentista kimmokkeen saaneena toistan suunnilleen saman, minkä muistaakseni kirjoitin Ylioppilaslehteen vuonna 1966 ja myöhemmin joitakin kertoja.

Kansallislauluista Marseljeesi ja virallisista tai puolivirallisista lauluista Porilaisten marssi, joka on itse asiassa Marseljeesin plagiaatti, ovat sairaan mielen tuotetta. Sanat ovat niin kammottavat, että tekstit kuuluisi kiireesti kieltää ihmisoikeuksien vastaisina ja muutenkin kaikin puolin sopimattomina.

Suomessa samaan kauhistuttavaan sarjaan kuuluvat V.A Koskenniemen Lippulaulu (Siniristilippumme cha-cha-cha) ja Nuijamiesten marssi.

Isät, veljet verellään / vihki sinut viiriksi vapaan maan. / Ilomiellä sun jäljessäs käymme / teit' isäin astumaan.

Ja:

Meill' on hanki ja jää, meill' on halla ja yö, / meill' on ankarat käskyt kohtalon.
Kenen kerran nuijamme maahan lyö, / se maassa on.

Kansallislauluista vanhimmat ovat Espanjan, Hollannin ja Tanskan, kaikki 1700-luvulta, Englannin ynnä muiden God Save the King / Queen, ja Saksan, sävel Haydnin keisarihymni, sanat Hoffman von Fallersleben, seuraava vuosisata.

Alkaen Marseljeesista, joka oli kiireesti sommiteltu Reinin armeijan marssi, tekstinä on ”me”, joita uhkaavat ”ne”. Toinen, sävyisämpi perinne sisältää puhuttelun ”sinä”, joka keskittyessään ”sinun”, maan eli kotiseudun tai isänmaan suurenmoisuuksien kuvailuun, voi olla viaton kuin makkaramainos.

Omasta ”Maamme-laulustamme” on karsittu muu ja säilytetty vain kaksi ”sinä” -säkeistöä. Siellä välissä olisi eri säkeistöissä auroja, miekkoja ja miettehiä sekä isien sotia, mutta niitä ei lauleta. Suomennoksessa on päästy välttämään sanaa ”meidän”, jolla laulu alkukielellä eli ruotsiksi alkaa.

Heikki Nurmion ”Jääkärimarssilla” saattaisi saada nyt esitettynä passituksen tahdonvastaiseen hoitoon.
Oli rinnassa yö, tuhat tuskaa, / vaan yks' aatos ylpeä, pyhä: / Me nousemme kostona Kullervon, / soma on sodan kohtalot koittaa.

”Tähtilipun alla” on mainio sävelmä – brittiläinen juomalaulu. Kolmas säkeistö käsittelee perinpohjaisesti englantilaisia. Siinäkin pestään verellä. ”Their blood has washed out of their foul footsteps' pollution.” Porilaisten marssin vakiintunut suomennos on kyllä suurisuuntaisin: ”… voi vainolaisen hurmehella peittää maan.”

Oma suosikkini on hidas mollimarssi, ”Kaarle XII:n Narvan marssi”, jonka sävel on tiettävästi irlantilainen juomalaulu ja sanat Geijerin 1800-luvun alusta.

Hurjistuneet ylioppilaat alkoivat perustaa Napoleonin sotien jälkeen salaisia ja julkisia seuroja ja osakuntia sekä lauluköörejä. Ensimmäinen oli Berliinin Liedertafel, perustajanaan herra Zelter.

Uppsalan ylioppilaiden kuoro ”Allmänna sången” perustettiin 1830. Aikaisemmat sukupolvet ja minä osasivat ulkoa Gunnar Wennerbergin kaksiääniset ylioppilaslaulut, Gluntit. Ensimmäisessä laulussa maisteri kysyy gluntilta, tokko tämä muistaa, miten he kohtasivat toisensa ja ratkesivat ryyppäämään vuonna 1832, kun Allmänna sången kulki ympäri toria. Lauluun (nro 1) on jopa otettu suora sitaatti Narvan marssista ”Viken, tidens flyttiga minnen” ja että meneillään oli Kaarle kahdennetoista päivä. Vielä mainitaan, että molemmat herrat astelivat bassossa – laulut on kirjoitettu baritonille ja bassolle.

Uppsalan soihtukulkue marsseineen riutui vasta joitakin vuosia sitten.

Narvan marssi herätti huomiota ja kiihkeitä kysymyksiä Kekkosen hautajaisten johdosta. Se oli jotenkin päässyt unohtumaan. (Etsi YouTubesta, ellet muista – siellä esiintyvä tieto, että säveltäjä olisi Haeffner, on väärä. Tämä herra vain sovitti jo tunnetun sävelmän.)

Tiedossani ei ole keinoja kvantitatiivisen tutkimuksen tekemiseen. Pidän silti uskottavana tietoa, jonka mukaan ”Oi kallis Suomenmaa” (Klemetti) ei ollut erikoisen suosittu ennen sotia. Ensimmäinen levytys on vuodelta 1935. Laulusta tuli ensin sankarihautajaisten ja sitten sotien symboli. Sanoissa on eleginen sävy, ja ”Ateenalaisten laulun” (sanat Tyrtaios – Rydberg – Leino) kuolemankiihko on poissa.

Television ”Prisman” mainio selvitys musiikin vaikutuksesta aivotoimintaan vie takaisin asiaan – musiikilla (ja runoudella) on luultua vähemmän tekemistä semanttisen sisällön eli merkityksen kanssa. On yhdentekevää, mitä sanoissa sanotaan. Laulu vaikuttaa hermostoon, sen tuottamiin aineisiin ja aiheuttaa mielihyvää.

Suosittelen Narvan marssia mielihyvän aiheuttajaksi. Sen sanat ovat niin vaikeaa ja omituista ruotsia, ettei niistä ole haittaa. Komea mollimarssi. Niin hidas ettei saattoväki hengästy.