Alku oppi autuuteen

Pidätkö mahdollisena, että perustelisin sinulle hammaskeijun olemassaolon niin vakuuttavasti, että muuttaisit mielesi?

En aio tehdä sitä.

Ihmisiä ei yleensä saa uskomaan sellaista, minkä he kerta kaikkiaan torjuvat.

Korkeimmassa oikeudessa on vanhastaan ollut jäseniä, jotka eivät noudata prejudikaatteja. Kun he ovat hävinneet äänestyksessä jonkin kirkkaan oikeuskysymyksen tulkinnan, he esittävät sinnikkäästi vanhan kantansa, kun asia tulee seuraavan kerran esiin.

Se on kuitenkin poikkeus. Tuomari nielee mahdollisen harminsa ja siirtyy soveltamaan uutta tulkintaa.

Tämä on se Johannes Virolaisen pulinat pois –periaate.

Tosin Virolainen puhui henkilövalinnan jälkeen. Sellaisessa tilanteessa pulinalla ei ole merkitystä.

Demokraattisen enemmistöperiaatteen kannalta aikamoisia ongelmia voi syntyä esimerkiksi asunto-osakeyhtiöissä. Alakerran asukkaat vastustavat henkeen ja vereen hissin hankkimista. Lapsettomat eivät halua osallistua leikkipaikasta aiheutuneisiin kuluihin.

Enemmistön valta ei ole oikeudenmukainen ratkaisu. Osakeyhtiöissä vastapaino on ns. vähemmistönsuoja. Eräät asiat edellyttävät määräenemmistöä. Eräät asiat edellyttävät kaikkien suostumusta.

Eilen lanseeraamani kysymys perustuslaista ja yliopistolaista johtuu osaksi pikkumaisuudestani. Helsingin yliopisto, joka on jo päättänyt kulkea omia latujaan, työntää kovasti kalikoita naapurin rattaisiin. Naapuri on Aalto-yliopisto, joka on valinnut säätiömallin.

Lausunnoissa ja kannanotoissa sekoitetaan itsehallinto eli autonomia itsenäisyyteen eli suvereniteettiin.

Jotkut juristit tekevät käsitelainopillisen pellehypyn, eli ryhtyvät posmittamaan, mitä autonomiaan kuuluu ja mitä ei.

Kysymys on hyvin ajankohtainen 1862-1917, kun Suomi oli omasta mielestään autonominen suuriruhtinaskunta, mutta Venäjällä asia ymmärrettiin hiukan toisin. Erimielisyys kiteytyi sanaan ”perustuslaillisuus”.

Luulen että keisari ja osa ministereistä ei alkuunkaan käsittänyt, miten jokin perustuslaki muka voisi rajoittaa keisarin valtaa, varsinkin kun perustuslakia ei ollut, mutta suomalaiset vetosivat Ruotsin 1700-luvun säädöksiin.

Yliopistolain vastustuksen tunteenomaisuus tulee mieleen, kun asenteita vertaa kunnalliseen itsehallintoon eli autonomiaan. Ei tule mieleen, että kunnissa olisi pahemmin muisteltu perustuslakia. Ahvenanmaa on tästä ongelmasta vapaa.

On sääli ettei meillä ole tutkittu itsenäisyyden ajan oikeushistoriaa järjestelmällisesti. Nuoressa tasavallassahan kävi niin, että ennen itsenäisyyttä kaiken kimeimmin perustuslaillisuudesta huutaneet osoittautuivat eteviksi polkemaan vähiäkin oikeuksia…

Kommunistilait ehkä muistetaan, mutta kuinka moni edes tietää, että kunnanvaltuustojen toiminta estettiin ja työväentalojen ovia ja ikkunoita naulattiin tukkoon. Isänmaan tai punaisen vaaran nimissä vapauden (kyyditykset) ja poliittisten oikeuksien loukkaukset arvioitiin asiallisiksi, ja osa niistä pyhitettiin jälkikäteen.

Sota on sotaa, sanoo ranskalainen viisaasti. La guerre c’est la guerre. Perustuslaillinen ajattelu taisi kumminkin olla huonossa huudossa 1939-1944. Puhumattakaan Paasikiven ja Kekkosen hallituskausista.

Kekkonen on Kekkonen, ajattelee myös Vanhanen.

Parempi siis myöhään kuin ei milloinkaan. Olen pahoillani, että olen sellainen, mutta mitä enemmän toinen vakuuttaa kunniallisuuttaan, sitä kiihkeämmin lasken pöytähopeita.

Mutta – kuten kuuluisa amerikkalainen oikeusteoreetikko G. Marx sanoi, tämä on vakaumukseni, ja ellette pidä siitä, voin vaihtaa sitä.