Roinan myynti

Roinan myynti hyviin tarkoituksiin tuntuu mahdollisimman viattomalta. Muistan kauppakorkeakoulun hyväksi myydyn pienen tiilen, erilaisia rumia pikku patsaita – todellinen maan tapa.

Lapsena puolipakollinen arpojen tai joulukorttien myynti ei ottanut millään onnistuakseen. Ei muuten onnistuisi vieläkään.

Poliitikkojen kirjojen ja taulujen myyminen tuntui siis viattomalta tavalta kerätä avustuksia, kun rojusta maksettu ylihinta on itsestään selvä asia.

Pengoin kuitenkin tekijänoikeusjärjestöjen historiaa ja löysin varmistuksen tiedolle, että Saksan Teostoa vastaava GEMA on nimenomaan tohtori Joseph Goebbelsin luomus siinä muodossa, joka järjestöllä on edelleen. Tekijänoikeusjärjestö vie kaikessa hyödyllisyydessään yksityiseltä tekijältä mahdollisuuden määrätä teoksesta esimerkiksi antamalla alennusta säälittävässä tapauksessa, ja juuri siksi ajatus sopi natseille hyvin ja järjestön johtoon tuli itse Richard Strauss.

Penkominen kostautui. Samat lähteet kertoivat sensaatiomaisesti, että juuri mainittu Goebbels oli ilmoittanut verotettavaksi tulokseen vuonna 1932 eli vuotta ennen natsien valtaan nousua DM 619, mutta pari vuotta myöhemmin DM 300 000 kirjoituspalkkioina eli siis tekijänoikeustuloina puolueen eli silloin jo valtion sanomalehteen kirjoittamistaan teksteistä ja siinä julkaistuista puheista.

Kävi ilmi, että muutkin natsijohtajat nostivat mainioita rojalteja julkisista esiintymisistään.

Tätä en ollut koskaan huomannut ajatella. Paljonkohan Hitler ansaitsi WSOY:n julkaisemasta ”Taisteluni” –teoksesta. Kun kirja oli Saksassa käytännössä pakollinen, tekijänoikeustulot olivat tavattomat.

Saksan talviapu, Winterhilfe, ei ollut kovin suosittu, vaikka sitä kerättiin ahdinkoon joutuneille taatusti arjalaisille kansalaisille. Kerääjät olivat nimittäin SSA-miehiä, Pitkien puukkojen yön jälkeen SS-miehiä, ja empiville kansalaisille ilmoitettiin kiertelemättä, että nyt tulee turpaan ja seuraavaksi menolippu keskitysleirille.

Saksa lakkautti käytännössä sosiaalihuollon ja ohjasi sen näin uudelleen ”ansaitseville”, joihin eivät kuuluneet väärän rotuiset, työtä vieroksuvat tai ikävistä poliittisista aatteista epäillyt. Sen sijaan pienetkin pomot joutuivat ompelemaan housuihinsa entistä syvemmät taskut, koska he olivat ilman muuta ”ansaitsevia”, vaikkeivät olleet edes köyhiä.

Toisin sanoen – näin hypähtää ajatukseni – roinan myyminen voi olla pahempaa painostamista kuin pelkkä rahan pyytäminen. Joskus voi olla sellainen tilanne, että oikeaoppinen taulu seinällä tai kirja hyllyssä voi olla välttämätön signaali esimerkiksi poliittisista sympatioista.

Siten ostoksensa kellariin kätkeneet yhteisöt ovat oikeastaan toimineet aika fiksusti.

Jos sinulla on X-puolueen kaupittelema taulu konttorin seinällä tai tuon puolueen poliitikon pitkäpiimäiseksi ja sisällyksettömäksi tiedetty kirja hyllyssä, olet meidän miehiä tai naisia.

Pääministeri Vanhanen, tuo viisas mies, kieltäytyi tänään ottamasta niskoilleen vastuuta vuosikymmeniä noudatetuista tavoista.

Muistan kyllä oikein hyvin sen vuosikymmeniä noudatetun tavan, että myös juristilta edellytettiin esimerkiksi lääninverovirastoon alempaan virkaan sinisen tai punaisen valtapuolueen jäsenkirjaa.

Luulen kuulleeni, että esimerkiksi Itävallassa on edelleen kaksinkertainen hallinto, koska virkoihin on nimitettävä molempien suurpuolueitten edustajat niin ettei heille riitä tavallinen ”Proportz” eli valtion virkoja samassa suhteessa kuin paikkoja parlamentissa.

En nyt ole ihan varma, onko tätä näkökohtaa tuotu esiin keskustelussa. Siis viimeksi mainitsemani simonian eli virkojen ostamisen ja myymisen lisäksi poliittinen rahoitus voi pahimmillaan muodostua sellaiseksi, mitä hyvin poliittiseen ammattijärjestön kuuluminen oli aikoinaan.

Vahinko ettei ystäväni Matti A. kirjoita muistelmiaan, vaikka sellaiset olisivat nyt muodissa. Monessa mukana ollut juristi aloitti työelämässä opintojaan rahoittaakseen rakennustyömailla ns. työmaaterrorin aikana 40-luvulla, jolloin rakennustelineiltä putoili kuulemma vallan sakeanaan pattingin pätkiä, rakennusmestareita ja väärään liittoon harhautuneita.

Turussakin kuulemma haettiin isokokoisia sosdem-mielisiä pikakiväärimiehiä satamaan jakamaan päivittäisiä työtehtäviä. Kuului löytyneenkin.