14. elokuuta 2009

Muistin kohina



On korkea aika paljastaa, miksi luemme kertomuksia ja miksi katsomme niitä kuvina. Elämässä kertomukset ovat kovin arvottomia. Se ei johdu siitä, etteivät ne ole totta. Se johtuu siitä, että kertomuksilla harjoitetaan puhetta, vaikka todellisuudessa olisi toimittava, tehtävä jotain.

Taiteen viholliset, joiden voimaa ei pidä koskaan aliarvioida, suvaitsevatkin usein tarinat ja tarinakirjat alaikäisille ja yli-ikäisille. Oma ikäluokkani – itse olen poikkeus – on lukenut romaanikirjansa salaa. Isät, äidit ja isovanhemmat pitivät kielikylpyjä vahingollisina ja lukemista laiskotteluna.

Ehkä he olivat oikeassa.

Nämä kaksi asiaa selittyvät yhdellä selityksellä. Kirjallisuudesta haemme merkkejä lapsuudestamme, tai hiukan laajemmin, selityksiä sille, miten meistä on tullut tällaisia.

Entinen piikakirjallisuus (edelleen suosittua hiukan naamioituna) vastaa, että kyllä lukijastakin olisi tullut kartanonrouva, jos vain olisi sattunut sopivat kartanonherra vastaan. Entinen poikakirjallisuus, jota jatkoivat miehekkäästi sellaiset tekijät kuin Mauri Sariola ja sotamuistelijat, antoi vastauksen lukijan hatarasti muotoilemaan kysymykseen, miksi minä olen vain tällainen: koske en ole riittävän iso, roteva ja römeä-ääninen.

Vanhemmat ja isovanhemmat, jotka vainosivat etenkin lukemisharrastusta, vaistosivat lastensa pelkäävän, että heistäkin tulee yhtenä päivänä samanlaisia. Pelko oli aiheellinen. Heistä tuli aivan samanlaisia. Erilaistumisen pelkoa torjuttiin estämällä haitallisia vaikutteita, jollaiseksi väitetään pintapuolista viihdettä. Mutta ei se niin ollut. Jos poika luki syvällistä kaunokirjallisuutta, vanhemmilla oli todella aihetta huolestumiseen. Ja vähänpä miespuolisia äidinkielen opettajia olikin, ja poikkeushenkilöt eli Tuomas Anhava, Kai Laitinen ja Kauko Kare joutuivat peräti opettelemaan englantia siepatakseen itselleen paikan parnassolta.

Kirjallisuuden professoriksi kohoaminen ei edellyttänyt lahjakkuutta eikä kirjallista herkkyyttä yhtä vähän kuin musiikkitiede tai taidehistoria aitoa eli siis nöyrää kiinnostusta alaan.

Kun viittaan lapsuuteen, torjun samalla vanhafreudilaisen ajatuskuvion. Tosin olen sitä mieltä, että Freud oli suuri oivaltaja ja edelläkävijä, mutta niin oli Marxkin. Kumpikaan ei voinut vastustaa eksegetiikkaa, jolla on yhtä tuhoisa asema heidän juutalaisuudessaan kuin etenkin protestanttisessa kristinuskossa. Asiat on välttämättä ja kaiken uhalla selitettävä, selittyvät ne tai eivät. Jos ilmeistä merkitystä ei löydy, keksitään kätketty merkitys.

Tämä ajattelutapa kohosi huippuunsa, kun kabbalismi ja marxilaisuus löysivät toisensa Ranskan 1970- ja 80-lukujen filosofiassa.

Mutta sekin tauti meni onneksi ohi.

Elämä menee ohi. Joissakin tapauksessa kierroksella .

16 kommenttia:

  1. Höpönovelleja, sanoi Hermannikin:)

    VastaaPoista
  2. Ad Buji: ei vaan "mölläreitä", joka viittasi erään Möllerin uskonnolliseen kirjaan.

    VastaaPoista
  3. "Jos ilmeistä merkitystä ei löydy, keksitään kätketty merkitys." Näin se menee. Vai voisiko olla vielä niin, että jos ilmeinen merkitys löytyy, se on kätkettävä nopeasti, että "kuolleet" eivät herää?

    VastaaPoista
  4. Ehkä Madonna Ruotsi-kiinnostuksensa kautta innostuu kabbalan lisäksi marxismista. Ja silloin meitä viedään!

    VastaaPoista
  5. Nyt olette ,herra blogisti,perusasioiden äärellä. Onpa hyvä että ette ole kirjallisuuden professori!

    VastaaPoista
  6. Hupukka-kirjallisuutta sanoi Haanpää.

    VastaaPoista
  7. "Elät vain kerran - jollet lue romaaneja!"

    Tuo selitys on minulle riittävä tekemään kirjallisuusahmattiuden ymmärrettäväksi. Alkeellisimmillaan kyse on kompensaatiosta, kuten "piikakirjallisuudessa". Mutta yleensäkin se, että voi kokea risteyksessä kaikki vaihtoehdot, vaikka in vivo kykenee ottamaan niistä vain yhden, on inspiroivaa, vaikka oli kyseessä low road.

    Marxismi-kabbalismi oli koukuttava vertaus.

    VastaaPoista
  8. Nykyinen 'Toora' on johdattanut jyrkänteen reunalle jossa vain 'sokeilla' on vilpitön usko.


    "- Moraalisesti närkästynyt kateus liittyy tähän. On ihmisiä, jotka näkevät toisten menestyvän kapitalismin ehdoilla, mutta eivät halua lähteä mukaan peliin, jossa kaikki mitataan rahassa. Närkästykseen liittyy toisaalta huoli yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kasvamisesta, toisaalta taas pelko siitä, ettei itse pärjää kansainvälisillä areenoilla."

    http://www.uta.fi/campus/981/ready.htm

    . . . niinpä!

    VastaaPoista
  9. Ad Rienzi: - Anteeksi. Voitko lähettää kommentin uudelleen. Kysymys oli tietenkin omasta sähläyksestäni. Olin kertaalleen hävittää kaikki kommentit.

    Tekninen syy: Windows 7, johon olen kyllä tyytyväinen, rupeaa leikkimään heittämällä virransäästölle ja takaisin kerran sekunnissa ja jysähtämällä sitten.

    Buuttauksen jälkeen kaikenlaista mielenkiintoista on kadonnut.

    Syy on NVIDIa, jonka luulen saaneeni nyt säädetyksi. Lisäksi näytöstä puuttuu ainakin yksi olennainen ajuri.

    En ole 7:n varassa enkä suosittele sellaista muillekaan, mutta XP on käynnistettävä erikseen.

    VastaaPoista
  10. On lukemisessa sekin, että ei siihen joka mielentilassa kykene, minä ainakaan. Tai voihan sitä sivuja lehteillä ja sanoja vilkuilla, mutta jotta lukisi, ymmärtäisi, merkityksellistäisi, hajaantuisi, kokoontuisi, tulkitsisi ja tulisi järisytetyksi, pitää kyetä keskittymään eli hiljentymään oikealla tavalla. Lukemisen kyvyn huomaa kadottaneensa, vasta kun se palaa, sanoi Mirkka Rekola jossain, suunnilleen.

    No, kai sitä voisi harjoittaa keskittymistä muutenkin kuin lukemalla - asetella kukkia tai nyrkkeillä, onhan noita. Ties vaikka tulisi onnellisemmaksikin niin.

    VastaaPoista
  11. Näin on, kirjallisuus, koulut ja kunnallispolitiikka veivät monta isäntää paheiden teille. Heinät jäivät seipäille mätänemään, lehmät ilman jauhoja.

    70-luvun Etelä-Pohjanmaalla kasvaessani vanhempani laittoivat kolmen kirjan lainauskaton viikkoa kohti. Tottakai maanittelin isosiskoni salakuljettamaan kirjojani kirjastoautolta tai piilottamaan ylimääräiset tuulikaappiin pipojen alle. Eipä sitten isäntää minusta tullutkaan.

    Ensin työ, sitten huvi!

    VastaaPoista
  12. Meitsiltäkin hävinnyt kommentit, eikä niistä koskaan kopioita ole.
    Miksi Kemppinen ei suosittele Windows 7:ää ainoaksi käyttöjärjestelmäksi?

    Eipä ongelmia esiinny noinkaan kun ennen asennusta suorittaa Windows Upgrade Advisorin, joka kertoo ongelmakohdat laitteiston ja ohjelmistojen osalta ja jonka mukaan sitten eletään.

    Kuinka muistorikkaan jännittävää olikaan lukea taskulampun valossa peiton alla salaa.
    Stubidon kirjaa en kyllä lukisi.

    VastaaPoista
  13. Visa-kortin vinguttajaperjantaina, 14 elokuuta, 2009

    Olen kanssasi samaa ikäluokkaa ja tunnen hyvin nuoruuden kirjavihamielisyyden. Isäni mielestä lintsasin oikeista töistä, kun istuin lukemassa (oikea havainto muuten)mutta onneksi äidin mielestä kirjallisuus sivisti. Tiedä sitten, kumpi oli oikeassa.

    VastaaPoista
  14. Kemppinen. Ubuntu. Kokeile edes.

    VastaaPoista
  15. Multa lähti yksi juttu kustantajalle kuluneella viikolla. Näkee sitten.

    VastaaPoista
  16. odotan kymppiä (windows 10) seiska menettelee. Ei ole oikuttelua ollenkaan. Pelkään maaliskuuta. pitäisi ostaa liuta lisenssejä, kun koeversio alkaa takkuilemaan.

    Mutta "Elät vain kerran - jollet lue romaaneja!" on tuota kirjallisuuden elitistämistä. Jollet 4 vuotiaana (tahallinen kirjoitusvihre) ole lukenut länsimaisen filosofian historiaa muutaman kirjailijan tuotoksena olet ja kuolet naperona.

    eipä haittaa. nuorena lukeminen osoittaa, että se on mahdollista monelle. monesta mittarista vain yksi. ei taatiaisena tavaaminen osoita huikeaa ylemmyttä. Hauen ymmärtää kalaksi kalassa eri tavoin kuin kirjastossa. Mie opin panemaan madon koukkuun isän ohjeesta - en kirjasta. huopasin verkkoja ja säätelin veneen kulkua kolmivuotiaana. en mie siihen aakkosia tarvinnu.

    enkä mie oo siuta parempi.

    VastaaPoista