Kilpatehtävä – lyriikka

Tunnista kirjailijat. Vastauksia tietysti saa lähettää mutta kerron ne huomenna. Vaikeustaso on korkea.

1.
Ja hänelle kaunotar vastaa:
“Näin kuolet sinäkin hiukan,
ja unohdat avoimen liekin,
vuosisatamme vaakunan,
ja villit sykkivät kukat löydät,
ja yön auringon löydät,
sinä suuresta omenapuusta.

2.
”Rakasti ja tappoi kuoli.”
Synninpäästäjää
Tarvis oisko valkeassa
Talviyössä kuultavassa
Juoksusilmukassa on niin kevyt hengittää.
Pian siihen tottuu kyllä
Jalat kun ei maahan yllä
Henki puuhun jää.

3.
Minä tunsin outoa riemua,
kun tuulia, tulvia nousi.
Minä huusin, kun lähtivät järvistä jäät.
Minä itkin, kun ilmojen siivekkäät
yli kylien soitellen sousi.

4.
Tovi pieni on yö. Pian hetki lyö,
kun herää päivän touhu ja työ.
Kadun melskeeseen, elon helskeeseen,
sen hyörintään ja pyörintään
minut imee syöveri villi.

5.
Puu jos olisin,
riistäytyisin juuriltain
alle akkunas.
Nainen olen. Odotan
sua alle akkunan.

6.
Tule Tuonen tumma pursi,
satamahan miestä saata,
miestä, jonka matka mursi;
kaipaan kangastuksen maata:
pääskyn virttä viiripuussa,
kotikummun kultasantaa,
laituria lahden suussa,
heleätä heinärantaa.

7.
On suuri sun rantasi autius,
sitä sentään ikävöin,
miten villisorsan valitus
soi kaislikossa öin.

8.
Olin kahdeksan vanha kun fasistit tulivat etelästä,
neljäntoista kun ne ajettiin pohjoiseen.
Älä kysy minulta. Minulle on ihan turha puhua,
paitsi, kun puhuu katkaistu haulikko.

9.
on talvi
ilma on kylmä maa kova
jänö siellä kärsii metsässä nälkää
ei löydä ravintoa
kohta tulee lunta
maassa on lunta
metrikaupalla
miten meidän käy?
eikö ovi pitäisi vihdoinkin laittaa
toveri herra?

10.
Varjoni karkasi. Vailla oon
ruumista. Liuonnut kuutamoon.

Askel jää ilmaan irralleen.
Käteni koskee tyhjyyteen.