Överhaalari

Eilinen T-paitaa koskenut kirjoitus tarkoitti oikeastaan pohdiskelua ainakin pintapuolisesta tasa-arvosta.

Kirjoittaja lähetti hauska linkin – blogi ”Keikari”. Asiantuntevaa tekstiä pukeutumisesta ja käyttäytymisestä nuorelle miehelle, joka ei ole aivan köyhä.

Kun soidinkäyttäytymisen aikakausi on ohi, ihmiset alkavat mainostaa itseään pukeutumisellaan.

Siitä kai johtuu, että niin sanotussa vakiintuneessa tai vakaassa tai vakavassa yhteiskunnallisessa asemassa olevat miehet varovat vaistomaisesti pukeutumasta hyvin tai käyttäytymästä sulavasti.

Olen käynyt – kävellen – yliopiston rehtorin kanssa alennusmyynnin poistomyynnissä. Ei ollut kokoa.

Kysymys ei tietenkään ole köyhäilystä, vaan anonyymiyden vartioimisesta. Ellei ole kasvokuuluisuus, haluaa istua, kävellä, asioida rauhassa.

Tuulipukujen halveksijat eivät ehkä ymmärrä tätä. Eläkeläiset eivät halua erottua joukosta.

Itse saattaisin hommata kotiasuksi puolihaalarit tai överhaalarit, mutta en ilkeä, koska se voitaisiin tulkita rehellistä työtä tekevien ihmisten pilkkaamiseksi.

Se henkilö – jostain lukemani mukaan työmies – joka keksi ulko- eli riipputaskut, oli nero.

Kokohaalari oli mielestäni oikeasti likaisen työn tekijöiden asu eli sellaisten kuin autonasentaja. Englanninkielinen nimitys ”boilersuit” viittaa paineastioihin, joihin joku joutui ryömimään. ”Overall” on myös puolihaalari eli tyypillinen työmiehen kampe, jossa on rintalappu, rintatasku ja henkselit.

Jopa netin peruslähteistä käy ilmi, että haalariasu tuli englantia puhuvissa maissa pakolliseksi työnantajan osoittamana vaatetuksena ensimmäisen maailmansodan aikana.

Hieman outoa, ettei sotamuoti tarttunut tässä – etenkin lentäjät ja erinäisissä merivoimien tehtävissä palvelevat käyttivät haalareita. Suomessa avokoneet, joilla lennettiin vielä jatkosodassa, edellyttivät turkishaalareita.

Ne saivat odottaa uutta tulemistaan moottorikelkkoihin. Nykyisin kai pilkkimiehet pitävät kelkkahaalareita, ja eri urheilulajeihin on sommiteltu toinen toistaan ihmeellisempiä asuja, kuten rallin formulan ajohaalarit.

Pyytäisin arvoisia lukijoita ilmiantamaan, mikä on nykyisin maanviljelijän eli maatalousyrittäjän työasu. Käsitykseni on että haalari, ainakin navetassa. Mutta entä traktorin pukilla?

Alan hätääntyä. Pitäisi vieläpä luennoida kulttuurihistoriasta, ja käy ilmi, että en tunne kulttuuria. Verkosta katsomalla näen, että veturia ajetaan nykyisin kravatti kaulassa. Mielestäni ennen, kun veturinkuljettajat olivat viiksimiehiä, heillä saattoi olla helvetin hieno nahkatakki (Friitala), kun taas lämmittäjällä, joka oli pieni tekijä, oli nimenomaan haalarit. Hänen tehtävänsähän oli muun ohella paiskoa klapeja tenderistä tai lapioida koksia.

Arvaan että kokohaalareiden idea olisi sukua ”Union suit” –alusasulle, jonka kaikki tuntevat sarjakuvista ja ehkä elokuvista – flanellinen, punainen alusasu, napit edessä ja luukku takana. Etenkin työväenluokan suosiossa. Erään kollegan – michiganilaisen piirilääkärin pojan – kertoman mukaan seudulla ei ollut tapana riisua eikä varsinkaan pestä alusasua talvikauden aikana.

Kaksi kokohaalareiden yhteydessä mainittavaa on mainitsematta. Lapset – minulla oli itselläni oikein vetoketju äidin tekemissä haalareissa 40-luvun puolella. Ja luultavasti erittäin monille lukijoille Rukka-haalari on tuttu vaatteena, jonka päälle pukeminen laukaisee asiakkaassa välittömästi pissihädän. Viimeistään sen jälkeen, kun kurakintaat on saatu paikalleen.

Ja Churchill. Hän käytti haalaria rintamakäynneillään ja – valistuin viime vuonna käydessäni hienoksi museoksi muutetussa komentobunkkerissa – tavallisena työasuna.

Hieno kokonaisuus – epämääräisen näköiset haalarit, sikari ja koppalakki (tai Homburg).