Sikapatentti

Kenen laariin sataa, kun sikainfluenssaa rummutetaan?

Kuka muistanee, lintuinfluenssa tuotti hirmuiset summat rahaa rokotteen patentin haltijoille. Seerumia ostettiin mm. suurelle osalle Suomen kansaa.

Vain aivan ohimennen mainittiin, että tuotakin patenttia hallitsevasta yhtiöstä rikastui ainakin yksi presidentti Clintonin hallituksen jäsen (Tamiflu – Gilead – La Roche). Asia on niin monimutkainen, etten osaa olla vakuuttunut syytöksistä.

Puoluerahoituksesta ei pitäisi puhua puhumatta Hitleristä ja keisari Wilhelmistä.

Maailman rahakkain patentti lienee ollut Alfred Nobelin dynamiitti.

Nobel itse testamenttasi jättiläisomaisuutensa kauniisti, mutta yleisemmin – onko asekauppiaiden mielekästä vastustaa sotaa?

Asekauppiaita tärkeämpiä ovat olleet erinäisten aineiden tuottajat ja jalostajat.

Kun Saksa alkoi pommittaa tosissaan Englantia tehtyään yhteisymmärryksessä Neuvostoliiton kanssa selvän puolasta, ilmailuihmiset tulivat kertomaan, että on yksi ongelma. Ei ole bensaa. Lentokonebensiini on erikoistuote.

Tämä ongelma hoidettiin ostamalla taisteluun Englannista tarvittava lentokoneiden polttoaine… Englannista. Shellistä.

Poliittisesti taitavin liikeyritys kautta aikojen on I.G. Farben, kemian teollisuuden kartelli. Joitakin sen johtajia tuomittiin amerikkalaisessa sotilastuomioistuimessa pariksi vuodeksi vankilaan samalla kuin Kruppin herrat saivat kokea saman.

Yhdysvalloissa jäädytettyinä olevat Farbenin varat maksettiin käteisellä oikeusministeri Robert Kennedyn suostumuksella 1950-luvun alussa. Tiettävästi varojen kierrättäminen Sveitsin kautta oli kuitenkin tavallisin tapa, ja on jopa väitetty, että saksalainen likainen raha olisi Sveitsin oivallisen pankkilaitoksen jo vuosisatainen tukipylväs.

I.G. Farbenin kartellin keskeisiä osakkaita olivat mm. vanha baijerilainen soodatahdas BASF, väreihin keskittynyt AGFA ja mm. lääkkeitä valmistava Bayer.

Ensimmäisen maailmansodan aikana saksalaisilta loppui ruuti, kun Chilestä ei saatu guanoa salpietarin valmistukseen. Pulan poisti tohtori H. Haber, ja synteettisen ruudin valmistamisesta vastasi I.G. Farben.

Sama teollisuusyhtymä oli jo tullut kuuluisaksi innovaatiostaan eli taistelukaasuista. Ehkä sen takia Haberille 1920-luvulla myönnettyä Nobel-palkintoa paheksuttiinkin.

Aitoa patenttioikeudellista osaamista Farbenin juristit osoittivat, kun suurasiakas tilasi heiltä mittaamattoman määrän tappavaa kaasua tuhoamisleireissä käytettäväksi. Kaasu oli nimeltään Zyklon, ja patenttioikeudellinen ongelma oli markkerihaju, joka oli tilaajan tahdosta poistettava.

Puhe on erinäisissä kaasuissa ja nesteissä turvallisuussyistä käytettävästä hajusta, jonka tarkoitus on varoittaa ihmisiä.

I.G. Auschwitz oli erikoistunut synteettiseen kumiin, ns. buna-kumiin, jonka valmistusmenetelmä puolestaan perustui ennen sotaa amerikkalaisten Standard Oilin (Esso) ja DuPontin kanssa tehtyyn tutkimukseen.

Juuri nyt näyttää siltä, että patenttien kielteiset puolet käsitettäisiin laajemminkin.

Juuri nyt ei näytä siltä, että Yhdysvaltain vaalirahoitusta, etenkään tekijänoikeuksien ja patenttioikeuksien sekä tavaramerkkien merkitystä salaisen kauppasodan välineenä ymmärrettäisiin laajemmin.

Farbenia on esitelty tässä esimerkkinä. Saksassa ei kannata kysyä, rahoittiko teollisuus Hitleriä, kuten ei Yhdysvalloissa, tekivätkö Ford ja General Motors kenties tappiolla moottorit niihin panssarivaunuihin, joita isämme niin ikävällä tavalla tuhosivat saksalaisilla aseilla.

Wolfram-kärki oli yhtä hieno keksintö kuin onteloräjähde (panssarinyrkki).

Nähdäkseni ei ole syytä luulla, että teollisuuden ja politiikan suhde olisi suuresti muuttunut. Tenttikysymys: miksi Japani meni hyökkäämään amerikkalaisten kimppuun? – Kauppasaarron takia. Ei ollut polttoainetta, ja alumiinikartellistakin oli tullut potkut.