Kaksoisristi

Jäi melkein harmittamaan, kun esittelin taannoin kuvan kanssa erilaisia ristejä. Jäi mainitsematta ”doublecross”, joka tarkoittaa kirjaimellisesti kaksoisristimistä ja todellisuudessa petkutusta.

Liittoutuneiden operaatio Doublecross edelsi operaatio Overlordia eli Normandian maihinnousua kesäkuussa 1944.

Kaikilla liikkeenjohtajilla ja salakähmäisten puuhien harrastajilla on siinä yksi asia opittavana.

Operaation osallistui yli miljoona ihmistä ja muutaman kymmenen tuhannen oli saatava eri vaiheissa D-Dayn eli toimintapäivän lähestyessä tietää tuo oikea päivä ja paikka.

Sattuneesta syystä Saksa oli erikoisen kiinnostunut juuri tuosta tiedosta.

Doublecrossin aidosti nerokas ratkaisu oli itse yksinkertaisuus. Tietoja päivästä ja paikasta vuodettiin eri asteisesti ja niitä sijoitettiin myös siihen laivaston salakirjoitukseen, jota britit olivat onnettoman myöhään käsittänet saksalaisten lukevan. (Saksalaiset eivät koko sodan aikana käsittäneet, että liittoutuneet lukivat Ultraa eli käytännössä erittäin suurta osaa salaisimmista viesteistä niin kuin vettä vain – ja tästä jäi kiitosta vaille tietotekniikan isä Alan Thuring ja puolalaiset matemaatikot ja vastarintaliikkeen miehet, jotka olivat jopa kyhänneet replikan salakirjoituskoneesta.)

Se nerokkuus oli tämä: myös oikea päivä ja paikka (maihinnousu rannat eli Omaha, Utah, Gold, Juno, Sword) kuuluivat saksalaisille tieten tahtoen vuodettujen viestien joukkoon.

Niinpä saksalaisilla oli kaikkien ymmärtämän ajankohdan eli alkukesän lähestyessä ainakin kymmenen riippumattomista lähteistä saatua täysin varmaa tietoa. Paikkoja oli Norjasta Gibraltarille ja Ranskassa erikoisen monta Normandiasta ja Calais’n seudusta sekä muutama hyvin järkeenkäyvä paikka Belgiassa.

Doverin lähistöllä kamiinat paloivat, viestiliikenne oli huumaava, kaikki paikat olivat täynnä panssarivaunuja ja maihinnousualuksia ja meno oli ylen sotaista. Todettiin, että Patton oli paikalla. Häntä esitti – Patton. Tiettävästi hän ei ollut lainkaan hyvillään tästä tehtävästä. Montgomeryä, joka pyöri kriittisinä päivinä muka Pohjois-Afrikassa, esitti näyttelijä. Sotakalusto oli valmistettu Englannin elokuvastudioilla parhaiden lavastajien toimesta. Panssarivaunutkin olivat puhallettavia niin että niitä oli helppo siirrellä.

Elokuva ”Atlantin valli murtuu” sai sopivan nimen, koska ”The longest day” olisi helposti käännetty liian osuvasti, ”pisin päivä”. Pisissä oltiin. Elokuvassa on mainio kohtaus, kun saksalainen katsoo maitokannu kourassa miljoonannen kerran haarakaukoputkella lahdelle, ja kuinka ollakaan, lahdella lähestyy miljoona pinta-alusta ja lentokonetta.

Tiedän että elokuvassa on paljon tahallisia ja tahattomia epätarkkuuksia ja että jokainen ja hänen serkkunsa on huomauttanut niistä. Myös se mies, joka riippui laskuvarjosta kirkon tornikellon minuuttiviisarista.

Mutta hämäys onnistui. Olihan eräskin väärä tieto salakirjoitettuna Lontoon ruumishuoneelta napatun ruumiin taskussa. Äärimmäisen huolellisesti puettu ruumis oli pudotettu mereen Portugalin edustalla siinä oikeassa uskossa, että Gestapo saisi tiedon.(Kaikki eivät olleet yhtä puolueettomia kuin Ruotsi, joka sai oman konsulinsa von Otterin välittämät yksityiskohtaiset tiedot tuhoamisleireistä jo 1942 mutta piti ne kassakaapissa, jotteivät saksalaiset tykkäisi pahaa…)

Tämän kirjoituksen kuva on ikävä. Dresdenin pommitusta koskeva väittely alkoi jo ennen operaatiota eikä ole tauonnut vieläkään. Siitä ollaan suunnilleen yksimielisiä, että joidenkin tutkijoiden ja K. Vonnegutin yli 100 000 kuollutta on villin virheellinen luku. Suurin osa on nykyisin samaa mieltä siitä, että pommituspyynnön oli esittänyt toveri Stalin, jonka puna-armeija oli pommitusyönä alle 100 kilometrin päässä, ja harras toive oli rautateiden solmukohtien, kuten Dresdenin ja Leipzigin, raskas pommittaminen. Kaupungissa oli merkittävää sotateollisuutta, etenkin optiikan ja elektroniikan (tutka) alalla.

Olen itsekin erehtynyt väittämään, ettei Saksan kaupunkien pommituksilla ollut suurta vaikutusta sotatarviketeollisuuteen, mutta kyllä se on virheellinen väite. En viitsi lisätä liitteitä, jotka on helppo löytää – Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton ja kumma kyllä myös Britannian tuotanto nousi logaritmisesti tuona aikana, jolloin Saksan tuotanto jäi polkemaan paikallaan. Virheellinen tieto on peräisin etenkin sotateollisuusministeri Speerin muistelmista.

Näistä, Hitlerin termiä käyttäen terroripommituksista, jää usein myös mainitsematta, että pommikoneiden lentäjistä kaatui 44,4 prosenttia.

Toivon pääseväni pian ”pomppivaan pommiin”. Brickhillin 1950-luvun klassikon ”Padonmurtajat” jäljille on juuri ilmestynyt Chirs Wardin uusi kirja ”Dambusters”. Ei ole helppo pommittaa 20 metrin korkeudesta rikki erittäin suurta patoa ja jäädä itse henkiin.

Useimmat (617 Squadron) eivät jääneetkään.