Ranskalainen käsiala

Viisikymmentä vuotta sitten keskenkasvuisilla oli kirjeenvaihtotovereita. Minulla oli etenkin yksi poika Berliinissä ja tyttö Marseillessa. Kaiken kukkuraksi kävin tapaamassa heitä kuuluisalla peukalokyytimatkallani, jonka tein yksinäni 17-vuotiana lukiolaisena. Vai oliko se vuotta aikaisemmin?

Niin, lapset – Eurooppa on ollut sellainenkin. Oli retkeilymajoja ja peukalokyytejä eikä silloin eikä vieläkään tule mieleen, että toimintaan olisi sisältynyt erityisiä riskejä. Interrailia ei ollut vielä keksitty.

Ranskalainen kirjeenvaihtotoverini Colette selitti ja toiset näyttivät kouluvihkojaan. Ranskalaiset kirjoittavat omituista, vinoa käsialaa.

Katsoin Google Mapsin katunäkymiä, valokuvia. Mikään ei näytä muuttuneen puoleen vuosisataan. Outoa. Siinä on Välimeri sadan metrin päässä.

Luulen löytäneeni Facebookista tämän sievän neidin, joka näyttää olen pirtsakka mummeli. Onneksi en käytä Facebookia enkä kuulu vertaisryhmiin. Usea on muuten kysynyt kommenteissa, miksi piraattitorrentteja vainotaan, vaikka Googlella voi tehdä samat asiat. Vastaus on amerikkalaisen vanhan Betamax –oikeusjutun korkeimman oikeuden perustelu. Silloin oli ongelma televisiolähetyksen tallentaminen kotioloissa. Tuomarit viittasivat time-shiftiin eli ajansiirtoon ja kieltäytyivät tuomitsemasta ketään tekijänoikeuden loukkaamisesta, koska laitteella on muita normaaleja, hyödyllisiä ja järkeviä käyttöjä. Tämän takia Googlen hakukone ei sinänsä loukkaa tekijänoikeuksia.

Tämän jutun kuva ja kysymys käsialasta on peräisin Wikipedian eri versioista. Käsialan tutkimus eli grafologia tulee aika ajoin muotiin. Luin otsa rypyssä Leo Pennasen kirjan, joka ilmestyi pian sotien jälkeen, ja jossain vaiheessa myös alan klassikoita, Klages, Pulver ja sellaista.

Olen tyytyväinen, että Wikipedia (ranska) leimaa käsialan käyttämisen soveltuvuustesteihin ja yleisemminkin kirjoittajan luonteen tulkintaan lähenee humpuukia.

Itse olen samaa mieltä kuin Skepsis r.y. – kysymys on humpuukista. Siitä huolimatta kokenut ja taiteellisesti lahjakas tulkitsija voi saada mainioita tuloksia tulkinnoillaan. Se vain ei ole tiedettä, koska se ei ole toistettavissa eikä toisen ihmisen tehtävissä.

Lähtökohtia oli kaksi. Eräässä Maigret’ssa komisario ja tekninen asiantuntija Moers toteavat, että murhaan liittyvä viesti on kirjoitettu vasemmalla kädellä, joten sitä ei voi liittää kehenkään henkilöön. Asiantuntija lisäsi, että käsialasta päätellen kirjoittajalla on jokin hyvin vakava sairaus.

Tämä hämmästytti minua kovin. Olen saanut ilokseni aikailla Tikkurilassa kriminaalilaboratoriossa eri vaiheissa ja tiedän, että rikostutkimuksen käsialan tutkimuksella ei ole mitään yhteistä sen kanssa, jota lehdistä ajoittain esittelee. Poliisien tutkimus on puhtaasti empiiristä ja tutkijat käyttävät mikroskooppia ja kemiaa. Tulokset ovat niin vakuuttavia, että myös väärennettyjen allekirjoitusten tapauksessa tuomarit uskovat niitä.

Älkää, lukijat, suotta riidelkö minun kanssani siitä, voiko nimikirjoituksen väärentää niin taitavasti, että poliisilta menee sormi vähintään suuhun. (Luullakseni voi, tietyissä olosuhteissa ja tietyillä välineillä.)

Käsialasta ei näe sairauksia eikä edes hulluutta.

Suomalaiset opettajat ja melkein kaikki ranskalaiset ovat sitkeästi olleet sillä kannalla, että hallittu käsiala on menestyksen ehto. Wikipedian mukaan työhön otossa käsialanäytteitä tutkittiin Ranskassa kymmenen vuotta sitten yhdeksässä tapauksessa kymmenestä, mutta kaikkialla muualla maailmassa käsialan ”tulkitseminen” on tätä nykyä täysin poikkeuksellista ja moissa maissa kiellettyä.

Projektiivinen testaaminen – tunnetuimmin Rorschachin kuviot – on kaiken kaikkiaan ongelmallista.

Asia tuntuu olevan kirjoittamisen arvoinen siksi, että meillä kaikilla on niin paljon puolitieteellisiä ja keskeneräisiä ajatuksia.

Minä esimerkiksi haluaisin ilmoittautua pikkukoulun opettajien hengenheimolaiseksi ja sanoa, että julkinen käsiala on mielestäni samanlainen asia kuin puheääni ja puheilmaisu. Sitä kannattaa harjoitella kovastikin, jos elantoon liittyy julkista esiintymistä.

Sanon tämän myös vihjeeksi oppilailleni. Posti toi perjantaina taas nipun tenttipapereita. Käsiala vaikuttaa arvosteluun. Olen pahoillani. Ei saisi vaikuttaa. Käytännössä sujuva, tottunut ja helppolukuinen lyijykynäteksti vaikuttaa lukijan asennoitumiseen. Ei ehkä paljon, mutta silti.