Aikamiesten viesti

Olin mukana suuressa muuttoliikkeessä 1960-luvulla, mutta Ruotsiin asti en mennyt, kuten 300 000 muuta.

Kun kirjoitin ylioppilaaksi meitä oli alle kymmenen tuhatta vuodessa. Nyt on 33 000, vaikka lukio taantuu.

Korkeakouluopiskelijoiden määrä kolminkertaistui 1960-1970. Vuoteen 2008 mennessä se kolminkertaistui jälleen (nyt 180 000). Eikä yliopistoja saisi muka uudistaa…

Suomessa oli kaksi ja puoli kulttuuria. Yläluokka oli niin pieni, ettei sillä ollut vaikutusta. Meillä oli luokka numero yksi eli paremmin tai huonommin toimeen tulevat maalaiset, luokka numero kaksi eli ammattitaitoiset työläiset ja luokka numero kolme eli herrat ja puoliherrat, oikeastaan keskiluokka. Kuulun viimeksi mainittuun ja se on minussa kuin tatuointi.

Herraksi pääsi kieroilemalla mutta myös rehellisellä pelillä. Tutkimani ja jäljentämäni luettelot tulvivat 1800-luvun lopulla syntyneitä puusepän tai rautatieläisen poikia, joista on tullut merkittäviä virkamiehiä tai yliopistomiehiä. Papinpoikia ei lasketa, vaikka he saattoivat olla suomen kielen taitoisia.

Haluaisin ymmärtää, milloin ja miksi joidenkin rikkaiden ahneus ylitti järjen rajat. Toivoisin että kysymyksessä oli kultakuume (katso Chaplin). Pohjimmiltaan pöljät pelimiehet, joiden oikea laji olisi ollut pesäpallon maakuntasarja, pääsivät käsiksi toisten rahoihin.

Ajankohta olisi ollut 1985, ja tarina olisi kerrottu muun muassa KOP:n historiassa.

Sanoin ”pöljä”, en tyhmä. Esimerkiksi Wahlroos on ja Kouri oli todella älykäs. Se taas ei ole edes aihetodiste viisaudesta, johon perinteisesti kuuluu jonkin sortin todellisuudentaju.

Olen hiukan kiusaantunut siitä, etten ole koskaan tavannut kahta Pohjanmaan kuuluisuutta, Jorma Lillbackaa ja Vesa Keskistä, vaikka joidenkin sukulaisteni tekemiset liittyvät heihin. Lillbacka on kaksi vuotta minua nuorempi ja kotoisin Kauhavan Kettulasta, jossa äidinisälläni oli peltoa ja josta monet lähimmät kaverini olivat kotoisin. Yrittäjänä hän kuitenkin aloitti, kun itse olin poistunut paikkakunnalta. Keskisestä tiedän tädin miehen kautta – hän oli kotoisin Tuurista ja tunsi tai tiesi jo Toivo Keskisen.

Kiusaantuneisuus johtuu siitä, että näistä pohjalaisista edellisessä näen rehellisyyttä ja jälkimmäisessä ainakin suurta taitoa.

Mitä yläluokkaan tulee, Jaakko Lassilan isä oli ennen sotia Kauhavan kunnanlääkärinä, ja Lassila & Tikanoja oli moninkin tavoin tuttu yritys.

Suomessa vanhan sukupolven syntilistan kärjessä on vuonna 1918 käyty sota ja sen jatkoselvittelyt. Sekä punaiset että valkoiset hävisivät ja menettivät uskottavuutensa. Nykyhetken stalinisitikeskustelu peittää näkyvistä 1930-luvun stalinistit. He todella tiesivät, mitä Neuvostoliitossa tapahtui, ja ainakin 50 % sai surmansa selvittelyissä.

Sotasukupolvea olen arvellut parhaaksi; tämä johtuu osittain siitä, että heillä ei jäänyt aikaa muuhun kuin sotimiseen ja jälleenrakentamiseen.

Kahtena päivänä olen puhunut ja puhuttanut uskottavuudesta ja kuvattujen tapahtumien mahdottomuudesta. Siinä on ollut mukana tämän verran kieroutta: kuka olisi uskonut 1932 esitettynä kertomuksen siitä, mihin Neuvostoliitto ja Saksa (ja Kiina) menevät?

Sekä Stalinin että Hitlerin olisi heikkokin kustannustoimittajat pyyhkinyt pois täysin epäuskottavina tyyppeinä, joilla kukaties olisi sija Grimmin saduissa mutta ei ”todellisuudessa”.

Kertokaa se hänelle. Minun oli määrä pilkata sotasukupolven viihdemusiikkia, mutta kun hain Mauno Kuusiston YouTubesta, ”Kertokaa se hänelle” olikin yllättävän hyvä. Ei pilkkaamsta. ”Aikamiehiä” ja ”Iltatuulen viestiä” en kuitenkaan suostu kuuntelemaan.

Täysin mykistyneenä kommentoijan vihjeestä ja samalla siitä, etten itse huomannut katsoa Google Bookista (Mirsky) lahjoita seuraavan linkin.

”Kertokaa se hänelle” D. Hvorostvoskyn esityksenä. Eipä taida napolilaisuus tästä venäläisen esityksestä enäää parantua. Ainakin YouTubesta löytyvät Mari Lanza, Tito Gobbi ja Placido Domingo jäävät pistesijoille.

Biisin nimi on siis Ditincello vuie.

http://www.youtube.com/watch?v=L5R9Dl7_CUo