Kadetti ja kylteri I

Jane Jacobs, kuuluisa tutkija, esitti kirjassaan hankalan kysymyksen: entä jos moraalijärjestelmiä onkin kaksi, juuri kuten Platon ajatteli, ja ne ovat keskenään ristiriidassa.

Toinen järjestelmä koskisi ”kauppiaita”, joiksi luetaan myös monet palkkatyötä tekevät. Otsikon “kylteri” tarkoittaa kauppakorkeakoulun opiskelijaa. Toinen koskee ”vartijoita”, joita ovat mm. sotilaat, poliisit, lääkärit, tuomarit. Epäilemättä kadettikoulussa sikiävä upseerihenki sisältää näitä arvoja. Täydentäkää luetteloita itse. Toiset hankkivat elantoaan ja kohtuullisia tai kohtuuttomia voittoja. Toiset – ammattipoliitikot kuuluvat tietenkin ”vartijoihin” – vastaavat muiden hyvinvoinnista ja turvallisuudesta ja määräävät elämälle rajoja.

Kauppiaallinen moraalijärjestelmä sisältää ainakin nämä käskyt.

1. Varo väkivaltaa.
2. Pyri sopimuksiin.
3. Ole rehellinen.
4. Toimi myös tuntemattomien kanssa.
5. Kilpaile.
6. Kunnioita sopimuksia.
7. Tee aloitteita ja yritä.
8. Pyri uudistuksiin.
9. Muista tehokkuus.
10. Tavoittele mukavuutta ja mielihyvää.
11. Esitä reippaasti eriävä mielipiteesi.
12. Sijoita tuotannollisiin tarkoituksiin.
13. Ole ahkera.
14. Mieti mihin rahasi panet.
15. Usko tulevaisuuteen.

Vartijaluokan käskyt menevät tähän tapaan.

1. Varo kaupankäyntiä.
2. Ole urhoollinen.
3. Muista totteleminen ja kuri.
4. Pidä kiinni perinteistä.
5. Anna aina arvo ylemmillesi.
6. Ole uskollinen.
7. Kosta.
8. Petä.
9. Ota vapaa-aika hallintaasi.
10. Osoita asemasi.
11. Älä kitsastele kun osoitat suosiotasi omillesi.
12. Älä hyväksy tulokkaita.
13. Älä anna periksi.
14. Usko kohtaloon.
15. Pidä ylimmässä arvossa kunniaa.

Rehellisyyden ja sovinnon liittäminen kauppiaisiin on kuohuttava ajatus. Silti siinä on perää, jos sivuutamme hinnoittelun. Kauppiaana menestyminen edellyttää toiminnan ennustettavuutta, joka on petoksista pidättäytymistä. Se on välttämätöntä arvoverkossa sekä asiakkaiden, tavaran toimittajien että luoton suuntaan.

Vartijana sotilas pettää vihollista, poliisi harhauttaa rikollista. Vartijaluokan klassinen ongelma on omien puolustaminen myös valheella – katolinen kirkko on ollut enemmänkin esillä pedofilian peittelystä. Kollegojen juoppouden peittely oli vuosikymmeniä sangen kova koodi virkamiespiireissä. Työpaikka- ja koulukiusaaminen menestyy ryhmäsolidaarisuuden tuella: ei kerrota edes poliisille.

”Kosta”? Useakin uskottava henkilö opetti minulle ennen kuin olin kolmenkymmenen, ettei pidä sanoa mitä ajattelee, että heitetty paska osuu omaan otsaan ja että mistään ei pidä koskaan poistua ovet paukkuen. Minusta koulutettiin ”kauppiasta” (liikejuristi), mutta tulikin ”vartija” (tuomari ja päätoiminen paremmin ymmärtäjä). Professori on vartija, peruskoulun opettaja ehkä ei, koska professori opettaa ainakin maisterin tutkintoon asti ”totuutta” eli kaanonia eli ”tieteellisesti” pitäviä tosiasioita. Tohtorinkoulutuksessa kylvetään jo epäilyä, joka on oikean tieteen (ja taiteen) lähtökohtia. Väliasteen opetuksessa kurssit on myös määrätty muualla, mutta luullakseni opettajalla on mahdollisuus osoittaa, että hän vain kelaa.

Puhuakseni tuntemistani maailmoista, siis ylioikeuksista ja yliopistoista, niiden veljessodat ovat käytännössä vielä kammottavampia kuin kerrotaan. Jos olet epäilyttävä tai epälojaali häirikkö, tarvitset illalla kotiin tullessasi korvatulpat, koska selästä tippuu tikareita ja puukkoja todella paljon.

Esimerkki epäilyttävästä häiriköstä on Martti Ahtisaari. Jostain syystä emme mielellämme muistele, kuinka hänelle naurettiin (vaappuva kävely, laastari otsassa, vain kansakoulunopettajan tutkinto, mahdollisesti viinaan menevän diplomaatin tausta, ei minkäänlaisia neuvottelutaitoja eikä kansainvälisiä kykyjä). Hän yritti sekaantua ulkopolitiikkaan vastoin Esko Ahon tahtoa ja vielä sisäpolitiikkaankin; lisäksi hän lahjoitti palkastaan määräsumman Hurstin kristilliselle sosiaaliselle avustustyölle.

Suomen poliittisen historian unohdetuin henkilö on Kalevi Sorsa. Myös Paavo Lipposen ajatteluun ja henkilöön Ahtisaaren kausi 1994-2000 vaikutti. En ole kuullut hiiskahdustakaan näistä muistoista viime aikoina

Kostava kauppias havaitsee nopeasti joutuneensa konkurssiin. Jaakko Lassilan ja Mika Tiivolan keskinäinen kostonkierre oli yksi 90-luvun pankkikriisin selvistä syistä, kuten Markku Kuisma on osoittanut (Kansallinen raha, kahlittu kapitalismi – KOP 1945-1995).