Sodan jälkeisessä Saksassa Pekka Puska olisi kuollut nälkään vailla viivytystä. Savuke oli vaihdon väline ja arvon mitta. Vuoden 1949 valuuttareformiin asti myös elintarvikkeita sai oikeastaan vain vaihtokaupalla, ja vaurastumaankin pääsi vaihtamalla esimerkiksi tupakansytyttimen kiviä savukkeisiin. ”Peltirummun” Oskar Matzerath hakkaa apumiehenä hautakiviä, jollainen maksaa paikalleen asennettuna kaksi miesten pukua (harmaa, yksirivinen, housuissa upslaakit).
Viisas G. Grass kuvaa myös globalisaation, joka on sekä maapallon laajuista että samanaikaisesti paikallista. Oskar rummuttaa miehitysvalloille mieluisia jazz-kappaleita, joita radio ja äänilevyt välittävät.
Sunnuntainen iso sanomalehtijuttu kirja-alasta virkisti mieltä. Kustantajien ongelmia käsitellyt juttu osoitti, missä on vika. Vika on, kuten metrotunnelissa, johdossa. Esitetyt kysymykset, ajatukset ja mielipiteet toivat mieleen elefanttien hautausmaan (ks. lähemmin E.R. Burroughs, passim).
Yksi johtajista mainitsi uusien ”ansaintalogiikoiden” etsimisen. Tuosta antaisin 2/10 pistettä eli vaikka vastaus jää hylätyksi, hiukan rohkaisua heruu.
Varhaisimmista korkeakulttuureista alkaen kilpailevat sosiaaliset rakenteet ovat olleet myös silmin nähtävissä. Vertikaalinen yhteiskuntamalli näkyi pyramideina. Verkostomalli puolestaan näkyi katoilta: kaupunki. Ehkä maailman vanhin esiin kaivettu kaupunki Çatal Hüyük (7 500 e.Kr.) on erikoisen havainnollinen. Siellä ei ollut katuja, vaan kuljettiin talojen läpi. Jos talo sortui tai suljettiin, sitten kuljettiin toisten talojen läpi. Tätä nimitetään adaptiivisuudeksi ja uudelleen konfiguroinniksi. Ei siitä ole skaalautuminenkaan kaukana.
Castells ja kumppanit ovat nyt heltyneet tunnustamaan, että oikeastaan ”verkostoyhteiskunta” todella on muinaisaikainen malli. McNeillien kirja (The Human Web) on tehnyt tehtävänsä.
Se on kumminkin totta, että vaikka esimerkiksi Silkkitie oli mahtava runkoverkko, nykyisille verkostoille luonteenomainen kytkentä muihin verkkoihin ja tiedonkulun kaksisuuntaisuus olivat keskiajalla heikoilla. Kesti aikansa odottaa Marco Poloa takaisin kotiin ja sittenkin piti vielä miettiä, oliko hänen tarinoissaan perää vai ei.
Kirjan- ja lehdenkustantajista osa on huomannut digitaalisuuden ongelmakseen. Sitä he eivät tule maininneeksi, että kirjojen ja lehtien tuottamisen tekniikka on ollut digitaalista jo ainakin 25 vuotta. Pyrittäessä sievään lopputuotteeseen, jollainen kirja epäilemättä on, valmistuksen hajauttaminen ja jakelu on vielä ratkaisematta. Siihen on keinoja, kunhan malttaa keventää kirjapainoja.
Verkostoista kirjoittavat, kuten jo mainittujen vertaiset Benkler ja Zittrain, vaikenevat kainosti verkostojen mahtavimmista saavutuksista. Ehkä etevin on Islam, etenkin Talibanin kehittämässä muodossa. Yhdysvallat eli Nato häviää kohta sodan eli vertikaalinen organisaatio häviää verkostolle, jonka solmuja ovat imaamit ja itsemurhapommittajat.
Sääli ettei kukaan ole huomannut osoittaa Suomen Talvisodan armeijan verkostomallia, joka improvisoitiin täällä köyhyyden vuoksi. Eihän meillä ollut rintamajoukkoja kuin muutamin kohdin Kannaksella. Kaikki muu oli liikkuvaa ja tilanteiden mukaan konfiguroituvaa, kuten hiihto-osastot. Pohjoisempana ei ollut edes rintamaa. Verkoston toimintaa haittasi viestikaluston vähyys. Jossain oli piikkilankaa kirkaslinjajohtona suoraan lumihangella. Ei se kauan kestänyt. Radiot olivat saanta saannissa.
Sodankäynti on se liiketoiminnan muoto, jolla uusi teknologia on saatu todella toimimaan.
Toinen paraatiesimerkki on rikollisuus, varsinkin huumekauppa. Lopputuote on fyysinen, elimistöön toimitettava aine. Tuossa organisaatiossa herättää ihailua yhteentoimivuus. Rikollisjärjestöjen kytkeytyminen toisiinsa, poliitikkoihin, poliisiin ja armeijaan toimii kuin paraskin PC-farmi. Käyttöjärjestelmä ei kaadu.
Kolmas esimerkki on seksikauppa eri muodoissaan. Toimittajasetien selostama versio (prostituutio Sörnäisissä) ei kuitenkaan ole edustava verrattuna kaikkeen siihen, mitä verkko sisältää. Miksi lapsiporno on hittituote? Jos olisin kustantaja, järjestäisin aiheesta seminaarin – ei tuotteen, vaan mekanismin selvittämiseksi. Seminaariin kutsuisin mukaan myös pari sotilasta.
Ansaintalogiikoita tuskin löytää halpojen ja huonojen tuotteiden tai palvelujen ympäriltä. Eivätköhän ne sijaitse siellä, missä katetuotto on suuri, kuten huumekaupassa.
Logiikka löytyy tekniikasta. Jopa tekijänoikeuden historiat ovat virheellisiä jankuttaessaan kirjapainon keksimisestä. Ei sillä niin suurta merkitystä ollut. Silloin vasta rysähti, kun alettiin painaa rotaatiolla halvalle, hiokepitoiselle paperille. Silloin syntyi kilpailu säännöistä – tekijänoikeudesta - ja monta ansaintamallia, kuten huokea, rautatieasemilla myytävä kirja (Reclam Saksassa) ja tehokas jakelu (Leipzigin tukkukaupat, jotka jakelivat rauteitse ja lennätintilauksin myös englanninkielisiä kirjoja Englantiin.)
Kertaluokkahyppyjä on ollut ennenkin. Niiden ymmärtäjistä on ollut niukkuutta ennenkin.
"Sääli ettei kukaan ole huomannut osoittaa Suomen Talvisodan armeijan verkostomallia, joka improvisoitiin täällä köyhyyden vuoksi. Eihän meillä ollut rintamajoukkoja kuin muutamin kohdin Kannaksella. Kaikki muu oli liikkuvaa ja tilanteiden mukaan konfiguroituvaa, kuten hiihto-osastot. Pohjoisempana ei ollut edes rintamaa. Verkoston toimintaa haittasi viestikaluston vähyys. Jossain oli piikkilankaa kirkaslinjajohtona suoraan lumihangella. Ei se kauan kestänyt. Radiot olivat saanta saannissa."
VastaaPoistaNo ei sitä verkostomallia ole kukaan esittänyt, kun ei sitä ainakaan tuosta voi muodostaa. Kyllä ne rintamat syntyivät Laatokan pohjoispuolellekin.
Sen sijaan sen verkostomallin voisi laatia huomattavasti alempaa organisaatiosta. Jos halutaan pelleillä moderneilla ja postmoderenilla tavoilla, niin verrataan mottitaistelujen iskuosastotoimintaa hunnien, mongolien ja muiden ratsastajakansojen toimintaan.
Ja jos sotilaiden kanssa meinasit jutella, niin käänny suoraan Kesselin Pasin puoleen. Jonkun kenttäsian kanssa juttelemisella ei saavuta kovin suuria.
Ad Anonyymi: - en tarkoittanut taktista rintamaa, joka voi olla vaikka komppanioiden välinen taistelulinja, vaan rintamalinjaa, joka on eräänlainen kiistanalainen raja taistelevien osapuolten kesken.
VastaaPoistaTässä mielessä Laatokan pohjoispuolella oli Talvisodassa rintamia vain muutaman tien varressa. Sallasta pohjoiseen oli vain Sota-Roope, joka hiihteli valtakunnanrajan tuntumassa.
Tästä asiasta keskustelin viimeksi amiraali Kaskealan kanssa. Ei liene kenttäsika.
Kiitos tästä kirjoituksesta - et tiedä kuinka monta vuotta olen kirjoittanut samaa mutta en ymmärtänyt että minulle tehtailtu maine oli esteenä, että kukaan viitsisi kuunnella. Sen sijaan tämä toinen osapuoli ansaintalogiikasta ilmeisesti kuunteli kun elämä meni aina vain oudommaksi ja oudommaksi.
VastaaPoistaKiitos Kemppinen - ja kiitos kaikille, joilla on vielä omat aivot eivätkä ole myyneet sitä ns. systeemille.
Mikä on kenttäsika?
VastaaPoistaTänään on muuten 90 vuotta Päätalon Kallen syntymästä. Ei liehu vielä liput.
VastaaPoistaMutta kustantaja pukkasi markkinaan rakoon kuvaeepokseksi koristellun Koillismaan.
Oletteko muuten huomanneet, että Kallen isä Hermanni on raadollisempi versio Pylkkäsen Konstasta? Mitähän äijät olisivat sanoneet ansaintalogiikasta?
Hauskat on herrojen huppailut?
"Miksi lapsiporno on hittituote?"
VastaaPoistaEpäilen ettei lapsiporno varsinaisesti ole hittituote edes sen tuottajien, levittäjien kuin kuluttajienkaan keskuudessa. Sen sijaan poliitikot, poliisit, tekijänoikeusfanaatikot, sensaatiolehdistö ja muut kontrolliyhteiskuntaa ajavat siitä tuntuvat kovasti pitävän. Samoin kuin terrorismista ja katastrofeista.
KENTTASIKA
VastaaPoistaOsaapa olla tuhman tuntuinen ilmaus. Mitahan termia ollenkaan kaytetaan ylemmissa esikunnissa "vetelehtivista"
tai muista rintaman takaisista sankareista ?
K:
VastaaPoistaKesti aikansa odottaa Marco Poloa takaisin kotiin ja sittenkin piti vielä miettiä, oliko hänen tarinoissaan perää vai ei.
Onko tuo olennaista mietittävää?
Hyvät tarinat ovat itsessään arvo_sinänsä.
Jerzy Kosinski teki minuun nuorna melkoisen vaikutuksen, vaikka myöhemmin ilmeni, että esim. Askelia, 1968, mm. v. 1969 USA:n Kansallinen kirjapalkinto, on ilmeisesti aika täyttä puut´heinää.
Meille suomalaisille ei niin olennaista sillä kääntäjä, Saarikoski, oli jo tehnyt työnsä eläytymällä.
Vielä eilisestä. Ihanan haikeaa lukea ja muistella. Meidän perheemme ensimmäinen auto oli juuri piikkinokka Skoda – ja retkeiltiin Sopu teltalla. Sedilläni, Suomea rakentaneiden pikkuyritysten omistajajohtajilla, oli Roverit. Isä oli heillä töissä ja suunnitteli (lähes kopioi Homelitestä) ensimmäisen suomalaisen moottorisahan, Hyryn, jota valmistettiin tuhansia ja joilla metsiämme kaadettiin kaikille hyödyksi. Palkollisena hän ajeli vain Skodilla, DKV:illä jne. Oma ensimmäinen auto oli Tipparellu, senaikainen tilankäytön ja taloudellisuuden ihme. Olivatko ajat silloin parempia vai huonompia?
VastaaPoistaMitä tulee yhteiskunnan verkostoneisuuteen niin asiaa on tarkasteltava ideaalitapauksen valossa, vaikkei sellaista käytännössä ole. Ideaali verkko on täysin tasa-arvoisten toimijoiden verkko, jossa kenelläkään ei ole painostusvaltaa kehenkään nähden. Silloin myös, koska tieto on valtaa, kenelläkään ei ole salaisuuksia, henkilökohtaisia lukuun ottamatta. Periaatteessa maailmanlaajuisesti. Jokainen on korvattava/ohitettava.
Jos tältä pohjalta tarkastellaan Islamin ja Talibanien verkostoa, niin sen verkostomaisuus on ideaaliin nähden varsin puutteellinen. Vaikka mullahit ja imaamit toimivat periaatteessa tasa-arvoisena verkostona toisiinsa nähden, oppilaisiinsa nähden he ovat vertikaalisessa suhteessa. Näillä ryhmillä on myös tiukat yhteiset salaisuutensa muihin ryhmiin ja tietysti myös maailmanyhteisöön nähden.
Tämän analyysin mukaan samanlainen mutta vielä mahtavampi verkosto on (länsimainen) yritysten verkosto. Yritykset toimivat periaatteessa tasa-arvoisina toimijoina toisiinsa nähden, mutta sisäiseltä rakenteeltaan ne ovat käskysuhteisia ja myös niillä on tiukat sisäiset salaisuutensa ja painostuskeinonsa toisiin yrityksiin ja maailmanyhteisöön nähden.
Kummallakin verkostolla on suuri missio, joka niitä ajaa eteenpäin ja joka erottaa ne omaksi, omia etujaan ajavaksi verkostokseen. Toisella se on islaminuskon levittäminen, toisella talouden kasvattaminen. Samalla kumpikin verkosto vastustaa yleistä verkottumista, yleistä tiedon vapautumista ja tasa-arvoa. Yritykset pitävät kiinni liikesalaisuuksistaan ja informaation omistusoikeuksistaan yhtä ehdottomasti kuin Talibanryhmät omistaan. Ehkä ne tarvitsevat toisiaan.
Elämäni tyhmänä
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=CSGXxWVCjvQ&feature=related
/(charlie chaplin smiling...)
Maailman vanhimmasta (esiin kaivetusta) kaupungista, CaaHyystä, tulee mieleen pienvenesatama, jossa on paljon veneitä. Pakko ne on parkkeerata rinnakkain. Ja jos haluaa lämpsiä kaukaisimmasta veneestä maihin, niin kuin varmaan useimmat haluavat, pitää kulkea vene/vene/veneen kautta laiturille.
VastaaPoista(Jos joku vene siitä välistä puuttuu, kuuluu läps läps läps ja... Plumps.)
Matti H:n kiinnostava kommentti nosti esiin miten hankala sana "ideaali" on. Sen kyljessä kulkee kuin ideaalisiteellä kiinnitettynä konnotaatio tavoiteltavuudesta, vaikka kyse teorioiden kielessä on useimmin puhtaaksiviljellystä tyypistä (ideaaliauditorio on yksi tunnettu esimerkki). Silti esimerkiksi Wilden Ideal husband -näytelmän tuntevat tietävät ihanteellusuuden ongelmat. Hyödyllistä on esimerkiksi miettiä eri kanteilta miten täydellinen kilpailu ja yritysten ideaaliverkko toimisivat. Simppeleinä esimerkkeinä toki tarpeellisia.
VastaaPoistaKansantaloustiede (Economics) on pelannut ideaalioletuksilla muutenkin. Tunnetteko tarinan kolmesta tiedemiehestä: Fyysikko, kemisti ja kansantaloustieteilijä haaksirikkoutuvat autiolle saarelle vain iso säilykevarasto mukanaan. Fyysikko alkaa kokeilla, missä kulmassa purkkeja pitäisi kivittää saadakseen ne auki. Kemisti iselvittää, onko saarella kasveja, joiden nesteillä kannet saisi syövytettyä. Kansantaloustieteilijä ihmettelee toisten puuhia ja ehdottaa: "Oletetaan, että meillä on tölkinavaaja!"
Ansaintalogiikka on vanha käsite, kerrottuun juttuun liittyen siinä on kyse siitä, että säilykepuuhastelun lisäksi voisi esimerkiksi kalastaa, metsästää tai poimia kasvillisuuden antimia. Ei lainkaan tyhmempi aihe.
Ainut ansaintalogiikka sitouttaa kuluttaja nettilehden tai paperiversion käyttäjäksi on osakkeenomistaminen.
VastaaPoistaPaperilehden tilaajalle g-osakkeita ja maksullisen nettilehden vuosikäyttäjälle gg-osakkeita. Osakkeiden arvo tietysti riippuvainen mainostuloista ja kävijämääristä. Osakkeilla vuoden luku- ja käyttöoikeus. Lisänä ennenvanhaisten levikkimyyjien edut.
Viimeistään kahden vuoden kuluttua lähes kaikki suomalaiset päivälehdet muuttavat kertarysäyksellä nettisivustonsa maksullisiksi. Eivät hölmöt hoksaa kuinka helppoa muiden on silloin siirtää nämä uutiset ilmaiseksi kaiken kansan luettaviksi omille servereilleen... täysin laillisesti.
Anonyymi kysyi: "Mitahan termia ollenkaan kaytetaan ylemmissa esikunnissa "vetelehtivista" - - sankareista?"
VastaaPoistaEsikuntapelle on varmaan tunnetuin. Yritysmaailmassa on esimerkiksi lempinimi teippitakamus kotipesään juuttuneille. Oikeastaan nimitystä käytetään vähän rempseämmässä muodossa, mutta kun tämä on kulttuuriblogi.
Kenttäsika on alemman portaan esimies armeijassa, yleensä aliupseeri. Vuonna 1995 kenttäsika mallia Suomen armeija oli ylipainoinen, kroonisesti krapulainen ja koulutti taistelijan perustaitoja tukevasti kannonnokassa istuen. Hyviäkin kouluttajia oli ja on, kuten kaikissa ammateissa on hyviä ja huonoja tyyppejä.
VastaaPoistaEtappisika on termi, jota käytettiin takalinjojen miehistä.
Kaskealasta en voi sanoa mitään, kun en ole tavannut. Kesselin olen tavannut ja tekstejään olen lukenut. Fiksu mies. On ja olisi varmasti kiinnostunut verkostomallin soveltamisesta talvisodan tutkimukseen, ellei sitä ole jo tehty. Voi olla kiinnostunut siltikin. Pasi Tuunainen Joensuussa ainakin on.
Sallasta pohjoiseen oli kyllä myös Osasto Pennanen, jossa taisi olla muitakin kuin Sota-Roope. Pennanen ainakin.
Sinänsä olet oikeassa, että Laatokan Karjalasta pohjoiseen rintama pirstoutui teiden sijainnin mukaan. Kuitenkin ne olivat ihan "perinteisiä" rintamia, joita johdettiin ihan perinteisesti. Päämaja - esikunta - joukko-osastot.
Itse etsisin niitä verkostoja edelleenkin sieltä alempaa organisaatiosta ja nimenomaan Laatokan Karjalasta.
Jonkunlainen verkostomalli, tai liekö yhteisöllisyys oikeampi ilmaus, vallitsi sodan jälkeen asutustiloista muodostuneissa kylissä. Kaikk' ol mänt ja mittää ei kaupast saant, mutta kansan karttuisan käden toimesta asiat etenivät. Vennamo-vainaan slogania lainatakseni.
VastaaPoistaAd Anonyymi 1,2 & 4: Ehkä on kysymys maasioista. Muistelen että Paavo Rintalan Sissiluutnantissa nämä vihollisen selustassa retkeilevät kaukopartiomiehet kutsuivat tavallisia rintamasotureita halveksivasti maasioiksi.
VastaaPoistaOlen lueskellut näitä juttuja sännöllisesti ja tämä oli mielestäni hyvä tapaus. Ansaintalogiikka saa eriaikoina ja eri piireissä tosiaan mielenkiintoisia ilmentymiä. Joku voisi (siis viisaampi kuin meikäläinen) joskus joutoaikanaan tai jollei peräti silkasta mielenkiinnosta tutkailla "ansaintataseen" kehittymistä politikkojen/kansakunnan kerman piirissä. Onko tynnyri koskaan riittävän täynnä hyvää itselle tai lähipiirille. Ja millä logiikalla tase lopulta täytty(y)/(isi).
VastaaPoistaVelkarahoitusjärjestelmä ansaintalogiikkana ja sillä tienaavat verkostot, siinäpä oiva kompleksi, joka käyttää simppeliä keinoa.
VastaaPoistaNiin simppeliä, ettei sitä todeksi uskoisi. Jos yrittää selittää, niin eipä uskota, noin yksinkertaista rahantekokonstia. Rahan luontia luottoa laajentamalla. Käyttövoimana luottamus pankkijärjestelmään.
Ehkä keskustelua voi vielä jatkaa käsitteen "ideaali" ominaisuuksista. Jos ajatellaan ideaalia tasa-arvoa edellä kuvaamassani teoreettisessa merkityksessä, sen tavoiteltavuus on riippumaton muista asioista. Tasa-arvo on arvo sinänsä. Mutta jos ajatellaan ideaalia diktatuuria, jossa kaikki tapahtuu yhden johtajan määräysten mukaan, se ei voi olla arvo sinänsä vaan diktatuurin tavoiteltavuus riippuu siitä, miten tavoiteltavia asioita diktaattori edistää.
VastaaPoistaJos sitten tätä asetelmaa tarkastellaan tieteen valossa, joka ei, mielestäni oikein, tunnusta mitään tavoiteltavuutta itsensä ulkopuolella, niin eikö ideaali tiede ja ideaali tasa-arvo ole toisiaan vahvistavia. Ja jos pyrkimyksenä on tiedon ja ymmärryksen lisääminen maailmassa, pitäisi tavoitella suurempaa tasa-arvoa, suuntana siis ideaali tasa-arvo.
Jos tämä tuntuu loogiselta, niin eikö tänään, taloustieteiden umpikujassa, tulisi entistä syvemmin perehtyä kysymykseen, mitä ideaali tasa-arvo taloudessa oikeastaan tarkoittaa. Miksei asia kiinnosta juuri ketään?
Matti H:n viime kommentin johdosta:
VastaaPoistaTaloustieteessä yksi optimitasa-arvoon auttava käsite on peliteorian ns. Pareto-optimaalisuus: asema, jossa kenenkään asemaa ei voida parantaa heikentämättä jonkun toisen asemaa.
Rienzille: Hyvä näkökohta. Pareto-optimaalisuus edellyttää nimenomaan täydellisten markkinoiden ideaalin, ja ne ovat väistämättä myös tasa-arvoiset markkinat siinä mielessä kuin esitin. Mutta myös päinvastainen ideaali, täydellisen hierarkian talous, on Pareto-tehokas, sillä siinäkään ei voida kenenkään asemaa parantaa heikentämättä jonkun toisen asemaa. Siten Pareto-ideasta ei juurikaan ole apua käytännön talouden järjestämiselle.
VastaaPoistaAsialla saattaa myös olla jotain tekemistä sen kanssa, että aika usein kuulee väitettävän, että asiat ovat kehittymässä paremmiksi, vaikka jotkut rikastuvatkin tolkuttomasti, jos köyhempienkin rahavarat kasvavat. Tämä on järjetön ajatus, sillä eiväthän ihmiset koe hyvinvointiaan suhteessa absoluuttiseen raha- tai tavaramääräänsä vaan muiden hyvinvointiin ja omiin ja läheistensä yleisiin tulevaisuudennäkymiin, joita kasvavat tuloerot heikentävät.
Maailman kuuluisin etappisiaksi viime vuosina paljastunut oli Adolf Hitler. Päinvastoin kuin mitä Hitler Mein Kampfissa väitti hän ei suinkaan ollut ensimmäisen maailmansodan etulinjan juoksuhaudoissa taistellut sotilas vaan turvallisesti rykmentin esikunnasta yleensä pataljoonien esikuntiin viestejä vienyt juoksua (dispatch runner). Hitler ei siis edes vieraillut etulinjaa kilometriä lähempänä vaan toimi yleensä 5-10 km tulisimmista paikoista. Sitä huolimatta syksyllä 1918 hän koki ns. rintamatärähdyksen ja hänet kuljetettiin Pasewalkin sairaalaan, ei suinkaan kaasuhyökkäysen aiheuttaman vaan psyykkisen vamman aiheuttaman sokeutumisen seurauksena.
VastaaPoistaHämmästyttävästi vasta Thomas Weber 2000-luvulla kävi läpi laajan materiaalin jossa Hitlerin sotapalveluksen todellinen luonne valoittui.