Fronesis

Vaikea mennä sanomaan toisesta, mutta ehkä eilen kuvaamani erakko-opettaja – Aulis – eli hyvän elämän.

Vastustan henkeen ja vereen yleensä ja syystä amerikkalaiseen kulttuuriin liitettyjä kikkailukirjoja (miten elän paremmin ja saan rahaa, ihailua, rahaa, kuuluisuutta ja rahaa todella yrittämättä).

Yhtä vastustettavia ovat totalitarismin opit – sisältöön katsomatta. Niissä on kaikissa sama vika. Ne ovat tietävinään, mikä on parhaaksi ihmisille.

Erikoisen näkyvästi tuo arkipäivän fasismi näyttää kukoistavan terveyttä ja ravintoa koskevissa asioissa.

Se toinen perinne on jatkunut joskus katkeillen 2 500 vuotta, ja siitä käytetään joskus aivan mitäänsanomatonta nimitystä ”humanismi”.

Muinaiskielet sisältävät joskus vihjeen. Jumaluusopillisissa kysymyksissä on hyvä huomata, että kreikassa on kaksi aikaa tarkoittavaa sanaa, kronos ja kairos. Toinen on aika, jota kellot mittaavat. Toinen on oikea aika, oikea ja otollinen hetki.

Fronesis on viisasta toimintaa, sofia on viisasta tietoa. Opettaja yrittää välittää molempia, ja jälkimmäinen on tietysti helppoa. Tiedon opettaminen on jokapäiväistä, mutta viisaan toiminnan opettaminen – se mitä eläimet tekevät – se on vaikeaa.

Eläimet eivät näytä ainakaan usein opettavan pakottamalla, vaan esimerkillä.

Kreikkalaisten ajatus, josta Sokrates, Platon ja Aristoteles olivat yhtä mieltä, oli oivallus ”hyvän” jäljittelemisestä. Kun opetettava alkaa vakavissaan tavoitella ”hyvää”, hän ennen pitkää huomaa, että se myös tuntuu hyvältä.

Werner Jaeger on yksi hiukan unohtuneista ajattelijoista. Meillä von Wright kirjoitti hänestä laajasti. Hänen iso kirjansa Paideia (Kasvatuksesta) käsitetään antiikin tutkimukseksi, vaikka se on analyysi kasvatusihanteista ja selostus siitä, miksi ponnistukset on kohdistettava nuoriin.

Fronesis vaatii opettajaa. Siihen toiseen viisauteen riittävät jopa kirjat. Fronesis on yksi syy, miksi meistä on mieluisaa lukea älykkäitä ja tunteisiin tarttuvia poliisiromaaneja (Simenon). Maigret sanoo: en koskaan ajattele; en koskaan tee johtopäätöksiä.

Tarkoitus on sanoa, ettei kirjaviisaus korvaa kykyä ymmärtää ihmisiä ja käsittää, mikä on maailman meno.

Ensimmäinen oivallus on asioiden hitaus ja paino. Melkein kaikki oikeasti tärkeä on ojan kaivamista. Pisto kerrallaan, päämäärää hukkaamatta.

Taito kertyy tehdessä. Eli omat oivallukset ovat samalla tavalla tärkeitä kuin toisilta saadut opit.

Kuuluu tulevan vappu.

Viettänemme sitä kukin oman mielemme mukaan.

En kaipaa marssijoita; en ole juurikaan marssinut vapaaehtoisesti. Ryyppääminen kuuluu olevan hauskaa, mutta itse olen ryyppäämättä.

”Bilettäminen” on lehdistä lukemani sana, jonka merkitys ei ole toistaiseksi auennut minulle. Median näyttämät esimerkit viittaavat johonkin rituaaleihin, joihin syystä tai toisesta halutaan ryhtyä. Nuorison soidinmenoihin suhtaudutaan nykyisin kovin innostuneesti.

Taisimme jo viettää kevätjuhlan. Vein isälleni, jolta olen oppinut paljon, kadoksiin joutuneiden tilalle teetetyt silmälasit. Hän innostui kovasti nähtyään, että koivuissa vihertää ja pajukasvit ovat juuri alkaneet kukkia mielettömästi.

Otin onkeeni. Vaikka olin käynyt pari kertaa päivällä ihmettelemässä samaa asiaa, vasta nyt todella näin, miten hyvä on kevät.