Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
18. marraskuuta 2009
Lähdesuoja
Tänään korkein oikeus kuulemma antaa ratkaisun lähdesuojaa koskevassa asiassa, johon minulla ei ole mitään osaa.
Kirjanoppineet ja ylimmäisen papit puhuvat otsa rypyssä lähdesuojasta ja sanovat, että se on kaikki kaikessa ja siihen ei saa kajota.
Ei saakaan.
Puheena on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24 §, jossa viitataan sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annettuun lakiin ja siinä mainitun ”viestin” laatijaan.
Todistaja saa kieltäytyä paljastamasta viestin laatijaa eli lähdettä. Jos tutkittavana kuitenkin on rikosasia, josta syytteen mukaan voi seurata ankarampi rangaistus kuin kuusi vuotta vankeutta, lähde on ilmaistava.
Nuo rikokset koskevat yleensä ihmisen henkeä tai maan turvallisuutta. Sellainen raskas rikos on myös esimerkiksi törkeä tuhotyö, teko jota nimitettiin ennen murhapoltoksi.
Kunnianloukkaus ja tekijänoikeusrikos eivät ole sellaisia. Siis pääministerin kunniaa koskevassa jutussa lähteen saa salata myös todistajana.
Asiasta keskusteltaessa on tapa unohtaa säännöksen loppuosa:
”Milloin 2 tai 3 momentissa tarkoitettu asia koskee rikosta, mistä saattaa seurata vankeutta kuusi vuotta tai ankarampi rangaistus, taikka sanotunlaisen rikoksen yritystä tai osallisuutta siihen, taikka tietoa, joka on annettu vastoin sellaista salassapitovelvollisuutta, jonka rikkomisesta on erikseen säädetty rangaistus, voidaan sanotussa momentissa mainittu henkilö kuitenkin velvoittaa vastaamaan siinä tarkoitettuun kysymykseen. (19.7.1974/622).”
Toisin sanoen jos verovalmistelija tai sosiaalityöntekijä on kertonut lehdelle yksityistä koskevan tiedon, lähde on paljastettava.
Salassapitoa koskevia, rangaistuksella tehostettuja määräyksiä on oman, opetusta varten laatimani listan mukaan yli 100 eri säädöksessä, ja yksin kappalein laskien näitä määräyksiä on tiettävästi yli 600.
Laki viranomaistoiminnan julkisuudesta (24 §) sisältää 32 kohtaa kokonaan tai harkinnan mukaan salassa pidettävistä asiakirjoista.
Esimerkki: ”32) asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilön poliittisesta vakaumuksesta tai tietoja henkilön yksityiselämän piirissä esittämistä mielipiteistä taikka tietoja henkilön elintavoista, osallistumisesta yhdistystoimintaan tai vapaa-ajan harrastuksista, perhe-elämästä tai muista niihin verrattavista henkilökohtaisista oloista...”
Laissa (22 §) on viittaus rikoslakiin. Asiakirjan antaminen, kopioiminen tai näyttäminen sivulliselle on rangaistavaa. Sivullista (toimittajaa) puolestaan uhkaa rangaistus salassapitorikoksesta.
Puhe lähdesuojasta virkamiesten sananvapauden turvana on epämääräistä. Salassa pidettävät asiat, esimerkiksi useimmat henkilöverotusta koskevat tiedot, ovat salaisia, eivätkä ne lehtiin vuotaneina siis kuulu lähdesuojan piiriin.
Lehdet eivät halua korostaa tätä näkökohtaa. Jos siis poliisi vuotaa tietoja esitutkinnan aikana, lähdesuojaa ei ole, koska esitutkinnassa kerrottu on pidettävä salassa niin kauan kuin menettely kestää.
Lähdesuoja ei ole erikoisen ylevä oikeus. Ilmiantojärjestelmä on ollut kautta aikojen hirmuvallan vankka tuki.”Oikeutta” saada tietoja toisten asioista ei ole olemassa eikä sitä voi johtaa demokratiasta eikä perusoikeuksista.
Tositelevision maailma on samentanut journalistien harkintakykyä. Ei se auta asiaa, että jotkut levittelevät ja myyvät henkilötietoaan. Jos joku rehentelee lehdessä, paljonko hän nettosi asuntokaupoissa, se ei anna oikeutta julkaista omin luvin vastaavia tietoja ujommista ihmisistä.
Lehdistön lähdesuojan murtaminen sensaatiojutuissa – vaalirahoitus – ei ole tarpeen.
Kun media rikkoo lakia, vastuulliset tuomitaan rangaistukseen ja vahingonkorvauksiin. Lähdesuojaan saa vedota vapaasti. Ellei lähdettä tuoda esiin, tietoa on turha inttää todeksi. Tuomioistuin ei usko. Tuomio tulee.
Sinänsä kunniaa loukkaavan väitteen esittäjä kantaa riskin eli todistustaakan siitä, että väitettä ei pidetä totena, jolloin sinänsä loukkaava väite hyvin helposti katsotaan rangaistavaksi.
En usko sitäkään, että lähde, ”syvä kurkku” toimisi aina jalosti. Rohkenen epäillä, että poliittisesti sävyttyneissä asioissa lähde on välistä toinen poliitikko, todennäköisesti puoluetoveri.
Kyse on siis Sonera-kirjasta, Heikki Haavikosta, Art Housesta ja muista asioista, joihin kellekään ei ole osaa eikä arpaa...
VastaaPoistaOivallisesti aiheeseen valittu valokuva. Tuossahan pumppu "imee lähdettänsä"..
VastaaPoistaMielenkiinnolla seuraan KKO:n linjausta, sillä siitä voi vetää tulevaan "Ruusus vs. Vanhas"- caseen jo jotain viitteitä?
Itse olen pyhästi varjellut *lähdettäni* blogissani, kun olen yhteiskunnallisesti kovin merkityksettömiä asioita käsitellyt! Niin herkästi *napsahtaa* syyte?
Jäämme odottamaan KKO:n näkemyksellisyyttä jutussa..
EKL
Alavus
Ad Omnia: - J. Virolainen vihjailee harvinaisen inhottavasti ja kuten valitettavan usein aiheettomasti.
VastaaPoistaAd Omnia: - oikaisen epäjohdonmukaisuuteni. Kuulin lähdesuojatapauksen tuomiosta Heikki Haavikolta puhuessani Informaatio-oikeus -kirjastani ja tapaamisesta sen johdosta.
VastaaPoistaKKO:n ratkaisusta sain hetki sitten kuullaa samaiselta Heikiltä - emme ehdi tavata tällä viikolla.
Ratkaisu tuntuu mielenkiintoiselta.
Nimettömät ilmiannot eivät kuulu demokratiaan.
VastaaPoistaKemppisen mainitsemaa "säännöksen loppuosaa" ei monikaan pikkuvirkailija osaa sisäistää.
VastaaPoistaSiinä eräs syy miksi media ei julkaise, media-lakimiehen tarkastettua lausunnon, pikkuvirkailijan kertomusta.
Eipä moni toimijakaan tiedä, vaan löpisee kerrotuista asioista ulkopuoliselle juoruiluun asti.
Nyansseja kannattaa kansalaisten ja median sisäistää tarkemmin. Kukapa opettaisi?
KKO päivän bumerangina herättää pari mielleyhtymää:
VastaaPoista- Joku kailajärvi on harrastelija siinä missä joku relander hallituksineen ammattilainen.
- Kesälukemistona on tullut tutuksi kirja joka on julkaistu sarjana lehdessä.
Nyt KKO oli hereillä. Putosiko "eturessu vai taka tai sitten napsahti ihan keskelle"..
VastaaPoistaHyvä ratkaisu kaiken kaikkiaan!
EKL
Alavus
Mitä väliä KO:n päätöksillä on, jos niillä voi pyyhkiä p:nsä, kuten Jyväskylän valtuusto tekee?
VastaaPoistaOnko ne suosituksia kuten Valittajakulutuslautakunnan päätökset?
Minua epäiltiin melko härskisti kirjoittajaksi - olin näet ensimmäisenä kirjoittanut yhtiön kalliiksi tulleista umts-sekoiluista Saksassa. Ja kai sekin oli jonkinmoisessa tiedossa, että siitä langetettiin porttikielto ja banna. mm. dramaattista hiljaisuutta luurin toisessa päässä.
VastaaPoistamutta siis nämä erilaiset väitteet yhtiön toimitusjohtajasta yms., kun ne esiteltiin, että näistä, mä kuuntelin, ja sanoin että on varmaan poliisiasia tutkia noin törkeitä, joson totta.
mä sitten kyllä haastattelen viranomaistahoja asiassa.
Ei kuulunu mitään.
btw. enemmän siinä kirjan kanssa touhus tyyppejä, mitä julkisuudessa nimiä on näkynyt, mukana ... Yleltäkin.
Jos on paljon sivullissuhteita, tarvitaan saantosuojaa, kerrotaan Simo Zittingin lohkaisseen. Hyöty on oikeastaan molemminpuolinen,
VastaaPoistasuojaamattomassa kanssakäymisessä on molemmilla riski ja siis kustannus suurempi, joten transaktioita olisi suojatta vähemmän. Kemppinen tuo tosin ansiokkaasti esiin sen, ettei suojaa oikeastaan tule lähteestä ammentavalle, vaikka käytännössä niin kai usein luullaan. Tietysti normaalihutiloinnin ja kritiikittömyyden saa sen suojissa peitettyä, kun ei nähdä miten mutaisesta altaasta tai
seisoneest nesteestä on kyse. Voi ajatella vain ruiskutellavansa ja antavansa muiden parhaansa mukaan väistellä ja kuivailla itseään.
Esimerkiksi Sonera-jutussa lähdesuoja ei vaarantanut exculpaatiota, väitteissä oli otsikoiden lisäksi kosolti detaljeja - siitä kai se
itku paljolti tulikin. Pääministerin tuoreessa casessa tilanne oli toinen, kun lähdesuojaan vedoten ei kerrottu kuin toimituksen tekemä rubrisointi. Oliko siinä muuten kyse uutisoinnista enää lainkaan,
eihän kukaan tekisi lööppiä "JOTAIN PALOI JOSSAIN" tai edes "HELSINGISSÄ TULVII" ilman mitään muuta sisältöä. Kemppisen postaus toi hyvin esille kyllä senkin, että journaliset kriteerit eivät nyt oikeudessa ehkä painaisi, lähteenkäyttäjänkin täytyy pystyä puhdistamaan itse itsensä. Kuvaan viitaten: ei ole iloa lähteen laadusta, jos moottoriöljyä valuu annoksen sekaan.
Mielenkiintoinen analyysi. Toivottavsti täällä käy sitä lukemassa myös muutama journalisti.
VastaaPoistaTuosta "saantosuojasta" Simo oli hyvin perillä vanhana Orimattila miehenä..
VastaaPoistaSimo on terävä ja huumorintajuinen mies!
EKL
Alavus
Tarkennuksena väitteisiin, ettei lähdesuojaa olisi verotustietojen/ esitutkintatietojen vuotamisessa.
VastaaPoistaPitää muistaa , että esitutkintalaissa (ETL) on oikeudenkäymiskaaresta poikkeavat säännökset. Esitutkinnassa puheena olevan lähdesuojan murtaminen tulee kyseeseen vain, kun kyse on rikoksesta, josta voi tulla yli kuusi vuotta vankeutta. Sen sijaan ETL:ssa ei mainita salassapitorikoksia eli esimerkiksi sitä, että verovirkailija vuotaa salassapidettäviä tietoja toimittajalle. Esitutkinnassa toimittajaa ei voida velvoittaa vastaamaan kysymykseen, mistä hän oli saanut salassa pidettävän tiedon. Oikeudenkäynnissä hänet voitaisiin siihen pakottaa. Mutta asia ei tietenkään voi edetä oikeudenkäyntiin asti, kun esitutkinnassa ei saada selville, ketä pitäisi syyttää.
Tiedustelisin Kemppiseltä, miten hän hahmottaa oikeuksien alkuperän? Voivatko ne olla pohjimmiltaan muuta kuin sopimuksia, joita pidetään niin välttämättöminä, että niistä on tullut aksiooman luonteisia, ikään kuin luonnosta juontuvia tai Jumalalta saatuja?
VastaaPoista