Hissillä viinakauppaan

Meillekin tänne maalle (Uudellemaalle) rakennetaan tornitaloja. Ensi kauhistuksen haihduttua huomaan, että ajatus on sama, jota olen kaupitellut muutamille tehtailijoille. Eikö ole holtitonta rakentaa tehtaat edelleen halleiksi? Se oli välttämätöntä niin kauan kuin trukit olivat huonoja ja lattian päällyste epäluotettavaa ja energia käytännössä ilmaista.

Torni on luultavasti oivallinen asunto ajatellen ilman laatua ja melua. Disclaimer: jos jatko rupeaa tekemään pahaa korkean paikan kammosta kärsiville, lopettakoon kaikin mokomin lukemisen.

Ainakin Kone Oyj saattaisi innostua ajatuksesta tehdä tehtaista tornitaloja – 50 – 100 kerrosta per yksikkö.

Torni on parempi ratkaisu ajatellen kiinteistötekniikkaa, kuten vettä, viemäriä ja lämmitystä, ja energian kulutuksen kannalta se olisi merkittävästi matalia rakennuksia edullisempi. Pystysuoran ja kuljettamien voimasta voi ottaa osan talteen. Painavan kaman roudaaminen ajoramppia lastaussillalle ei ole olennaisesti kalliimpaa kuin kolarialtis harhailu kuormauspihalla. Kylmiä seiniä ja kattoja on paljon vähemmän ja hukkalämmön talteen ottaminen on tornissa teknisesti halvempaa kuin hallissa. Vallitsevan valon monipuolinen käyttö voisi avata mahdollisuuksia sekä tarpeen että ihmisten kannalta; uskon että auringonvalo vaikuttaa vireisyyteen.

Liukuhihna eli kuljetin on kuulemma Henry Fordin keksintö, vaikka todellisuudessa Fordin todellinen teollinen oivallus oli käytössä Venetsian arsenaalissa jo 800 vuotta aikaisemmin. Kysymyshän on pohjaltaan standardoinnista, toleransseista ja työvaiheiden rationaalisesta erottelusta. Venetsia kehitti ensimmäisenä maailmassa sota-alukset, jossa kaikki, mastoista köleihin oli hyvin nopeasti vaihdettavissa tarvikeosiin.

Keskiajan tornitaloja voi tarkastella esimerkiksi Bolognassa. Rooman kaupungin tornit ovat menneet kierrätykseen, koska niistä sai hyvää rakennuskiveä halvalla.

Ainakin Bolognan tornit olivat nykyisten televisiotornien suoria edeltäjiä. Pääasioita olivat roskaväen silmälläpito ja puolustusnäkökohdat. Hyvin tehtyä tornia on huomattavan vaikea valloittaa rynnäköllä ja siihen on myös vaikea osua tykillä. Sen kokivat viimeksi Neuvostoliitto-Venäjän Omon-joukot Baltiassa 1990-luvun alussa. Edes polttamisesta ja savustamisesta ei tahdo tulla mitään.

Kuvittelen että keskiajalla portaissa kiipeilyä ei pidetty ongelmana. Välimeren seudulla monet kaupungit rakennettiin juuri oikeaan kohtaan eli kohtuullisen jyrkkään rinteeseen 1/3 korkeudelle huipusta laskien. Taistelusta ylämäkeen on kokemuksia esimerkiksi niillä amerikkalaisjoukoilla, jotka valloittivat kuukaudesta toiseen Monte Cassinoa.

Todellisuus jäljittelee taidetta.

”Diehard I”, mielielokuviani muuten, kuvauspaikka Santa Monican Fox Towers, esitteli ja tutki merkillisen keskittyneesti tornitalon haavoittuvuutta niin että mukana olivat varmaan kaikki muut keinot paitsi se Al Qaidan Japanin kamikaze-lentäjiltä kopioima keino. Japanilaisten kunniaksi on muuten sanottava, että panssarilaivan tuhoaminen pikku lentokoneiden kyytiin mahtuvilla aineilla oli aikamoinen temppu.

Tehdaskäytössä liukuhihna olisi tornissa pystysuorana ovela keino hyötyä painovoimasta.

Minulla on ilo ja etu asua talossa, jossa ainakin joku toinen pärjäisi vielä tuollaiset 20 vuotta, 85-vuotiaaksi. Mutta kyllä Muumitalo olisi mahtava!

Espoon kaupunki soitti minulle taannoin ja vaati toimittamaan takaisin apulaitteet, jotka oli toimitettu isääni varten hänen asunnolleen. Kysyin oliko puhe muun muassa kahvoista kylpyhuoneessa ja ulko-ovella. Oli kyllä, ja Pohjois-Espooseen ja sassiin, koska heillä ei ole aikaa ajella. Kysyin, tarvitsevatko he takaisin myös ruuvit. Sitten tulin maininneeksi 86-vuotiaasta äidistäni, joka majailee tuossa samaisessa asunnossa ja jatkoin keskustelua. Pian virkavaltaisuuden kyllä kiitettävästi hallitseva keskustelukumppanini melkein itki ja alkoi pyydellä anteeksi, mielestäni aiheeksi.

Kyllä niitä ripoi ja valoi saa olla. Mutta miksi nelikerroksinen omakotitalo ei olisi oivallinen? Alakerrassa autosuoja mahdolliselle omalle autolle ja kaupan autolle sekä kylmä ja viileä säilytystila ja siellä höyläpenkki tykötarpeineen. Ensimmäinen kerros keittiö ja sauna plus kylpyhuone. Toinen kerros oleskelutilat. Kolmas kerros makuuhuoneet. Neljäs kerros – perässä vedettävät köysiportaat ja käynti luukun kautta – syvähenkistä elämää varten, ikkunat neljään suuntaan tai ei – viiteen eli myös ylös! Hissi osittain mekaaninen. Parvekkeissa talja koukkuineen esimerkiksi Ikea-sohvan sisään saamiseksi. Keskushormi ja lähellä sitä nousut sähkö- ja kuitujohdoille sekä ehkä keskuspölynimurin putki. Ylimmän kerroksen ikkunoiden väliin törmäpääskyn pesimäpönttöjä. Ikkunalaudalla tähtikartta.

Otsikko on sekä päättäväisen henkilön keskipitkän tähtäyksen suunnitelma että muunnelmani L. Mallen elokuvan nimestä ”Hissillä mestauslalle”, L’ascenseur sur l’echafaud – tunnettu Miles Davisin elokuvamusiikista. Elokuva ei sovi Kone Oyj:n edustajille, koska jännityskertomuksen keskeinen elementti on hissi, joka menee rikki eli jää jumiin, kun sankari on poistumassa rikospaikalta. Ja Jeanne Moreau odottaa ja vetää röökin toisensa jälkeen.