Kun huonosti käyttäytyvä esivalta ja eräät kanssakäymisen muodot, kuten seksi, lakkasivat olemasta tabuja, sijaan tuli uusia.
Nyt pahimmat tabut ovat vanhuus ja kuolema.
Vanhuus sokeroidaan valheellisilla sanoilla ja vilpillisillä asenteilla. Kuviteltu kuolema on otettu osaksi viihdettä. Oikea kuolema on ulkoistettu ammattilaisille.
Miksi ihmiset pakotetaan rooleihin? Olisi esitettävä lasta, nuorta, aikuista, vanhusta. Ruumiista käy näyttelemättäkin, mutta niitä ei enää näytetä.
Erik uskontojen eri muodoissa hämmästyttää sama ajatus, että joku haluaisi ränsistyneen ja rapautuneen ruumiinsa takaisin tai sitten moneen kertaan riittämättömäksi osoittautunut psyyke (sielu) jatkaisi harhailuaan.
Se ajatus, että nuori ihminen kokee syvemmin, aistii terävämmin, oivaltaa isommin, on kertakaikkinen valhe.
Me siirryimme samanarvoisen yhteiskunnasta joskus 1975. Sitä se juokseminen, hyppiminen, heittäminen ja loikkiminen tiesi. ”Kun olin parhaissa voimissani…” – Missä voimissa, miten mitattuna?
Ihmiset haluavat eläkkeelle mutta eivät halua tulla vanhoiksi.
Olen seurustellut hyvin vanhojen kanssa pari vuotta päivittäin ja sairaiden kanssa parikymmentä vuotta. Minusta ne ovat aivan erilaisia asioita. Sairaus ja onnettomuudet eivät näytä jättävän nuoriakaan rauhaan.
Meitä eläkeikäisiä pitäisi tiemmä kuntouttaa. Televisiossa joku mainitsi, että terveitten kuntouttaminen on kiitollista puuhaa, mutta sairaat ne ovat koko piruja.
Taisin olla tilaisuudessa, jossa olin itse keski-iän alapuolella. Ilmapiiri oli mielestäni innostava. Juhlaa ei ollut järjestetty vanhustyön merkeissä, vaan siellä haudottiin erilaisia hankkeita siitä huolimatta, että muutamat muistelivat 40-lukua ja joku 30-lukua.
Mieleeni tuli kotiin ajellessa arvaus eli hypoteesi – jospa asenteemme ovat jäännettä ruumiillisen työn ja maanomistuksen aikakaudelta, joka myöhäisessä maassamme alkoi päättyä vasta 1968-1970?
Vanha sekatyömies saattoi olla pelkkä kuluerä kunnalle. Mutta miksi Niskavuoren vanha emäntä on kiinnostavampi henkilö kuin nuori emäntä, saati hunskeli Aarne? Miksi mainiot kirjat nuorista ihmisistä ovat usein vanhojen ihmisten kirjoittamia, kuten… sanotaan vaikka ”Johannes Angelos”?
Miksi emme uskalla omaksua ylimysten arvoja? Cicero postasi bloginsa ”Vanhuudesta” Cato vanhemman suuhun. Tämä pyöri senaatissa vielä täytettyään 80 vuotta.
Montaigne, aidosti viisas mies, oli joutunut mukaan ns. uskonsotiin, joihin sisältyi myös Pärttylinyö. Hän vetäytyi viroistaan, myös Bordeaux’n johtotehtävistä, ja alkoi tutkia tosissaan viisautta ja kirjoittaa ”yritelmiä” yhdistäen lukemaansa ja kokemaansa. ”Yritelmistä” (essai) sai alkunsa kirjallisuuden laji, jossa Montaignella on kiertämätön nimi.
Onko maallamme malttia vanhentua?
Ei ongelma ole pelkästään huoltosuhde eikä ikärakenne. Kysymys on, miten vanhenemme.
Vanhenemiseen liittyen olen joskus pohdiskellut aatoksissani, millaisia tulisi olosuhteiden olla, jotta olisi tarpeen lakata vanhenemasta ja sanoa tarjolla olevalle sairaanhoidolle - ei kiitos. Minulta puuttuu rohkeutta ajatella loppuun itseen sovellettuna.
VastaaPoistaHäkellyttäviä aukot nuorten ajattelussa. Nekin, joita itsellä oli. Ja ne, jotka huomaan parinkymmenen vuoden päästä.
VastaaPoistaIhmisen elämänkaari syntymästä kuolemaan on nykyisin kompressoitu "työelämäksi", jota edeltää pelkkä kulukohta "koulutus" ja seuraa vielä pahempi kulukohta "eläkeikä". Koulutusta edeltää vielä täysin sopimaton "lapsuudeksi" kutsuttu elämänvaihe, jolle kukaan ei oikein osaa eikä halua tehdä mitään. "Työelämän" ulkopuolelle jäävät elämänvaiheet on tehty "tuottaviksi" markkinoiden vapaaksi temmellyskentäksi. Kuoleman ja ruumiiden käsittelyn ulkoistaminen perheen ja suvun ulkopuolelle on vain osa tässä kuviossa, samoin väkivaltaviihteen jatkuva lisääntyminen.
VastaaPoistaAjatukseen; 'Vanhettuamme lähestymme täydellisyytä' sopii lainaus Harri Tapperilta:
VastaaPoistaOli kulunut kaksi viikkoa kun kuulin Poikolan Heikin puhuvan;
– Tapper sai aineestaan neljä. Ei suinkaan plus neljä, vaan miinus neljä.
– Kyllä opettajat arvostelun ymmärtävät. Kansakoulussahan alin arvosana neljä, mutta yhteiskoulussa se on nolla. Joskus on kyllä tapahtunut että kielikokeissa joku on saanut miinus yhdenkin tai miinus kaksi.
– Opettaja laski Tapperin aineen miinus neljään, että ala-arvoisuus tulisi alleviivatusti korostettua. Tapper on täydellinen vain hän osaa kirjoittaa täydellisen ala-arvoisesti.
Hyväksyin Poikolan heikin arvostelun. Sen avulla oli mahdollista nostaa mustunut mieli.
Lue mitä laitan lastenhoidosta Kompostilla rekomposti.blogspot.com
VastaaPoistaEi ongelma ole pelkästään huoltosuhde eikä ikärakenne. Kysymys on, miten vanhenemme.
VastaaPoistaPahoin pelkään näin. Yli 300 000 omaishoitajaa toimii Suomessa pääasiallisena auttajana ikääntyneelle, pitkäaikaissairaalle tai vammaiselle lähiomaiselleen. Ilman omaishoitajia kotona hoidettavista lähiomaisista olisi laitoshoidossa arviolta 60 000.
Yksi omaishoidossa hoidettava tuo kunnalle säästöä 30 000 -50 000 e/vuosi.
Vähintään 2,5 miljardia euroa vuodessa. Jossain arvioitiin kulujen, siis säästöjen, nousevan 4 miljardiin euroon 10-15 vuoden kuluttua.
Kymmenen vuoden kuluttua tilanne omaishoidossa on kestämätön ja kamala. Mistä rahat ja mistä terveet eläköityneet 65-vuotiaat omaishoitajat? Luultavasti omaishoitajista yhä suurempi osa on tulevaisuudessa itsekin omaishoidettava.
"Tehtäisiinkö kaikki oikein sitten kun hän ei enää olisi huolehtimassa. Eräissä kohdissa hän pyrki takertumaan mitättömiin pikkuseikkoihin. Hän oli jo muutama vuosi sitten maita myydessään koonnut tarkasti pois sieltä kaikki piikkilangat, jotka olivat hänen irtainta omaisuuttaan, koonnut ne keriksi ja pannut tallelle. Ne piti myydä huutokaupalla ja "metsä", muutama puu kotivainion perällä, piti myös myydä erikseen, että vain "kaikki jäisi teille". Minä sanoin, etten ikinä rupea myymään huutokaupalla vanhoja ruosteisia piikkilankoja enkä minä muutamasta vaivaisesta puunrungostakaan paljon kostu, se ei ole mitään meidän perheen kuukausibudjettiin katsoen...
VastaaPoista... Aikoinaan viideksikymmeneksi vuodeksi vuokrattu, sitten itsenäiseksi ostettu tilkku on palannut takaisin samalle suvulle, joka sen kerran omisti.
.... Mutta viime kesänä (1975) mäimme, että kamarin lattia oli sortunut sen alla aikoinaan olleeseen perunakellariin.
...
Olen tässä kertonut jotakin äidistäni ja hänen ystävistään. Jumala oli antanut heille jotakin, joka mielestäni on kuolematonta, ja ennen kaikkea sitä olen tahtonut kuvata."
Jussi Aro, Tie ja veräjä
Olikos se nyt Kylli-täti Koski, jolta opin, että tärkeintä ei ole se, miten vanha on, vaan miten on vanha.
VastaaPoistaHyvää naistenpäivää.
VastaaPoistaTaisi olla Margaret Mead, joka selitti vanhusten perinteisissä yhteiskunnissa arvostetun aseman romahtamisen ja vanhusten muuttumisen rasitteeksi ns. moderneissa yhteiskunnissa. Perinteisissä yhteiskunnissa vanhusten menneisyys oli yhtä lasten tulevaisuuden kanssa. Se tieto ja ne kokemukset joita vanhuksilla oli, olivat sellaisinaan käyttökelpoista kamaa nuoremmille sukupolville. Näin vanhuksilla oli arvokkaasta osaamispääomastaan käsin mahdollisuus olla arvostettuja yhteisönsä jäseniä vielä työkykynsä heikettyäkin. Toisaalta ihmiset pääosin elivät koko elämänsä saman yhteisön - perheen, suvun, kyläyhteisön - piirissä ja siinä myös vanhenivat. Nyt me itsekukin sukupolvi elämme toisistamme yhä eriytyneempää elämää, emmekä juuri enää kuole yhteisön jäseninä vaan erilaisten instituutioitten hoidokkeina. Varakkaatkin vanhukset kuuluvat usein sosiaalisen köyhälistön yksinäiseen ja unohdettuun joukkoon.
VastaaPoistaLukija Laihialta
Hei hyvä Jukka,
VastaaPoistaKiitos paljon viisauksistasi. Olet ehkä oikeassa siinä, että nuoret
eivät yleensä koe mitenkään aikuisia syvemmin, miten voisivatkaan, kun yleensä ei ole
ajan ja kokemuksen tuomaa mahdollisuutta niin tehdä.
Nuoret ovat yleensä ajattelussaan aika lailla konservatiivisia ja sidoksissa vanhempiensa/huoltajiensa ja
opettajiensa älyllisiin ja muihin "antimiin".
MUTTA hyvän ja kokeneen opettajan/ohjaajan avulla saattavat
nuoret yltää varsin hienoihin mahdollisten maailmojen ( jos ei nyt ihan semantiikkojen) esilletuomisiin.
Kun heitä kannustaa, saattaa syntyä jotain aidosti uutta tai pikemminkin uudesta horisontista tarkasteltua substanssia tai jotain sen tapaista.
Kuoleman on tabu, mutta myös köyhyys. Ainakaan pitkään aikaan
en ole kuullut puhuttavan ( taloudellisesti) köyhistä,
jotka Jeesuksen mukaan meillä ovat
aina seuranamme.
Hetki sitten luin pari kirjaa, jotka analysoivat Dietrich Bonhoefferin
teologiaa. Myös osin hänen erittäin kuuluisan! agnostikko-
tieteilijä veljensä, Karl-Friedrichin vaikutusta D:n uskonnottomaan kristinuskoon, joka
on kuitenkin kovin Kristus-keskeinen.
Toinen kirjoista oli "Bonhoeffer for a New Day. Theology in a Time of Transition. John W. de Gruchy
(ed.)
Tästä varmaan osin johtui tämä analogia-ehdotelma(ni) 30-lukuun.
Ystävällisesti Matti
Lapsena riippuvutta (vanhemmista, säästä, vuodenajasta, tapahtumista) pitää itsestään selvänä ja elää realiteettien mukaan realistisesti tai epärealistisesti. Aikuisena kuvittelee kaikenlaista riippumattomuutta, mutta on riippuvainen vaikka mistä (melkein kaikesta). Vanhana löytää uudelleen riipuvaisuutensa ja rajallisuutensa, mutta myös vapautensa ja siivet sille.
VastaaPoista"Nyt pahimmat tabut ovat vanhuus ja kuolema."
VastaaPoistaNiinpä, mut kuolema tulee ku tulee, ei se katso ikää. Oikeestaan on meidän vanhempien tehtävä opettaa lapsillemme elämän kunnioitusta. Se vähä, mitä nykyvanhemmat vois jaksaa opettaa lapsilleen.
Tämä koskee kaiken elämän kunnioitusta, ei pelkästään ihmisrodun.
"Ihmiset haluavat eläkkeelle mutta eivät halua tulla vanhoiksi."
Minä haluan eläkkeelle koska olen jo vanha, raihnanen, enkä jaksa enää olla mukana työelämässä täysillä. Myös useammat ikätovereistani sanovat samaa. Elämä (vanheneminen) on kyllä muutakin kun työntekoa (=olla sekatyömies, pätkätyöläinen). Se on myös rauhoittumista, koska ei enää jaksa kaikkee.
Tänään on muuten Kansainvälinen Naistenpäivä. Laitan tähän artikkelin Arbetaren- lehdestä:
http://www.arbetaren.se/articles/utrikes20090306
Samaisessa lehdessä oli myös viikon kysymys:
Det viktigaste feminstiska kravet är:
Sex timmars arbetsdag
Rätt till heltid
Stoppa mäns våld mot kvinnor
Stoppa klimatförändringarna
Ja tähänastinen äänestyksen tulos:
* Sex timmars arbetsdag 31% (29 röster)
* Rätt till heltid 17% (16 röster)
* Stoppa mäns våld mot kvinnor 36% (34 röster)
* Stoppa klimatförändringarna 17% (16 röster)
Totalt antal röster: 95
Keynesin teoriasta on hyvä artikkeli tämän päivän HS:ssa eli Rehn kirjoittaa oikein hyvin siitä, että mittarit ovat nyt päässeet itsessään kellumaan kuten tuote tai mielipide.
VastaaPoistaEi mittari voi olla tuote: mittari pitää siinä tapauksessa olla tuon tuotteen yläpuolella jos on vaikea pitää maan päällä toisenlaista mittaria (voi mennä liian totalitääriseksi). Siinä olen siis samaa mieltä Halosen ja Jäätteenmäen kanssa, ettei suoraan voi ruveta mittaamaan koska oppiminen on hidas prosessi. Mutta joku mittari joka ei heilu ja hölsky pitää olla.
Muuten kaivamme omat hautamme jos teette liian nopeasti tai kovalla kolmannen tien polut.
Olemme minoriteetti; muistakaa se.
Hitaasti kohti älykkyyttä, ei suoraan ja tässä ja nyt: voitatte kenties ja sen myötä kuolemme silti. Oliko siis mitään ideaa siinäkään? Miettikää ensin.
Vanhuusko tabu?
VastaaPoistaJa missähän Matti Taneli on luurannut, kun ei ole kuullut puhuttavan köyhistä!?
Mistään muustahan ei nykyään puhutakaan kuin vanhuudesta ja köyhistä!
Kyse taitaakin olla siitä, että niistä puhutaan väärällä tavalla?
Mutta täytyy todellakin olla vahva tyyppi, joka taistelee töissä yli kuuskymppiseksi. Ei siksi, etteikö jaksaisi tai haluaisi tehdä töitä, vaan siksi että kaikki - johtajat etunenässä - yrittävät työntää väkisin eläkkeelle tai ainakin johonkin helvetin viemäriputkeen, joka on koulutuksella kuorrutettu.
Olen seurannut läheltä yhtä tällaista voitokosta kamppailua, jossa heikompi luonne olisi jo monta kertaa tyytynyt jäämään kotiin.
Koko hässäkässä ongelma on siinä, että hoidetaan oireita, kun pitäisi tarttua syihin ja seurauksiin.
Mieleeni on muuten hiipinyt kaamea epäilys: olivatkohan ennenmuinoisetkin ylen viisaina pitämäni päättäjät yhtä pihalla kuin nämä nykyisetkin?
Jukka, kirjoitit:
VastaaPoista"--uskontojen eri muodoissa hämmästyttää sama ajatus, että joku haluaisi ränsistyneen ja rapautuneen ruumiinsa takaisin tai sitten moneen kertaan riittämättömäksi osoittautunut psyyke (sielu) jatkaisi harhailuaan."
Jospa onkin näin:
"All their life in this world--had only been the cover and the title page: now at last they were beginning Chapter one of the Great Story which no one on earth has read: which goes on for ever: in which every chapter is better than the one before."
C.S. Lewis: The Last Battle, 222.
Kun äitini kuoli, niin vein perheeni lapset 5-9 vuotiaat (4 kpl ja yksi vauvanvaunuissa jäi ulkopuolelle) seurakunnan ruumishuoneen jääkaapille. Avasin kaapin oven ja vedin arkun ulos. Vaimoni kanssa avasimme arkun kannen ja katsoimme vainajaa.
VastaaPoistaLapset muistavat tapahtuman opettavaisena, mutta ehkä hieman utuisena.
Kun teologiaankin viitattiin niin kertoisiko joku, kenelle "Jumala" uhrasi "poikansa"?
VastaaPoistaMinulla olisi paljonkin kommentoitavaa tämän päivän Keynes-keskustelussa sillä ojasta allikkoon menee jos uskoo, että Rehnin ajatus (joka kuulostaa upealta eli tuo yksilö, yhteisö ja taloudellinen tehokkuus) olisi parempi kuin malli jota nyt yritämme käyttää.
VastaaPoistaKyse on itse rahasta ei siis rahan teoriasta. Nyt menevät teoriaan ja vaihtavat teorian mutta ei rahaa.
Minä puhuin mittarista, en sen mittaamisen teoriasta.
Mittari on päin honkia: mitataan energiaa eikä osaamista, mitataan aikaa aktiviteettina eikä aikaa eettisenä merkityksenä, mitataan suoritusta eikä oppimista jne.
Mutta ei se tuolla talouden teorialla muutu. Tässä menen melkein Jäätteenmäen kanssa samaan sössöön. PItää miettiä ensin; oppiminen on käänteinen prosessi, ei siis oikeuskysymys.
Miksi mainiot kirjat nuorista ihmisistä ovat usein vanhojen ihmisten kirjoittamia, kuten… sanotaan vaikka ”Johannes Angelos”?
VastaaPoistaKoska se tuo kontrastia. Nuorten ihmisten kirjoittamat kirjat vanhoista voisivat myös olla hyviä tässä suhteessa, mutta epäilen nuorten vähäisen omakohtaisen kokemuksen vanhuudesta kampittavan yrityksiä aika pahasti.
Se ajatus, että nuori ihminen kokee syvemmin, aistii terävämmin, oivaltaa isommin, on kertakaikkinen valhe.
VastaaPoistaMyös se ajatus, että vanhempi ihminen on automaattisesti elämänkokemuksensa perusteella aina viisaampi on kertakaikkinen valhe. Kuten Publilius Cyrus sanoi, viisautta ei tuo ikä vaan järki.
Useimmat vanhemmat ihmiset ovat kerenneet kerätä pään täyteen kaikenlaisia vääriä käsityksiä. Niitä on niin paljon, että purkaminen alkaa olla jo mahdotonta. Jos ei aloita nuorena, on vaikeaa tehdä sitä vanhana: jonka nuorena aloittaa, sen vanhana taitaa. Varsinkin kun vanhempana ihminen on samanlainen kuin nuorena, enemmän vain.
Lasten kaltaisten on taivaan valtakunta. Eiköhän se sama päde viisaisiin. Luultavasti ihminen on viisaimmillaan viisivuotiaana.
Jos taloudellista 'muutospainetta' pystyttäisiin hieman hillitsemään saattaisi työuran jälkeinen elämä näyttäytyä yhtä auvoisena kuin Harri Tapper sanoo opettajan uransa jälkeistä 'kirjailija aikaa'. Opettajana jo tein sen mikä edellytettiin ja kirjoittamiseenkaan ei olisi enää tarvetta.
VastaaPoista– Minulla on kirjoittaessa niin hauskaa että 'alta pois'.
Kirjoitin sitä hevosesi on arvaamaton kirjaa, niin kun se siis karkas käsistä kokonaan. Se hevonen oli semmoinen että se vei minne vei – villi hevonen.
– Niin, minulla oli joskus niin hauskaa että minua rupes yöllä naurattamaan niin piti mennä pakkaseen pihalle asti että sain itseni tyyntymään siitä huvista.
"Kun teologiaankin viitattiin niin kertoisiko joku, kenelle 'Jumala' uhrasi 'poikansa'?"
VastaaPoistaJeesus oli Jumala, joka kuoli ihmisten puolesta. Jumalan viha syntiä kohtaan ja rakkaus ihmistä kohtaan olivat vastakkain, ja rakkaus voitti.
Ad Omnia: - olen erikoisen hyvilläni siitä, että useat assosioivat esiin Harri Tapperin, joka todella sopii teemaan (Marko Tapion veli, jatkoi vuosikymmenien jälkeen kirjailijan uraa eläkkeelle jäätyään).
VastaaPoistaMinusta - tai minulle - nämä vanhojen vuosien kirjat ovat suuri ihastelun aihe.
Huom. vanhainkotikuvaus "Unohola".
Huom. "Tanssi puupalttoossa".
Mikko kirjoitti asiaa, mm.:
VastaaPoistaLasten kaltaisten on taivaan valtakunta.
Olen aina ajattelut, että tuo tarkoittaa egon ja siis egoismin voittamista (muuten voimissaan).
Lasten ja vanhusten seurassa on siksi helppo olla, että he eivät ole egoistisia; ensin mainituilla minä ei ole vielä kehittynyt, ja jälkimmäisillä minätunto taas on jo antanut periksi haurastuneen fyysisen organismin jättäessä "parhaat voimansa" taakseen.
Kun elämä loppuu, viisaus alkaa. Tunne oma ikäsi, anna arvo muillekin!
VastaaPoistaonko jo viisikymppisenä vanha? monihan viisikymppisenä hätääntyy, että siinäkö kaikki. lapsettomat, että ohi meni. vähemmän varakkaat, ettei maailmaa vallattukaan. onko se viisikymppisenä jo ohi? vai vasta alkaa. kertokahan viisaat mitä se on viidenkympin jälkeen...
VastaaPoistaSe on tässä: "Young men think old men are fools; but old men know young men are fools." George Chapman
VastaaPoistaKemppinen kirjoitti: "Miksi mainiot kirjat nuorista ihmisistä ovat usein vanhojen ihmisten kirjoittamia, kuten… sanotaan vaikka ”Johannes Angelos”?
Vaikka Panu Rajalan hyvää, mutta kuitenkin yliarvostettua ja "valmiiksi klassikoitua", kirjaa lukemattakin olisin muistanut että jokin tässä mättää... Johannes Angelos on nuori Nuoressa Johaneksessa, mutta jo nelikymppinen Johannes Angelos -romaanissa. Eikä Waltari auringonkiertoina laskettuna romaanin ilmestyessä vuonna 1952 vanha ollut: vuonna 1908 syntyneenä itseasiassa romaanihenkilönsä ikätoveri!
Kemppinen kirjoitti: "Ihmiset haluavat eläkkeelle mutta eivät halua tulla vanhoiksi."
Käsitän mihin tällä pyritään (versioon Goethen "Kaikki haluavat olla jotakin, kukaan ei halua tulla joksikin"-ajatuksesta) mutta eihän se toimi: eläkkeen käsite ei mitenkään sisällä vanhuutta premissinä. Vaikka vanhuuseläke yhden eläkejärjestelmän keskeinen tuote onkin.
-rh:
VastaaPoistaOlen aina ajattelut, että tuo [lasten kaltaisten on taivaan valtakunta.] tarkoittaa egon ja siis egoismin voittamista (muuten voimissaan).
Lasten ja vanhusten seurassa on siksi helppo olla, että he eivät ole egoistisia; ensin mainituilla minä ei ole vielä kehittynyt, ja jälkimmäisillä minätunto taas on jo antanut periksi haurastuneen fyysisen organismin jättäessä "parhaat voimansa" taakseen.
Muuten hyvin kiteytetty, mutta useat vanhukset ovat kyllä erittäin egoistisia.
Esittämäsi tulkinta on muuten yksi niistä viitteistä, joiden perusteella jotkut kerettiläiset ajattelevat Jeesuksen taivaspuheen tarkoittaneen valaistumista.
Sillä tulkinnalla saa moniin aika hämäriin Raamatun juttuihin tolkkua.
Erik uskontojen eri muodoissa hämmästyttää sama ajatus, että joku haluaisi ränsistyneen ja rapautuneen ruumiinsa takaisin tai sitten moneen kertaan riittämättömäksi osoittautunut psyyke (sielu) jatkaisi harhailuaan.
Minusta uskoa sielunvaellukseen on vaikea ymmärtää jos sitä tarkastelee vain yksilön hyödyn näkökulmasta, eikä yhteisön ja yksilön välisestä suhteesta. Uskonnollisten ajatusten keskeinen sisältö on vaikuttaa ajattelutavan vaihdoksella ihmisten käyttäytymiseen.
Ihminen, joka uskoo asemansa olevan seurausta aiemmista tekosista, tyytyy paremmin osaansa. Toisaalta ihminen käyttäytyy rampaa kerjäläislasta kohtaan paremmin, koska kyseessä voi olla oma eno. Ja toisaalta haluaa välttää tekemästä pahaa, koska voi joutua viettämään seuraavan elämän koirana.
Samaan tapaan pelko helvetistä ja toive taivaasta saa ihmiset käyttäytymään yhteiskunnassa paremmin.
ad rienzi
VastaaPoistachapman rules