Unkarilaisilla ei, sanoo unkarilainen kirjoittaja, ole koko Euroopassa rodullisia eikä kielellisiä sukulaisia.
Jos tuota tuntui, takertuminen suomalaisiin (ja joskus virolaisiin) olikin ymmärrettävää. Kielten sukulaisuutta ei kykene havaitsemaan ilman kielitieteellistä taustaa. Rodullisesti tai, sanoisimme nykyisin geenitasolla, unkarilaiset voivat olla oikeassa viitatessaan maansa nimeen – hunnit – Hun-garia. Nimityksellä ”madjaarit” he panivat asioita sekaisin jo varhaiskeskiajalla.
Heimolaisuus tuntuu nyt ja nykyhetkestä menneisyyteen tähyillen jotenkin liikuttavalta. Suomensukuisuus puolestaan tuntuu ainakin minusta toimettomien professorien kiistelyn aiheelta. Ei jaksa kiinnostaa, koska on itsestään selvää, että kielet kulkevat ja kansat vaeltavat ja monissa tapauksissa kumpikin omia reittejään. Tahallisen epätarkasti voisi sanoa, että slaavilaisuus – mitä lieneekään – lähti kehittymään, kun gootit olivat keksineet, miten hauskaa on särkeä toisten kaupunkeja etelässä, ja jättivät vähälle asutukselle käyttökelpoisia alueita.
Kati Martonin kirja yhdeksästä unkarin juutalaisesta, jotka pakenivat Hitleriä ja muuttivat maailmaa, sai minut häkeltymään.
Hankalan kielen takaa kurkistelevalla näyttää olevan kaksi mahdollisuutta, huono itsetunto ja kaikki siihen liittyvä tuhokäyttäytyminen, jonka mainitsemisesta kirjailija Sofi Oksanen näyttää saaneen pyyhkeitä, tai korostunut itsetunto. Unkarilaisilla oli vankilaan joutuessaan tapana pukeutua parhaimpiinsa, valikoida solmio huolella ja varmistaa jakauksen täsmällisyys.
Sukulaisuutta ei löydy tästäkään, vaikka kieltämättä elämme molemmat äidinkielemme takia pussissa.
Karkeasti ottaen puolet Budapestin kultakauden väestöstä oli juutalaisia, ja välit niihin muihin vaihtelivat. Budapestin juutalaiset olivat kuitenkin suurelta osalta uskonnollisesti ja kulttuurisesti niin unkarilaisia kuin mahdollista. Monien äidinkieli oli unkari tai saksa. Itävalta-Unkarin kattilasta lähteneille kielen ja kulttuurin vaihtaminen saattoi olla tuttua, kun enemmän tai vähemmän virallisia ja siksi suvaittuja kieliäkin oli ainakin yksitoista.
Kati Martonin selostus yhdeksästä ikätoverista on hurja. Kaikki ovat Unkarin juutalaisia samoilta kulmilta - poliittinen kirjoittaja Arthur Koestler, valokuvaajat Robert Capa ja Andre Kertesz, elokuvaohjaaja Michael Curtiz, fyysikot Eugene Wigner, Edward Teller, Leo Szilard ja John von Neuman.
Nuo fyysikot olivat keskeinen osa Yhdysvaltojen Manhattan-projektia eli ydinaseen valmistusta. Szilard neuvotteli Einsteinin kanssa yhteydenotosta presidenttiin valistaakseen tätä tieteellisten oivallusten sotilaallisista sovelluksista ja Teller johti toimintaa.
Saman sukupolven unkarilaisille osui 12 Nobelin palkintoa. Samaan joukkoon, osa hiukan nuorempia, kuuluu kummallinen määrä muusikkoja: George Szell, Sir Georg Solti, Antal Dorati, Eugene Ormandy, Bela Bartok. Muutoin maailmankuuluja olivat Marcel Breuer (Bauhaus, muotoilu), Michael Polanyi (kemia; taloustiede – filosofia – ”tacit learning” jne.) ja tämän veli Karl Polanyi (Suuri murros), Theodor Herzl (sionismi) jne. Jopa Sir Karl Popper oli äidin puolelta Unkarin, isän puolelta Itävallan juutalainen.
Valokuvaaja Kerteszin pikkuveli Imre (hengissä) sai kirjallisuuden Nobelin 2002. Hänen tuotantonsa keskittyy, kuinka ollakaan, Auschwitziin. Eräissä kirjoissaan hän seurustelee sujuvasti Nietzschen, Camusin, Wittgensteinin, Beckettin kanssa – hän käänsi unkariksi ties mitä.
Lakkasin ihmettelemästä, miksi Naxos-levymerkillä riittää ensiluokkaisia vaikka ei aina kovin kuuluisia unkarilaisia solisteja. Esimerkiksi Janos Jändo on levyttänyt aivan tavattomasti pianomusiikkia ja on minun korvaani samaa tasoa kuin ne, joita kulloinkin mainostetaan maailman huippuina. Sandor Véghin levytykset Mozartin kamarimusiikkiteoksesta tunnetaan kaikkialla. Budapest-kvartetti levytti 50 vuotta; alkuun siinä oli kolme unkarilaista ja yksi hollantilainen. Pianisteista tulevat mieleen Georg Cziffra, Annie Fischer, Andras Schiff ja tietysti etäämpää historiasta muuan Ferenc Liszt.
Unkari toimitti Wieniin suuren määrän muusikkoja, jotka loivat kauan kestäneen salonkimusiikki- ja operettiperinteen. Emerich Kalman oli unkarinjuutalainen, Franz Lehar itävalta-unkarilainen, naimisissa juutalaisen kanssa ja siten natsien erikoisluvan tarpeessa. Se irtosi, koska operetti oli syystä tai toisesta Kolmannen valtakunnan suosikkitaide. Offenbach muuten oli ranskanjuutalainen.
Miksi tämä nimilista? – On ollut puhetta suomalaisista.
En kykene selvittämään ”kultakausien” arvoitusta. Edellä on esitelty Unkarin kultakautta, joka totisesti loppui surkealla tavalla jo ennen toista maailmansotaa.
Mutta onko Suomella ollut toista kultakautta?
Kukaties on. Jos on, se loppui pari vuotta sitten.
(Jatkuu… teksti, huomenna – ei kultakausi)
Operetin suosio natsien Saksassa voi hyvin selittyä sillä että Hitler rakasti sitä. Ennen Wagneria hänen suurin suosikkinsa oli Lehar ja Iloinen leski. Aikalaistodistajat kertovat että sodan kääntyessä ja Hitlerin vetäytyessä Bunkkeriinsa hänen huoneistossaan ei soinutkaan enää Wagner - vaan jatkuvalla syötöllä juuri Leharin Iloinen leski!
VastaaPoista"Kielten sukulaisuutta ei kykene havaitsemaan ilman kielitieteellistä taustaa."
VastaaPoistaKyllä se nyt joskus on ihan maallikoillekin selvää: ruotsi, norja ja tanska, suomi ja viro, englanti ja scots...
"Rodullisesti tai, sanoisimme nykyisin geenitasolla, unkarilaiset voivat olla oikeassa viitatessaan maansa nimeen – hunnit – Hun-garia."
Olkoon rodullisuus, miten on, mutta Unkarin kansainvälinen nimi tulee Onogureista:
http://en.wikipedia.org/wiki/Onogurs
Ensi hätään tietoja juutalaisten määrästä (ja muusta):
http://en.wikipedia.org/wiki/Demographics_of_Budapest
Denomination 1870 1880 1890 1900 1910 1920 1930 1941 1949
Jewish 16,6% 19,7% 21% 23,6% 23,1% 23,2% 20,3% 15,8% 6,4%
Joka tapauksessa olen aikaisemmin myös jonkin verran tutkinut väitettä, että Budapestin asujista yli puolet olisi ollut juutalaisia. En ole löytänyt tälle väitteelle tukea. Löysin mm. juutalaisten pitämiä väestötietoja (joita en tietenkään juuri tähän hätään löytänyt uudestaan, arrggghhhh), eikä näissäkään väitetty, että puolet väestöstä olisi ollut koskaan juutalaisia (assimiloituneita tai ei).
Sen sijaan Budapest oli tosiaan joskus kyllä hyvin saksalainen kaupunki:
Nationality 1715 1737 1750 1851 1880 1890 1900 1910 1920 1930 1941
Germans 55,6% 57,8% 55,2% 56,4% 34,3% 23,7% 14% 9% 6,5% 3,8% 1,9%
Ad Anonyymi: - kielten - tarkoittaa tässä unkarin ja suomen.
VastaaPoistaKun olet selvillä asioista, olet selvillä siitä, että Unkarin demografiset tiedot ovat kauttaaltaan arvailuja.
Lähteeni, jota suositan, Ivan Berendt (UCLA). ks. esim. Ivan T. Berend, History Derailed
Central and Eastern Europe in the Long Nineteenth Century
Hänellä on kymmenkunta kirjaa Itä-Euroopan historiasta, hän on Budapestin juutalainen ja toimi viimeksi kuluneet kymmenen vuotta Unkarin taloudellisena neuvonantajana.
Hän on mukana "kultakautta" koskevan kirjan kirjoittajana.
Ks. Amazon.
Koska Berend oli UCLA:n historian laitoksen johtaja, kirjallisuutta näistä asioista löytyi.
Olen ollut useita kertoja vierailevana luennnoitsijana hänellä.
Erään hänen Itä-Euroopan historiaa käsittelevän kirjansa nimi on tyhjentävä: "From Peeriphery into Periphery".
Tuliko perille? Haluan vain tietää tuliko teksti Jukka? Ei tarvitse julkaista mutta olisi tärkeää ymmärtää tuliko teksti sinulle äsken?
VastaaPoista"kielten - tarkoittaa tässä unkarin ja suomen"
VastaaPoistaItse asiassa ajattelinkin, että tämä oli tarkoitus, mutta satunnaiselle lukijalle minusta se ei välttämättä auennut näin.
"Kun olet selvillä asioista, olet selvillä siitä, että Unkarin demografiset tiedot ovat kauttaaltaan arvailuja."
Kauttaaltaan on aika vahvasti sanottu... Näin ovat monet sanoneet erityisesti Neuvostoliiton demografisista tiedoista myös.
Joka tapauksessa demografia sattuu olemaan jonkinlainen harrastukseni, erityisesti uralilaisten "kansojen" osalta. Siksi olin juuri tuosta väitteestä hämmästynyt. Omasta puolestani voin vaan sanoa, että en vain ole löytänyt tuota väitettä puoltavia asioita, ja sanoisin, että olen tonkinut lähteitä hiukan tavallista kansalaista uutterammin; osaan myös unkaria, joten unkarilaisia lähteitäkin on tullut vastaan.
Katson tuon lähteesi, jos vaan saan sen käsiini.
Unkari kuulostaa täsmälleen suomelta, jos ei erota sanoja. Samaten unkarilaiset tuntuvat oppivan hyvin nopeasti puhumaan suomea hyvin lievällä aksentilla. Todistusvoimaa tai yleistettävyyttä ei tällä toki ole, mutta onnistuneeko muilta kuin ugreilta?
VastaaPoistaOn se tietysti mukava että ihaillaan, mutta en itse oikein jaksa innostua suoritusten ihalemisesta - tuloksista riippumatta - paitsi jos se liittyy alkoholin valmistukseen. Oletko käynyt Budapestissa?
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=kjRjdPXMCV0&feature=related
Chanukah lähestyy - vai kuinka?
http://en.wikipedia.org/wiki/Hanukkah
Ensimmäinen Mooseksen kirja väittää kaikista vastaväitteistä huolimatta, että maailma onkin luotu oikein - siis juuri sellaiseksi kun se pitikin luoda, ja että oleminen on hyvää, ja että sen vuoksi ihmisen pitää lisääntyä. Mikä siis tarkoittaa, että jokaisen (juutalaisen) pitää pystyä hyväksymään se täällä olonsa.
Siitä ja omasta historiastani huolimatta sanoisin että siellä taivaalla paistaa kaksi tähteä muita kirkkaimpina - siis tuossa Mooseksen kirjassa mainitussa mielessä, eikä kumpikaan heistä ainakaan minun tietääkseni ole juutalainen, kuten minä esimerkiksi voisin olla.
Tässä heistä toinen - joka pesee ainakin omissa korvissani sen operettiperinteen mennen tullen.
http://www.youtube.com/watch?v=4FZEIj2hSQE
Ssshhhh ,, taso laskee.
VastaaPoistaTunsin Yhdysvalloissa ja Kanadassa kommunistiajan Unkarista eri aikoina paenneita ihmisiä. Heillä oli hyvä koulutus, ja he olivat uskomattoman ahkeria, sivistyneitä ja sitkeitä. En ole sellaisia työmyyriä ennen nähnyt. Eikö "neroudessakin" suurin tekijä ole tuo ahkeruus?
VastaaPoistaAd Valborg: sama piirre on kumma kyllä puhutussa tsekin kielessä.
VastaaPoistaAd Homo Garrulus: - tuli. En julkaise.
VastaaPoistaAd Jyrki Virolainen: - olen.
VastaaPoistaTavailin tässä juuri Ladislaus Löb nimisen unkarinjuutalaisen kirjaa "Sopimus saatanan kanssa" ("Dealing with Satan"). Hänelle, pikkupojalle, ja hänen isälleen, kävi hyvin; he olivat "etuoikeutettuja" keskitysleirivankeja, niitä, joiden vapauttamisella tietyt natsipäättäjät (Oberstrumbannführerit) kävivät sodan loppuvaiheessa kauppaa... saadakseen alibin kun voittajat (kohta) kyselevät heiltä kiusallisia kysymyksiä... Esimerkiksi, että "olitteko natsi?". "Ei, tai tietysti olin, mutta vain hämäysmielessä. Minähän autoin juutalaisia" (... öh, jo vuodesta 1945).
VastaaPoistaKirja on silminnäkijän kuvaus, autenttinen, mutta tutuilla kauheuksilla ei silti sen kummemmin mässäillä. Kirjan tekijä (syntynyt 8.5.1933), tutkii enemmän asioiden taustoja, ja sitä mitä sodan jälkeen tapahtui, kuin mitä hän 11-vuotiaana Bergen-Belsenissä koki.
Enempää en tätä kirjaa omilla selityksilläni halua huonontaa. Itselleni suurin yllätys oli unkarilaisten vihamielisyys juutalaisia kohtaan; sitä en ennen yhtä yksiselitteisesti olen nähnyt käsitellyn. Sillä, että useimmat unkarinjuutalaiset olivat neologeja (unkarilaiseen kulttuuriin sopeutuneita), ei ollut mitään, ei yhtään mitään merkitystä.
Mikko L
Wagnerin Ringin ensimmäinen ja yhä parhaita levytyksiä on Soltin Deccalle johtama (Nilsson, Windgassen, Fischer-Dieskau ym). Tuore The Gramophone esittelee sitä ja sen seuraajia (CD editionissa).
VastaaPoistaOperetit ovat kuin sampanja, parhaita pirskahtelevassa riehakkuudessaan, joka kuitenkin tuo päänsäryn aika äkkiä. Vuosikertaviiniksi äityyvain harva, Die Lustige Witwestä Gardiner on käsittämättömän hyvä (DG, Wienin filharmonikot, Skovhus, Terfel ym).
Tunnen pari unkarilaista, koulusta (olimme tasavahvoja) ja miekkailusta (jäi osaltani pistäytymiseksi). Vitsailen, että heimosukulaisuus kyllä tyhjentyy siihen, että heillä on karjalainen tumma viehkeys yhdistettynä varsinaissuomalaiseen itsetuntoon. Voin olla väärässäkin.
Hyvät ihmiset!
VastaaPoistaMiten te määrittelette "kansakunnan"?
Apua! Auttakaa!
Unkari tosiaankin kuulostaa tutulta, jos ei erota sanoja. Samanlainen ä ja ö ja moni muu äänne kuin suomessa. Mutta etäsukukielihän se on, toisin kuin viro, joka on lähisukukieli ja jossa on paljon yhteistä sanastoa suomen kanssa ja lähes samanlainen kielen rakenne. Viro on kuin sisko, unkari kuin pikkuserkku. Kiehtova ja kiistaton sukulaisuus joka tapauksessa.
VastaaPoistaOksanen paljastui rasistiksi ja seksistiksi, ei siinä mitään sen kummallisempaa ollut ("tyypillinen suomalainen mies ei osaa ilmaista tunteita ja siksi käyttää väkivaltaa"). Jos siitä ei saa hermostua niin, mistä saa? On huolestuttavaa, että niin harva osaa tunnistaa rasismin ja tuomita sen. Varsinkin naisista.
VastaaPoistaUnkarin maailmanmuuttajat olivat muistaakseni juutalaisia lähes kaikki. Siinä mielessä suomalaiseen mieheen kohdistuva rasismi voi vielä kääntyä eduksi. Todennäköisempää tosin on, että rasistinen puhe vain yltyy ja sitä kautta vastakkainasettelut kärjistyvät.
En usko, että Sofi Oksasestakaan tulee maailman luokan neroa, vaikka me koko maailma alkaisi kutsua tyypillistä virolaista naista [tähän en uskalla kirjoittaa, mitä tarkoitan, koska vain miehiin kohdistuva rasismi/seksismi on toistaiseksi sallittua].
Tältä osin analyysisi on ihan metsässä.
Pistetään vielä nimilistan jatkoksi Paul Erdős
VastaaPoistaAd Antti: - en iljennyt sanoa: Erdös-lukuni on 4. (Olen julkaissut yhdessä henkilön kanssa, joka on julkaissut yhdessä henkilön kanssa, joka on julkaissut yhdessä Erdösin kanssa.
VastaaPoistaAd Valborg, Ad Jukka Kemppinen: Tälläisen sivistyksestä puolitietoisen, fluent Finnish and English, korvaan tsekin kieli kuulostaa usein italian kieleltä, joita kumpaakaan en siis osaa.
VastaaPoistaTomi kirjoitti...
VastaaPoistaTältä osin analyysisi on ihan metsässä.
Niin, suurin osa on kuitenkin vain nysveröitä, jotka puivat mielessään nyrkkiä, taskussa korkeintaan pitävät kättä nyrkissä.
Machoja naisenhakkaajia tuskin löytyy erikoisen suurta määrää, ihanmutuna, tämän kansan keskellä eläneenä ja vähän muuallakin käyneenä.
Tomi voisi tutustua mediakulttuurin professori Mikko Lehtosen kirjoitukseen sunnuntain Hesarista ja avata öögansa.
VastaaPoista[Sofi Oksanen] nimenomaan tähdensi: "En tarkoita, että suomalaiset olisivat väkivaltaisia yksilöitä, vaan että meillä on tietty väkivaltaisuuden perinne."
Mikä lienee aivan totta. Edellinen kuulostaa asioita harkinneen ja sivistyneen ihmisen keskustelulta, mitä samaa en valitettavasti näe sinun Tomi mielenosoituksessasi.
Ad Tomi:
VastaaPoistaVoi pyhä yksinkertaisuus!
Olisi tärkeää muistaa, että silloin kun suomalainen kritisoi Suomea, sen yhteiskuntaa jne. on kyse nimenomaan itsekritiikistä - kritiikin tärkeimmästä lajista.
Jos me emme itse pyri osoittamaan ja aktiivisesti työstämään kulttuurimme vähemmän mairittelevia piirteitä, niin kukaan muu ei meitä tässä auta: kukaan muu ei meitä valitettavasti kritisoi, koska ketään muuta ei valitettavasti kiinnosta.
Kansallisten kipupisteiden pöyhiminen on myös kirjallisuuden tärkein tehtävä - tai ainakin sen pitäisi olla -, joten Oksanen on toiminut täysin roolinsa mukaisesti. Samaa ei voi sanoa monista muista kirjailijoista.
Voimme tietenkin olla tyytyväisiä siihen, että Tomi itse ei, kaikesta päätellen, ole väkivaltainen yksilö ja että hän myös osaa ilmaista tunteensa. Hänellä tuskin, näin veikkaisin, myöskään on ongelmia alkoholin suhteen. Kenties sama pätee myös hänen ystäviinsä ja minunkin ystävieni enemmistöön. Mutta tämä ei silti tee tyhjäksi Oksanen argumenttia, jota kukaan järkevä ihminen tuskin voi kiistää.
Timo V.
Hungarologian ja kirjoittamisen maisteriohjelman professori Tuomo Lahdelma Jyväskylän yliopistosta valisti kerran meitä luokassa istuneita opiskelijoita unkarilaisten suomalaisista aikanaan käyttämästä ilmaisusta: "Nuo kalanhajuiset sukulaisemme."
VastaaPoista"Tomi voisi tutustua mediakulttuurin professori Mikko Lehtosen kirjoitukseen sunnuntain Hesarista ja avata öögansa."
VastaaPoistaJoo, luin sen ja kirjoitin Lehtoselle juuri siitä, miten voi olla, että media-alan proffa ei tunnista rasistista argumentaatiota. Kerroin hänelle myös faktat. Hän ei tietenkään vastannut, mikä ei yllättänyt. Vaikeahan sitä on myöntää olleensa niin totaalisesti väärässä.
On huolestuttavaa ihan oikeasti, että niin moni puolustaa tällaisia "tyypillinen neekeri sitä" ja "tyypillinen juutalainen tätä" diskurssia. Jossain on nyt epäonnistunut pahasti.
Tosin tässä tapauksessa Oksanen oksensi "tyypillisen suomalaismiehen" päälle. Sinäkin, anonyymi, olisit ehkä tunnistanut rasismin, jos Oksanen olisi sanonut, että tyypillinen neekeri tai somali on väkivaltainen (tosin saatat myös olla pinttynyt rasisti/seksisti, jolloin "oksasismit" ovat mielestäsi mitä mainiointa yhteiskunnallista keskustelua).
Niidenkin ihmisten, jotka kannattavat seksistisiä ja rasistisia kommentteja suomalaismiehistä ja -pojista kannattaisi miettiä, mitä sitten, kun sama argumentaatio leviää yhä yleisemmäksi. Monet Oksasen ja hänen ihailijoidensa harrastaman rasismi/seksismin suututtamat miehet jo teroittavat veitsiään. Noin kuvainnollisesti.
Vihamielinen kansanryhmää halventava valehtelu on sitä paitsi laissa kielletty.
"Edellinen kuulostaa asioita harkinneen ja sivistyneen ihmisen keskustelulta, mitä samaa en valitettavasti näe sinun Tomi mielenosoituksessasi."
Se on sinun ongelmasi ja olen sinusta huolissani. Järjestetäänkö siellä päin jotain koulutusta, jossa oppisi tunnistamaan rasismin ja harjoittamaan suvaitsevaisuutta? Jos ei järjestetä, pitäisi äkkiä pistää pystyy.
Tuosta professori Lehtosen kirjoituksesta vielä se, että aika huvittavaa oli, kun hän luuli, että Eppujen "Murheellisten laulujen maa" on tosissaan kirjoitettu. Sehän nimenomaan parodioi sellaisia tuotoksia, joissa synkistellään suomalaisten väitetyn väkivaltaisuuden äärellä.
VastaaPoistaSuomalaistan poikkeuksellinen ja ikiaikainen väkivaltaisuushan on sitä paitsi myytti.
Aika hulvatonta, että joku mediakulttuurihemmo ei tunnistaa noin selvää ironiaa.
"Voi pyhä yksinkertaisuus!
VastaaPoistaOlisi tärkeää muistaa, että silloin kun suomalainen kritisoi Suomea, sen yhteiskuntaa jne. on kyse nimenomaan itsekritiikistä - kritiikin tärkeimmästä lajista."
Minusta taas olisi tärkeä perehtyä aiheeseen ennen kuin kovin ylimielisesti besserwisseroi.
Oksanen ei esittänyt itsekritiikkiä vaan feministisen diskurssin ytimeen kuuluvaa miehiin kohdistuvaa propagandista demonisointia. Se on sinänsä alhaista ja inhottavaa mutta ei kirjoitukseni ydin. Ydin ei myöskään ollut se, että suomalainen mies ei ole poikkeuksellisen väkivaltainen tai se, että naiset ovat parisuhteissa tutkimusten mukaan miehiä väkivaltaisempia.
Kerron vielä uudestaan ja hitaasti kirjoitukseni ytimen: Oksanen argumentoi rasistisesti/seksistisesti väittäessään, että tyypillinen neekeri ei kykene ilmaisemaan tunteitaan ja hakaa siksi suomalaisia. Vaihdoin tuossa pari termiä jättäen loogisen sisällön kuitenkin samaksi. Näin toivon, että paksukalloisinkin ymmärtää, mitä tarkoitan.
Erityisen huolestuttavaa on, että niin moni on ihaillut Oksasen oksennusta. Ettekö te ymmärrä, että vaikka nyt vihanlietsonta kohdistui vain suomalaiseen mieheen ja poikaan, se ensi kerralla voi kohdistua johonkin ryhmään, jota symbatiseeraatte, tai jopa teihin itseenne?
Sivumennen totesin, että Kemppinenkin taitaa luulla, että Suomessa on iät ja ajat ollut poikkeuksellisen paljon väkivaltaa ("tuhokäyttäytymistä"). Hyvin on propaganda mennyt perille. Kemppinen myös luulee, että suomalaisilla on huono itsetunto. Jossain kohdin voi ollakin. Aika moni mieskin on myönnellen nyökytellyt: juu, kyllä me suomalaiset miehet olemme oletusarvoisesti ja suurimaksi osaksi tunneilmaisuun kykenemättömiä vaimonhakkaajia. Mutta eivät suinkaan kaikki; kyllä vielä itsetuntoa löytyy, että härskimmästä loanheitosta osataan suuttua.
Tomi, nyt pientä kuria tuohon sisälukutaitoon.
VastaaPoistaProfessori Lehtonen sanoi: "Eppujen oli tarkoitus ironisoida kansallista itsesääliä, mutta ryhmän aikaansaannos nousi nopeasti uusien kansallislaulujen kaanoniin."
Mikä sana tuossa jäi sinulle epäselväksi?
Kannattaisi pohdiskella Sofi Oksasen kommentteja kokonaisuutena, koska hän nimenomaan otti erikseen esille, että tarkoittaa suomalaisen yhteiskunnan väkivaltaista perinnettä, eikä yksilöitä. Kuten jo aiemmin korostin, kehoitan sinua ymmärtämään lukemasi, eikä luoda naurettavia olkiukkoja tabloid-lehtien oksennuslööppien perusteella. Teet itsestäsi vain naurettavan.
"Teet itsestäsi vain naurettavan."
VastaaPoistaEn ole yllättänyt, että rasistista argumentaatiota ylistävä henkilö myös turvautuu henkilökohtaisiin loukkauksiin.
Tämä tästä vaikka koko episodi jättää hieman surulliseksi. Ei siis niinkään se, että eräs kirjailija paljastui rasistiksi/seksistiksi tai vähintään hiukan ajattelemattomaksi ja sivistymättömäksi vaan se, että niin moni häntä on nousi puolustamaan.
Erikoinen yksityiskohta on se, miten Oksasen puolustajat yrittävät asemoida itsensä "junttien" yläpuolella "sivistyneellä" argumentaatiollaan. Todellisuudessa he vain toistavat kuin papukaijat mitään ymmärtämättä jostain kuulemiaan "älykköjen" erottautumisstrategioita. Vaikutelma on hupaisa, kun he luulevat kaikkein sivistymättömintä kantaa sivistyneeksi.
Asiassa on se valoisa puoli, että kun argumentaatio menee riittävän naurettavaksi, se alkaa toimia tehokkaasti vastakkaisen näkemyksen puolesta. Nyt on selvästi käynyt juuri niin.
Ad Tomi,
VastaaPoista"Asiassa on se valoisa puoli, että kun argumentaatio menee riittävän naurettavaksi, se alkaa toimia tehokkaasti vastakkaisen näkemyksen puolesta. Nyt on selvästi käynyt juuri niin."
Sinäpä sen sanoit.
Sanoo toinen suomalainen mies, joka sympatiseeraa suomalaista miestä ja kulttuuria - ja johon - kauheaa sanoa - Oksasen julma rasismi tällä kuohuttavalla tavalla nyt on kohdistunut.
Voi meitä poloisia rasismin ja vihanlietsonnan uhreja! Onneksi löytyy kaltaisiasi hyvällä itsetunnolla varustettuja suomalaisia miehiä, jotka nousevat puolustamaan meitä huonosta itsetunnosta kärsiviä.
Oma itsetuntoni on esimerkiksi niin huono, että en edes alkuun tunnistanut O:n rasistista ja epäinhimillistä hyökkäystä.
Mutta sen täytyy johtua siitä, että minulla on ollut vääränlainen käsitys rasismista - ja itsetunnosta. Olin esimerkiksi ennen siinä uskossa, että ihminen, jolla on hyvä itsetunto, ei juuri piittaa siitä, mitä muut hänestä ajattelevat. Ja että hän tunnistaa myös omat (ja kulttuuriset) heikkoutensa.
Kiitos kun avasit silmäni! Enää en kritisoi suomalaista kulttuuria tai suomalaisia miehiä - enhän toki halua syyllistyä rasismiin.