Tekstin nimittäminen ”sananrieskaksi” on yhtä tyylitöntä kuin lasten pahoinpitelemisen naamioiminen ”koivunrieskaksi”.
Minusta on outoa, että joku jaksaa lukea osankin näistä kirjoituksistani. Siten on vähintäänkin hälyttävää, että lisää löytyy nyt jokunen rivi verkko-osoitteesta
http://sites.google.com/site/jktekstejkuvia/
Siellä on tänään viisi kirjaa omia runoja, yksi proosakirja, väitöskirja, yksi kirja Helsingin Sanomien kolumneja (”Taistelu oikeudesta”) ja jokin määrä samaisia kolumneja.
Lueskelin puukko-kirjaa ja skannasin värikuvat. Teksti on mielestäni niin keskinkertainen ja mustavalkoiset kuvat niin heikkoa painojälkeä, etten ole ainakaan näillä näkymin sitä skannaamassa.
Katselin myös Sarjakuvat-kirjaa, jonka toinen, laajennettu painos ilmestyi 1982. Kansainvälistä sarjakuvaa koskeva, kirjoittamani osa vaikutti lähes järkevältä, mutta sivut ovat niin isoja, että skannaaminen voi osoittautua vaikeaksi. Tekstiksi lukeminen (ORC) voi myös olla vähän huonoa, koska teksti on kahtena palstana.
Runokokoelmat skannasin käsin ja tarkastin tekstin sana sanalta.
Kokemus oli epämiellyttävä. Luultavasti en ollut lukenut runojani sen jälkeen kun ne ilmestyivät kirjoina eli noin kahteenkymmeneen vuoteen.
Muistan ja äitini tallettamista lehtileikkeistä ilmenee, että kirjat saivat suorastaan hyvän vastaanoton eli niitä kehuttiin lehdissä, joitakin enemmän, toisia vähemmän.
Tämä on osoitus kritiikin tasosta. Keskimäärin runot ovat aika heikkoja.
Vahinko etten voi tärkeillä väittämällä, että lopetin runojen julkaisemisen ymmärrettyäni, ettei minusta oikeastaan ole sisätöihin, ainakaan tuollaisiin. Se ei ole totta.
Viimeinen kokoelma ”Äkkisyvä” ilmestyi Tammelta 1993. Vaimoni Marja sairastui 1989. Melanooman leikkaus ja hoito näytti onnistuneen, mutta 1992 syöpä uusi. Hän kuoli syksyllä 1994.
Sen jälkeen elämä on ollut toisenlaisempaa.
En halua kirjoittaa toisten asioista, varsinkaan terveydentilaa ja eräitä muita hyvin yksityisiä olosuhteita koskevia. Mutta omaan julkiseen toimintaani, johon kuuluu myös työ, ovat sairaudet vaikuttaneet ratkaisevasti myös myöhemmin.
Kirjallisuutta ei pidä kirjoittaa, ellei ole pakko. Eräs tuttu muusikko, sangen tunnettu kapellimestari, sanoi hyvin lahjakkaiden lasten musiikkiopetuksesta, että jotkut nyt ovat jo kakarana sellaisia, että tarvitaan isä, äiti ja talonmies kiskomaan natiaiselta viulu kädestä sen verran että saa nassun pestyksi.
Luulen että hän puhui itsestään. En pitänyt tarpeellisena kysyä.
Lukemista en ole vähentänyt mutta taiteesta on jäljellä lisäksi olennainen eli kuvitteleminen, johon sekaantuu joskus ajattelemista.
Pahat kielet ovat muka kuulevinaan myös kuorsausta.
Tunsin kerran lääkärin – hänkin on jo kuollut – joka pyysi anteeksi erinomaisia oivalluksiaan, ne kun eivät perustuneet mihinkään tunnettuun lähteeseen.
”Minä olen niin tyhmä mies, että on ollut välillä pakko ajatella ihan itse”, hän sanoi.
Sitten hän kuoli.
= = =
Etevä kommentoija tunnisti kärpässienestä Ihmeellisen tähden (Tintti). Se kasvaa täällä porraspäässä ja olen kovin mielissäni.
Tuntuu ansiottomalta arvonnousulta, että itse luonto merkitsee taloni myrkyn merkillä.
Ihmettelinkin jo mitä tämä suomalais-lappalaiskansallinen psykedeelinen rieska kummittelee kuvana joka jutussa.
VastaaPoistakasvaa porraspäässä, ja isäntä on kovin mielissään.
Halutessasi voinet ottaa punakärpässienesi myös luovan hulluuden ja alkuvoimaisten visioiden tuojana.
VastaaPoista”Tahdon minä kuulutuksen kuuluttaa. Pitäjän lukkari ja läänin kuppari aikovat ahkerasti avioliittoon, viettävät huomenna häänsä, huomenna jälkeen kaalin. He liittykööt yhteen ja istukoot kiinni kuin Tattarin-Paavalin piki ja terva! – Seuraavat talot nyt käsketään tämän kautta päivätyöhön pappilaan: Yllilä, Allila, Yli-Seppälä, Pimppala ja Alavesi. Toltti lautoja, leiviskä traaksipiikin rautanauloja, mies talosta, kaksi parhaasta paikkaamaan pappilan pienempätä sikaruuhta. – Kiialan ha’asta on karannut yksi vanha ruuna, iso, suuri, mustanpruuni, kello kaulassa, umpiraudassa, vähäläntä, lyhytläntä, typpihäntä.”
VastaaPoista”Mutta ei nyt mitään muuta tällä erällä, vaan että lammas on laakea eläin, ei hän puske eikä potki, mutta kas kun härkä pääsee vallallensa, hän puuhaa puuta, kuopii maata ja puhaltaa sen tulen palavata lokaa ja rapaa paimenta vasten naamaa ja napaa. – Ja sitten oli taasen ammen plottis! jokainen menköön omaan koppiins, minä menen kivimuuriin.”
Matti-pastoorin kuulutukset Laurin mukaan
Seitsemässä veljeksessä
T.
Olen miettinyt miksi en halua kirjoittaa. Tahdon kirjoittaa mutta en halua. Sisäinen motivaatio on poissa koska se, mistä kiroittaisin on niin hirveää ja raakaa ja täysin pöyristyttävää (eikä ole ohikaan - ja opportunistit siirelevät nappuloita oman edun mukaan jotka räikeimmät miettivät jo nyt (!) miten saavat historiankirjoittajat ja stemmatutkijat tekemään ns. löytöjä (ahhhhh, what a suprise) eli myrkkysieniä on niin paljon ympärillämme, jotka lavastavat, ohjaavat ja siirtävät kauniiden ihmisten elämän onnnistumista aina jotenkin oman sadismin sisälle. Sana sisälle on yhtä oikea sana kuin sana sadismi; se, että sadisti ottaa haltuun, omistaakseen jotain, on lähes uskoa mutta ei siirry enäää taivaan kappaleeseen (arkimedes) vaan on kääntynyt maalliseksi, joka on tehnyt siitä kehästä tosi hirveän.
VastaaPoistaMistä sellainen sadismi voikaan tulla - ei kuulu siis vain yhdestä suunnasta vaan tämä on jokin äiti-poika -virhe, joka on saanut niin helevetin syvät juovat ja se on taas rasismin taustalla oleva psyykkinen syy (lue Matte-Blanco, I) ja se teettää maan päälle käveleviä sotilaita tai tinasotilaita, joita voi siirrellä, käyttää, palkita jne ja tämä laji tai ihmistyyli on niin suvereeni, ettei sitä edes huomaa. Ulospäinhän asiat ovat paremmin kuin muilla: kivitalo. Sisäänpäin pelkkä kulissi ja täynnä pelkoa, missä koneet läpikäydään joka päivä, akut tulee ja menee (ennen) ja läppärit rikotaan ja lapsia ohjaillaan rahalla, lampuissa videovastaanottimet jne eli toisenlainen ns todellisuus kuin arvata saattaisi. Ja ulospäin on mahdottomuus puhua koska siinä menee Södermanin ja Vanhasen lailla asiat tykkäämiseen; kumpi tykkää kummasta ja kuka näyttää viksulta. Kun on lähellä tajuaa paljon enemmän ja silti on välissä ihan oikea kansa jolla on elämä sekä nyt että toivottavasti tulevaisuudessa. Tutkimuksia ei saisi enää tehdä niin paljon, tietotekniikasta ei saa tulla yksi verkko ikinä vaikka se haluaa vääjäämättä siihen koska se laskee tehokkuuslukuja - ja tämä olisi nyt pankkien kanssa katkaistava toisenlaiseen laskutapaan.
Virhe mitä eilinen www.stephengill.com teki oli se, ettei hän huomioinut informaation osuutta lainkaan kun pohtivat maailman suuria kysymyksiä, ruokatilannetta ja pankkikraschia. Ei siis maininnut mitään tiedon ketteryydestä, tiedon ja informaation välistä, ei mitään.
Olisi paljonkin sanottavaa, en enää opeta ilmaiseksi.
Kyse ei ole rahasta mutta minun oma tilanne ei taida silti muuttua vaikka opetan. Joten en opeta: rupean kotirouvaksi tai tarjoilijaksi: on kuulemma töitä.
Halu kirjoittaa olisi siis ollut monella tasolla jos usko elämän jonkinlaiseen kauneuteen olisi ollut. Varsinkin kun sadistileirit eivät mitään voita kukaan heistä. Kunhan ovat nokkelia ja hiipivät rappusissa, odottavat näkeekö he jonkun tai ei...hitto Kemppinen millainen maailma meillä on. Ei ihme, ettei enää älykkäät löydä elämää mistään - minne sitä edes tahtoisi mennä? Missä on siis edes jollain lailla kunnioittava paikka missä toimia ja kuvitella olevansa rakastettu?
Gaad. Tajuisiko tuo uusi Paavi. Tuskin. Tajuaisiko se naisvastainen paaviehdokas - ehkä jopa paremmin - joka on paradoksi. He tietävät sen myös tässä pelileirissä missä sammakot ovat heille pelkästään en sano mitä.
Runojesi laadusta olen toista mieltä. Olosuhteista ja elämästä en sano mitään, mutta toivoisin lisää runoja ja runokirjoja, kaikesta ja mistä tahansa huolimatta.
VastaaPoistaSamanlaisen oivalluksen sienistä tein kommentoijan kanssa:
VastaaPoistaPunaisen kärpässienen elinkaari
Otolliset olosuhteet ovat täälläkin olleet.
"(...)Toltti lautoja(...)"
VastaaPoistaYritetäänkö täällä, jumalauta, salaa pilkata pääministeriä? Bloginpitäjän on välittömästi erottava, jos lautoja ei löydy.
"Runokokoelmat skannasin käsin ja tarkastin tekstin sana sanalta."
VastaaPoistaOlen iloinen, että lukijana Kemppisen runoista voi nauttia kuva kuvalta.
On muuten erikoista , että lahjakkaallekin kirjoittajalle itse kirjoitustyö lienee pääosin tuskaa, mutta soittaminen on lahjattomallekin (itselleen) nautinto.
Julkisesti kehumisessa on jotakin säädytöntä. En tee sitä.
VastaaPoistaSen sijaan luin ahnaasti kaikki kolumnit ja sivutuotteena löysin mitä halusinkin, vuonna 1990 ilmestyneen kolumnin Äiti on vanha, jota en ymmärtänyt sen ilmestymishetkellä ollenkaan. Luin sen uudelleen ja huomasin että en ymmärrä sitä edelleenkään.
Huokaisin helpotuksesta. :-)
Minusta taas kirjoituksen nimittäminen "tekstiksi" on niin tyylitöntä, että sanoja täytyy olla nuori.
VastaaPoistaPerustuu Aleksis Kiven tekstiin... teksti Eino Leino... kun kuulen tällaisia mainontoja, en tiedä mihin päin kääntyisin. Tekisi mieli vetää sanarieskalla päin näköä.
Kemppisen teksti on tänään niin itsekritiikin kyllästämää, että joko tekijä on todella tullut järkiinsä tai ei ikinä tulekaan.
JK: "Kirjallisuutta ei pidä kirjoittaa, ellei ole pakko."
Kirjallisuudessa nimenomaan sisäinen pakko. Tekstiä toki moni tuottaa ihan halustakin.
Me savolaiset emme ihan kokonaan hylkäisi sanaa 'sananrieska'.
VastaaPoistaVastaleivottu rieska maistuu erinomaiselta, tuoksuu hyvälle ja näyttää kauniilta. Kuinka monesta tekstistä voi sanoa yhtä paljon hyvää?
Kirjan skannaukseen voi käyttää myös kameraa. Hyvä jalusta ja sopiva valaistus auttavat saamaan kunnollisen lopputuloksen. Itse olen käyttänyt tätä menetelmää hankalankokoisten kirjojen ja lehtien skannaukseen.
VastaaPoistaAd Omnia: - vaikka haistan provokaation, ilmoitan nyt naivisti, ettei väitöskirjaa voi korjailla jälkikäteen. Pitäisi kirjoittaa uusi kirja tai uudistettu laitos. Siihen taas en pysty, koska väitöskirjan lähteet (arkisto) eivät ole enää käytettävissäni.
VastaaPoistaPidin postaamista tarpeellisena siksi, että väitöskirja, sanoisinko kaikesta huolimatta, myytiin heti loppuun eli sitä ei saa mistään.
Nyt etsin aina unohtuvan II osan (tilastot ja henkilömatrikkeli) tiedostoja. Matrikkelissa on mahdollisimman laajasti kaikki KKO:n jäsenet 1918-1990 ja siitä voi tehdä päätelmiä mm. virkaan hakeutumisesta ja toisaalta mm. kirjallisesta tuotannosta. Samoin eri hovioikeuksista ja kihlakunnanoikeuksista tulleista jäsenistä.
(Kalle Väänänen, Savolaista sananrieskoo)
VastaaPoistaTässä Kemppiselle Viänäs Kallen sana´rieskoo:
"Elä kiireellä immeinen ihtees pilloo,
hermos jos männöö, onko siitä illoo?
Elä pikajunan vaahtia hössötä aena,
vuan päevälläkkii joskus piäs pehkuu paena.
Toppuuta joskus tuo tulinen tahti.
Kokkeele mittee on tuo ruokalevon mahti!
Kohta jo huomoot kuinka oes sommoo,
katkasta virta, antoo hermoille lommoo!"
Punainen kärpässieni on kahden tähden ruokasieni, kunhan sen paloittelee ja keittää lohkoja kymmenen minuuttia. On siitä muuhunkin, mutta sitä täytyy kysyä entisiltä Kasviksen syöjiltä, kuten J. O. Mallanderilta.
VastaaPoistaM. Waltari taitaa olla ainut dokumentoinut? (ei kun piti panna "M" tohon eteen, ettei mee Kärtsyn piikkiin).
VastaaPoistaVai, että Olle .. .heh, reagoikohan?
"Yritetäänkö täällä, jumalauta, salaa pilkata pääministeriä?"
VastaaPoistaLuonnollisesti. Kaikki yksittäiset, satunnaisetkin, viittaukset ainakin lautoihin, tekstiviesteihin, maljakkoihin, huonekaluliikkeisiin, tuntureihin, säätiöihin, tyttöystäviin, virvoitusjuomiin, kirjoihin, oikeudenkäynteihin, ja liikemiehiin missä tahansa yhteydessä ovat tietenkin pääministerin haukkumista.
uuniperunat, 69 ....
VastaaPoistaMitenhän tuo uusi kotkake taipuu kuusysiin?
Kas - on laittanut runojaan nettiin, hyvä niin.
VastaaPoista- Älkää yrittäkö laulaa niitä. Istukaa niiden päällä, niin ne tekevät teille jotain hyvää...
Jotain sen tapaista neuvoi Stonehouse - munkki 1300-luvulla:
The Zen Works of Stonehouse: Poems and Talks of a 14th Century Chinese Hermit
by Red Pine (Translator)---
Oli tosi mieluista luettavaa esipuhe - nyt aluksi.
Laitan tähän myös mielestäni hyvin käännetyt Krucenyhin Pomadan suomennokset, koska eräs ystävällinen ne pyynnöstäni teki yli 10 vuotta sitten, vaikka ei nimeään haluakkaan mainittavan.
Sivut on skannattu yhdestä sanomalehtipaperiantologiasta. Todelliset Larionovin kuvat on komeasti värikkäitä.
Iloksenne - olkaa hyvä!
http://leenanylander.net/pomada1.htm
Luonnollisesti. Kaikki yksittäiset, satunnaisetkin, viittaukset ainakin lautoihin, tekstiviesteihin, maljakkoihin, huonekaluliikkeisiin, tuntureihin, säätiöihin, tyttöystäviin, virvoitusjuomiin, kirjoihin, oikeudenkäynteihin, ja liikemiehiin missä tahansa yhteydessä ovat tietenkin pääministerin haukkumista.
VastaaPoistaUnohdit "mukaan lukien, rajoituksetta".