Jonkin kadonneen talon unohtuneen oven romutetun ovenkahvan saattaa muistaa tarkasti. Muistikuvaan ei liity muuta, varsinkaan ei tunteita eikä tapahtumia.
Joskus kykenee palauttamaan mieleensä puoli tusinaa tai tusinan sähkökatkaisinta, joita on käsitellyt tai nähnyt. Keinu, punertavaa ja mustaa bakeliittia, metallinen vipu jossa oli omituinen nuppi päässä, kierrettävä ja pontevasti loksahtava katkaisija, maadoitettu, kellarissa tai saunan pukuhuoneessa.
Muistelijan aarre löytyy Kansalliskirjastosta, Digitoidut aineistot – Pienpainatteet (http://digi.lib.helsinki.fi...)
Olen tietysti käynyt läpi kauhavalaisten puukkotehtaiden luettelot ja hinnastot ja havainnut ne mielenkiintoisiksi.
Hinnastot antavat aiheen käyttää Suomen Pankin rahanarvolaskuria
http://www.rahamuseo.fi/multi_laskuri.html
Laskuri on toteutettu vitsikkäästi ja toimii hyvin. Se on nopeampi kuin deflaatiokerrointaulukot, joita on tullut kootuksi eri lähteistä, ja ottaa huomioon rahan uudistuksen ja euroon siirtymisen.
Mutta puukoista on Kansallismuseossa hieno sähköinen tietokanta ja oivallinen kokoelma.
Pikkuesineet, jotka ovat niin vähäpätöisiä, ettei niitä muista kuin unta nähdessään, ovat melkein tavoittamattomissa. Tai olivat. Kirjaston sivuilta olen saanut säväreitä muun muassa Strömbergin sähköliesistä ja –levyistä. Rautakauppojen luettelot ovat verrattomia, kuten arvaa.
En tiedä, miten teidän muiden laita on, mutta minusta tuollainen vanha hinnasta – tai puhelinluettelo – kepittää mennen tullen keskinkertaista paremman romaanin tai kuvateoksen.
Friitalan Nahkatehtaan luettelossa herättää kiinnostustani herrasmiehen nahkatakki. Lentäjän nahkatakki on upea sekä lyhyenä (”Luftwaffe”) että manttelin pituisena. Muistan hyvinkin, miten lentäjiä marssi kylille upseerikerholta koppalakki kallellaan ja nahkatakin liepeet lepattaen.
”Käyttäkää nahkahousuja välttääksenne reumatismia!”
Kuka keksinee tehdä opinnäytetyön näistä?
Kurikan Ajokalutehtaasta löytyisi kuva saksilinjaaleista ja usean nahka- ja valjastehtaan brosyyreistä setolkat, silat ja rahkeet.
Mukana on tietenkin makeistehdas Pohjola-Koitto (Viipuri), ja tieto siitä, että Kalle Päätalon Riitu-äidin suosima piipputupakka Väkevä Matti maksoi 5:25 toppa vuonna 1937. Samassa Ph. U. Stgrengbergin listassa on Proberari, jonka hajun muistan – mahorkkaa.
Pyttysorvaamo ja pyykkipoikatehdas suosittelee huokeita tuotteitaan. Hankmo-jousiäes osoittautuu nahkatakkia kalliimmaksi. Petromax-valaisimesta esitetään huolellisesti laadittu osaluettelo ja huolto-ohje.
Sulkeudumme arvoisaan suosioonne!
Reikelistä tulee mieleeni lapsuustarinoita ja erityisesti yksi ovi. Onko sana yleinen vai murretta? Tietävätkö kaikki reikelin merkityksen?
VastaaPoistaLapsuuden mielikuvituksellisia satukirjoja olivat Anttilan postimyyntiluettelo, sotauhrikuvakirja (paksu kuolleiden kirja), mummon kuva-albumi merkillisine kuvineen...
En tiedä mikä on virallinen totuus ihmisten kyvystä käsitellä rahanarvonlaskurin tuottamaa tietoa, mutta suomalaisesta pörssi-indeksistä löytyy mielenkiintoinen grafiikka.
VastaaPoistahttp://www.stox.fi/hexreal.html
Varokaa näitä ihmisiä, jota myyvät varainhoitopalveluja lupauksilla kymmenen prosentin vuotuisia tuottoja.
Reikeli kuvastaa hyvin isä-Mitroa. Kundin konsultointilaskutus on huippuluokkaa. Siinä Jeesuksen-risti laahaa kundilla maahan persekarvoja hipoen. No, jomman/kumman kumminkin. Mihin se Mitro ne rahansa oikein laittaa?
VastaaPoistaEttä potuttaa lukea näin Vappuna noista kundeista, joten lähden tästä pilkille.
Armeija-aikana sai päivän päivärahalla tasan Mallu-askin, tai A-oluen.
CAMEL on hyvää tupakkaa, jota kunnon miehet nautinnollisesti polttavat. Tupakointi ei sovi neideille.
70--80 -luvuilla omistin julkaisun nimeltä The Whole Earth Catalogue, jossa esiintyivät hippieajan ja esi-vihreä-ajan ikonit, rautaliedet ja käsityökalut, joita yhä kävi USA:ssa löytäminen. Semmoinen teos sopisi koota nykyään Suomessa saatavista tavaroista..
VastaaPoistaMOT:ssa vilahti yhdessä muiden puppugeneraattorien laskutuksen kanssa nuo isä Mitron liksat "tietoyhteiskuntakoulutuksesta".
VastaaPoistaLeiviskä hoidossa - mutta eiköhän se päde tässäkin ettei hullu ole se, joka pyytää.
Tuoreita tuotekatalogeja lukee pysyäkseen ajan tasalla, tietääkseen kuinka kameran megapikselit, zoomit rai lcd-television tuumat liikkuvat käydäkseni taas kohta pyydykseen. Mutta on muutakin: On hyödyllistä saada ajoissa tietää kuinka tietämäni tarpeet on pystytty ratkaisenaan, esimerkiksi aikanaan tieto FM-lähettimistä tai nöhtä"imurista" olivat helpottavia. Oma lukunsa ovat ratkaisut tarpeisiin, joista ei tiennytkään, mutta heti tunnusti aidoiksi, kuten ennakoiva tekstisyöttö kännykkään tai ABS-jarrut.
VastaaPoistaHistoriallisia luetteloita lukiessa en osaa ajatella noin kerroksellisesti, vaan lähinnä ihmettelen hintoja ja yrutän suhteuttaa ostovoimaan.
Mainokset vanhoissa Suomen Kuvalehdissä, Otavassa, Suomen Urheilulehdessä...
VastaaPoista"Helsinkiin saapuvat maalaiset tekevät ostoksensa parhaiten Stockmannilla"
"Stockmannin Urheiluosasto - Parhaat tawarat - Kunnollinen Kohtelu"
"Henkivakuutus on kodin turva. Jollei se voikaan kuolemalta ovia sulkea, niin voipi se kuitenkin lyödä sen luisesta kädestä kerjäläissauvan, jota se leskille ja orvoille säälimättömästi ojentaa"
"Vahinko ei tule kello kaulassa, vaan niinkuin varas yöllä. Vakuuttakaa siis hevosenne Suomen Hevosvakuutus Osakeyhtiössä"
Ja vielä kaikkien aikojen paras mainoslause:
"Ostakaa Sorsakosken puukkoja!"
HYKSINYKSIA
VastaaPoista"Nimet muuttuu vain ja niillä peitetään, ettei mikään muutu lain, ihminen säilyy entisellään". Noin suunnilleen Istan puliukot Konstantin Ooppelissa ennen laulettiin.
Koko tietoa siirtelevää maailmaa uhkaava pandemia päätettiin nimetä uudelleen, kun se vaivaa muitakin kuin meksikolaisia sikoja. Tarttuu jopa valkoihoiseen yhdysvaltain asukkiin.
Ristiäistuulella Kunnaksen Ilkka
Dagen till ära
VastaaPoistahttp://digi.lib.helsinki.fi/pienpainate/secure/showPage.html?conversationId=10&action=entryPage&id=348626
Niin.
VastaaPoistaLapsuudenkodissani sisäväliovissa oli sellaiset lukot jotka saattoi napsauttaa reikeliin. Silloin toisella puolella ovea oleva avain ei avannut salpaa.
Ainakin sitä sanottiin reikeliin panemiseksi.
Itse olen tykästynyt tappureihin ja viskureihin. Kotona oli sekä tappuri että viskuri. Juuri hiljan oli lehdessä juttua salolaisesta firmasta joka aloitti tekemällä pelkästään viskureita.
Nykyään niiden menekki on olematon.
Niitä hyvin varhaisen lapsuuden ovenkahvoja, isoja avaimia, ikkunalautoja, lattiapintoja, mattoja sekä kalusteita lapsen perspektiivistä saa parhaiten esiin juuri ennen nukahtamista. Saattaa vain itsensä ko. huonetilaan ja antaa muistumien tulla.
VastaaPoistaMonesti muistamiset ovat hyvin aistimuksellisia. Valon suunnat mitoittavat huonetta, materiaalin karheudet tuntuvat käsissä ja polvissa. Vieläköhön pikkulapsen suun muistitiedon saisi esiin?
Vaellellessa tulee vastaan eteisen kylmyys ja miettii, missä lasten päällysvaatteita pidettiin talvipakkasella. Ei ollut kuin keittiö ja kamari. Ne muistaa aina siisteinä, ei vaatteita ollut tuolien päällä, eikä sisäkomeroita ollut.
Äkkiä näkee eteisen lampun, jonka varjostimen alareunassa riippui lasisten helmien verho. olisiko ollut jonkinlainen jugendlamppu. Vaan hämärä se ikkunaton tila oli, siitä ei saa esiin paljoakaan. Valoisa ulkoeteinen on jo selvempi ja ulkoporras. Katolle vievät tikkaat tuntuvat käsissä, askelmat harmaata pyörää puuta, niistä oli mukava riippua.
On todella mielenkiintoista availla menneitä ovia. Voi kokea ovien painavuuden. Ja käden muisti! Ne kahvat enempi tuntee käsissään kuin näkee, mutta paljon samalla saa näkökuviakin.
-rh:lle
VastaaPoistaKyse pyytääkö sitä liksaa papinkaavussa esiintymisestään, vai pyytäessäänkö pyytää villapaita ja farkut päällä.
Olisi kannattanut etsiä yliopiston kirjastossa, jossa olin hetken hommissa opiskeluajan lopulla, käsiinsä Kauhavan puukkotehtaan luettelot. Niistä olisi saanut hyvän kuvan "järvenpääläisistä", joita äidinisänikin oli joskus tekemässä. Sain minäkin pikkupoikana oman pienen kauhavalaispuukon, jonka sittemmin valitettavasti hukkasin.
VastaaPoistaYliopiston kirjastosta jäi muistikuva valtavista pienpainate- ja julkaisuröykkiöistä, joiden keskellä kirjastoihmiset ahkeroivat löytääkseen jokaiselle järjellisen paikkansa jatkuvasti täyttyvissä hyllyissä. Sieltähän voisi löytää vaikka mitä aarteita.
Strömbergin, "Rompan" luetteloista saisi kuvan monen koulukaverinkin työn jäljistä: monet insinööreiksi opiskelleet meillä päin hakeutuivat sinne hommiin jo varhaisessa vaiheessa.
harjoittelijoiksi.
Ortodoksisia pappeja on turha arvioida luterilaisesta näkökulmasta. Luterilaista ahdistusta tulee rautaisannos YleisRADION 1-kanavalta joka arkiaamu klo 6.45 ja 7.45. Olen joskus töihin autoillessani sattunut kuuntelemaan ja oi sitä pahassa olossa rypemisen määrää. Luterilaisuus on sosialidemokraattinen kateus- ja kaunauskonto.
VastaaPoistaTulee mielen eräs aliupseerikurssi. Konekiväärissä työnnetään jousi johonkin paikkaan, jonka nimeä en mallituntia pitäessäni muistanut. Käytin rohkeasti sanaa reikeli... ja sain itselleni lisänimen.
VastaaPoista