Presidentti Ahtisaaren viisaat ja vahingoniloiset lausunnot on syytä kuunnella tarkkaan. Mies joka on saavuttanut kaiken tavoiteltavan, puhuu varmasti eri äänellä kuin toiset.
Kuvittelisin Kekkosen menneen hautaan harmistuneena kiistattoman kansainvälisen tunnustuksen puuttumisesta maailmassa, joka oli muuttumassa kansainväliseksi.
Olen mietiskellyt asianajajan ammattia ja välittäjän eli sovittelijan tehtäviä joitakin aikoja.
Miellyttävät ja jaloluonteiset ihmiset eivät ole noissa töissä parhaita, eivätkä asiantuntemattomien kehumat tiukat neuvottelijat, joilta menee kovuuden tohinassa keskustelu poikki.
Jaakko Iloniemi sanoi televisiouutisissa yksinkertaisen totuuden. Noissa töissä arvosana tulee pelkästään lopputuloksesta.
Rauhantekijä eli neuvottelija joutuu kestämään hämmästyttävän määrän myös henkilökohtaisia nöyryytyksiä ja kohtuutonta ynseyttä ja palaamaan kaiken sellaisen jälkeen pokerina tavoittelemaan päämääräänsä.
Ahtisaarella oli presidenttiajoiltaan paljon kokemusta myös tästä. Häntä pidettiin (useimmiten salaa) ylipainoisena moukkana, joka käveli vaappuen ja pääsi vahingossa presidentiksi.
Nuori Stubb voisi ottaa oppia: hänen oivallisessa esiintymisessään on se ongelma, että avoimena, huippukuntoisena ja nopealiikkeisenä hän saa kaltaiseni vanhemman väen pitämään kättä lompakon päällä ja laskemaan pöytähopeat hänen poistuttuaan.
Ahtisaari mainitsi huomiota herättävän usein, että ystäville täytyy osata sanoa myös pahasti.
Näin on – ja ajatus on esitetty muistettavasti Ciceron esseessä ’De Amicitia’. Cicero näet huomauttaa, ettei ystävyyteen kuulu tasa-arvo, tasapuolisuus eikä vuorovaikutteisuus. (Hän ei käytä näitä sanoja, mutta voitte tarkastaa asian teoksesta, jakso 16 ”Constituendi autem sunt, qui sint in amicitia fines et quasi termini diligendi…”
Vastavuoroisuus johtaa palvelujen mittaamiseen ja punnitsemiseen. Sellaiseen ei tarvita ystävyyttä. Ystävyys niiden kanssa, jotka vahvistavat omaa käsitystäni itsestäni, on yhtä tyhjän kanssa, koska välillä tarvitsen rohkaisua, välillä toppuuttelua. Ystävyys haluna olla tekemättä toiselle pahaa on puolestaan yleinen moraalinen aksiooma, jolla ei tarvita toista nimeä. Lisäksi ystävä on joskus kiskaista rinnuksista takamuksilleen ja käskettävä relaamaan.
Barometrien mukaan nuoret pitävät ’ystäviä’ lähes tärkeimpinä. Tämä on tietysti mielenterveysongelmien, kiusaamiskriisien ja eräiden muiden asioiden kääntöpuoli. ’Ystäviä’ on hankittava ja hallittava, lahjottava ja laadittava.
Sovinnontekijä-neuvottelija ei yleensä saa ystäviä, koska ihmiset eivät yleensä anna anteeksi niille, jotka ovat auttaneet heitä todella tiukoissa paikoissa.
Tuo kuulostaa liian juhlalliselta – asianajaja hoitaa raastavan avioeron tai vaikka rattijuoppouden. Päämies joutuu näyttäytymään tilassa, jota hän ei myöhemmin halua muistella. Ei se ole sen kummempaa. Lasku maksetaan ja ”ikuinen kiitollisuus” unohtuu.
Hillitön mielenkiintoni ”House”-televisiosarjaan johtuu juuri siitä. Olen ollut monta vuosikymmentä tekemisissä muun muassa lääkärien ja juristien yhteentörmäyksien kanssa. Auktoriteetti auktoriteettia vastaan ja järki lakia vastaan on innostava asetelma.
Myös tapa jolla toht. House kohtelee ystäviään antaa mielestäni runsaasti ajattelemisen aihetta ystävyyden rajoista.
Ihmettelen Ahtisaaren töykeyttä toimittajalle, kun tämä erehtyi kysymään mihin Ahtisaari aikoo käyttää palkinto rahat.
VastaaPoistaMinun silmissä Mara putosi alaspäin ja tosi nopeasti.
Jos ei olisi halunnut kertoa, niin olisi voinut sanoa, ettei tiedä, eikä kohdella kysyjää noin moukkamaisesti.
Ahtisaari sai kansainväliseltä kentältä sen arvostuksen, mikä häneltä evättiin kotimaisessa politiikassa.
VastaaPoistaBless are the peacemakers. Namibia, Aceh ja Kosovo ovat hienoja meriittejä rauhankylvön saralta.
Mutta kyynisenä realistina tulee kysyttyä, kuinka paljon tässä(kin) palkinnossa oli politiikkaa mukana? Venäjän öykkäröinnille Georgiassa eivät länsimaat ole oikein mahtaneet mitään.
Oliko Ahtisaaren palkinto (miehen rauhantekemisen ansioista huolimatta) eräänlainen sivistynyt näpäytys Venäjälle, ja samalla muistutus Kosovosta, jossa voimaa ja uhoa puhkuva Äiti-Venäjä sai köniinsä 10-0 ???
Sillanpään Nobel myönnettiin vähän samanlaisissa tunnelmissa, luulen ma.
Vai olenko taas ja jällen kerran vain vainoharhainen??
Ystävyyden RAJAT? Mitä ovat rajat? Ja mitä ne ovat ystävyydessä? Ja miten tuo liittyy sovinnontekijään tai asianajajaan.
VastaaPoistaHuh!
Pistittepä taas pähkinän.
Minun tosiystäviäni ovat ne, joista kannan huolta, ne joille voin soittaa yön synkkänä hetkenä välittämättä siitä että herätän heidät. Ne joiden edestä olen valmis antamaan melkein kaiken.
Ehkä avainsana on tuo melkein?
Perheeni edestä antaisin kaiken.
Ehkäpä minun rajani ystävyydessä kulkee siinä.
ps. järisyttävän hieno valokuva taas. noita samanlaisia aiheita muuten kuin tuossa seinässä, näkee usein sankarihautausmailla. ja muistaakseni tampereella säästöpankin seinässä tai pankkisalissa joskus oli joku samantapainen.
Kauhajokeen ja Jokelaan (eikä niinkään Houseen) liittyen... (sanat)
VastaaPoistaKumma ettei aikaisemmin tullut mieleen.
"Kun Daavid ilmoitti Saulille, että hän halusi mennä taistelemaan uhittelevaa filistelialaista Goljatia vastaan, Saul puetti hänen ylleen oman sotisopansa rohkaistaakseen häntä. Mutta Daavid oli tuskin saanut varusteet ylleen, kun hän jo ilmoitti, ettei halunnut käyttää niitä. Hän sanoi, että varusteet estivät häntä liikkumasta vapaasti ja että hän tahtoi kohdata vihollisen vain linko ja veitsi aseinaan.
VastaaPoistaYhteenvetona voin sanoa, että vieras sotisopa joko putoaa yltäsi tai kiristää ja painaa sinua."
Ei muuten ole Raamatun sitaatti.
T.
Romaanikirjailija ei halua nähdä leijonaa syömässä ruohoa. Hän oivalsi, että yksi ja sama Jumala loi suden ja lampaan ja totesi hymyillen, että se oli sangen hyvä.
VastaaPoistasanoi André Paul Guillaume Gide joka sai sen Nobelinsa 1947. Tosin toi teksti on mulla joskus, ehkä kaksikymmentä vuotta sitten, jostain kopsattu paperille, ja se on reunoiltaan sen verran sotkuinen ja likainen, että alkaa .....ailija ja alla lukee vain André ...... Tuossa se jostakin syystä kuitenkin on säästettynä, en tiedä miksi, ehkä täksi. Voihan se olla, että on ihmisiä, jotka haluaisivat leijonan syövän ruohoa.
kerran kun katselin television luontofilmiä, mitä ei kovin usein satu - en muista ainakaan viimeisen viiden vuoden ajalta yhtäkään kertaa - niin siinä leijonalauma tepasteli näyttämöllä ja se hallitseva uros ei enää ollut oikein riittävän hallitseva. sillä vielä stondasi, kun oli jälkikasvua, mutta muuten se käytti kaiken aikansa vain nukkumiseen. niinpä siihen sitten jostakin hiippaili paikalle sellainen nuorempi sälli, joka vetäsi sitä vanhempaa turpiin, eikä papalle jäänyt muuta mahdollisuutta, kuin jolkutella siitä helvettiin. joku siinä sitä selosti ja arveli, että ehkä se vuoden verran eläisi. varmaa se ei ollut. no siitä viis, se nuorempikin funtsi niin ja jotta se olisi saanut ne kaikki lauman naaraat kiimaan, se meni ja tappoi sen lauman kaikki pennut - niitä oli parikymmentä - ja sen jälkeen se meni odottelemaan koska ensimmäinen naaras olisi valmis hommiin. ei siinä pitkään tarvinnut odotella.
no ne oli leijonia ne. kasvissyönnin kuninkaita, koska ne syövät pääosin niitä kasvissyöjiä. ihminen kun ei karju, niin se puhuu.
ja oliko se Billie Holiday joka sanoi, että "If you don't have anything really nice to say, don't talk at all - that's my advice."
eli jos tuota kirjaimellisesti noudattaa, ei tännekään sitten pitäisi kai mitään naputella. mä olen aina ollut aika puhelias tapaus ja siitä on ainakin se hyöty, etten ole koskaan ottanut itseäni kovin vakavasti. tosin olen mä jo useamman vuoden ollut melkein turpa kiinni, mutta se johtuu oikeastaan vaan siitä, ettei ole oikein ollut mitään sanottavaa, eikä vanhoja juttuja jaksa toistaa.
silti sitä saattaa vittuuntua, jos joku vaikka sattuisi kysymään, että onko sulla hauskaa.
mitä se kenellekään kuuluu. yleensä ottaen en ole etsimässä ikuista sunnuntaita.
Graham Greene, josta se Nobel-komitea - vai mikä se on - ei pitänyt, kun se kirjoitti niin huonoa englantia, sellaista kuin esimerkiksi Arthur Evelyn St. John Waugh, joka myös oli niiden mielestä ihan paska kirjailija. niin siis se Graham Greene josta se palkintolautakunta ei siis pitänyt, eikä sen kavereistakaan, kirjoitteli joskus jotakin sellaista, että eikö se Buddhakin ollut epäonnistunut. tarkoitti sillä sitä, että kun oli siellä idässä seuraillut Buddhalle pystytetyn temppelin ympärillä käyskenteleviä sairaita ja silpoutuneita ihmisiä ja nälkäisiä koiria. ja niitä klaneja ylipappeja. Greenen ajatuksena oli, että epäonnistumisia voi pohtia myös ilman syyllisyyden ja kaunan tunteita.
toisilta se onnistuu, toisilta ei. tuomioita ei kai kuitenkaan ihan sen takia jaeta.
sinänsä se Venäjä ennen vanhaan useimmiten muisti näihin aikoihin ilmoittaa, että se kirjallisuuden Nobel oli taas kerran ollut erityisen neuvostovastainen teko.
ja vaikka se Asser Jarafat vai oliko se nyt Jasser Arafat, kuitenkin se huivipäinen mies jolla oli parta, aurinkolasit ja univormu, ja oliko sillä pommeja ja kivääreitä ja muita varusteita, joista ainakin minä päättelin, että se on aika epävarma tapaus. niin se siis, vei ainakin meikäläiseltä sen vähänkin uskottavuuden mikä tossa rauhanpalkinnossa vielä oli sillon jäljellä. se Nixonin kaveri Kissinger oli kyllä vienyt vielä paljon enemmän. melkein kaiket.
minkä vitun takia sen palkinnon nimi on rauhan palkinto. voishan se vaan olla rehellisesti vaikkapa Politiikan Nobel.
Henry Miller kirjoitti joskus, että synnyin keskelle sivistystä ja hyväksyin sen perin luontevasti - mitä muutakaan olisin voinut tehdä.
traagisuuden tunne meni ja vilkutti mennessään, koska elämästä oli tullut näytelmä. mitä se siellä enää teki. ja ihmettelihän se Dalai-lamakin kerran, että ihanko se näyttelijä - olisiko ollut Richard Gere, ei se ainakaan Jean Gabin ollut - oikein uskoo siihen, että on se näytelmän hahmo ihan oikeasti ja ettäkö myös meidän pitäisi niin olettaa olevan. hupaisaa.
luoda suuria asioita täysin esteettömästi. ilman turhien pikkuseikkojen kiusaa. ei hammassärkyä, hiertäviä kenkiä, syöpää, huonoa onnea, avioeroja, rahattomuutta, kylmyyttä, homeista leipää. ilman uskon puutetta, ilman että edes tarvitsisi kastua vesisateessa. näitähän on.
tässä menneinä vuosina eräs juutalainen - asui siellä USA:ssa - valitti silloiselle Israelin ylirabbille Mordechai Eliahulle siitä, että kun dollarissa kerran lukee "In God we Trust", niin eikö se tee rahasta pyhää dokumenttia. ja asiaa mietittyään Eliahun virasto päätyi siihen, että näinhän se menee, että pyhä mikä pyhä, siis teoreettisesti ja että esimerkiksi kun sellaisen omistaja käy vaikkapa paskalla vessassa, tai muualla yhtä saastaiseksi luokitetussa paikassa, niin dollari on pidettävä erityisen hyvin piilotettuna, jottei loukata Jumalaa.
miksi se Jumala sitten loi ihmiselle peräreiän.
no minäkin sitten olin siellä Leonard Cohenin konsertissa. hänkin on niitä, vielä 74-vuotiaana, joka ei sitä Nobel-lautakuntaa koskaan vakuuta. ei osaa kirjoittaa tarpeeksi hyvää englantia. niinhän se menee se noobeli ja se syy miksi, siis vain niille hyville. virallisesti. vähän niin kuin rahakin.
siellä istuin ja pysyin penkilläkin, kun tuo nuorimmaiseni oli mukana minua tukemassa. ehkä se pitkälti toistakymmentä vuotta jatkunut baletin tanssiminen häntä sinä auttoi. vahtimisessa siis. voimia on kohta enemmän kuin minulla. join siideriä - vähemmän hajuhaittoja - salaa pillillä Pepsi Cola purkista. ja vanhaa pohjaakin oli. se onneksi nopeasti unohtui.
sinne Hartwall areenalle mennessä ja siis junaan hoippuessa hyvin kaunis nuori nainen kysyi minulta, että mitä maksaa, kun ei ollut kolikoita ja voiko maksaa kännykällä. puhui englantia murtaen ja katsoi hyvin viekoittelevasti silmiin. vihreät silmät. oli menossa samaan konserttiin. olin aivan puissa, mutta tytär potki sen verran nilkkoihin että ymmärsin istua penkille ja tyytyä small talkiin. no nainen onneksi istui viereeni, että ei se haitannut. melkein rakastuin.
Cohen mainitsi sitten sen Ahtisaaren. taputimme. oli hämärää ja se halli muuttui äkkiä yhtä pieneksi kuin minun olohuoneeni.
eli kun lukee jotakin oikein hyvää, tai näkee, tai kokee, niin se jää aina päällimmäiseksi hyväksi. niin oli nytkin. paras konsertti missä olen ikinä ollut, oli se päällimmäinen tunne. pesi vaikka sen Neil Youngin kesäisen mennen tullen. se oli absoluuttinen kokemus ja sellaiset ovat käyneet nykyään kohdallani hyvin harvinaisiksi. olen siitä hyvin kiitollinen yläkerran isännälle, kun osasi minut sinne paimentaa.
siellä näki paljon kauniita naisia. Cohen on magneetti siinäkin suhteessa. useimmat heistä olivat poikkeuksellisen sielukkaan näköisiä. ja elimme sitä hetkeä yhdessä siellä hämärässä. ja melkein kolme ja puoli tuntia Cohen jaksoi sitä keikkaa vetää. ei se Nobelia tarvitse, koska se on niin paljon parempi.
ja minä muistin sen Louis Aragonin runon
Suudelmien tienhaaroissa
Vuodet vierivät liian nopeasti
Karta karta karta
Särkyneitä muistoja
että eikö ihmisillä ole ihan perusteltuja syitä ainakin toivoa - tekisi mieli kirjoittaa vaatia - että elämä olisi jotakin enemmän kuin se mitä sen halutaan olevan. siis enemmän kuin nämä tunteet, enemmän kuin nämä pyrkimykset, enemmän kuin nämä mieltymykset, enemmän kuin nämä kaikki rakennelmat joita niin mielellään halutaan kutsua "elämäksi".
vai niidenkö pohjalta joudumme suuntaa tässä maailmassa etsimään. että kun liitymme NATO:oon niin oikea suunta on selvillä, siis sekin suunta joka koskee meistä jokaista ihan henkilökohtaisella tasolla. ja että lausuntoja voi antaa ylempää, jos on Nobel-palkittu. että silloin tietää mitä sanoo, että motiivit ovat puhtaammat. aidommat. tietävämmät.
rehellisemmät?
minusta se on ns käsittämätön johtopäätös maailman tilasta ja maamme tilasta ja kuten aina kohdallani, juuri tuo käsittämättömyys siinä merkitsee minulle eniten. se antaa ns valon.
pettymys ihmisten suhteen on toinen asia joka toimii kuin majakka. sillä mitä tarkoitettu hyvyys on saanut aikaan.
että Ahtisaari tietää, että on olemassa sellainen sotilaallisen organisaation ja automatisoinnin taso, jossa voimme kokonaan vapautua inhimillisestä riippuvuudesta. eli pelastus. Venäjä ei enää hyökkää. että asia on sillä selvä. että USA ei petä. löytyisipä vielä sellainen sinne pörssipeliinkin. pörssien puolustus liitto, PPL. Stock exhange Treaty Organisation. STO.
taisipa olla tämän palstan arvoisa pitäjä, joka kerran suomensi, että minun on sanottava, että olin tyytyväinen huomatessani että pystyin ottamaan vastaan tällaisen sanoman. Kuolema on armoton ja siksi käyttäytymisen perussääntöihin kuuluu pakosta molemminpuolinen ja tasavertainen kovuus. Siitä seuraa, että sukulaisuus on pelkkää sontaa.
ja kun näin pitkälle taas vaihteeksi olen päässyt, sori vaan, niin mieleen tuli tuo tussilla vieressäni olevaan seinään kirjoittama Vonnegutin - mites se Nobel hänen kohdallaan taas osuikaan - lause: Se että jotkut meistä osaavat lukea ja kirjoittaa ja vähän laskeskella, ei vielä merkitse, että kelpaisimme valloittamaan maailmankaikkeuden.
http://www.youtube.com/watch?v=RLq7Aqd_H7g
Yliopiston edellisen rehtorin mielipiteet siitä, mitkä asiat ovat tärkeitä aidon tiedon löytämisessä ovat (wiki):
VastaaPoista* Kriittisyys
* Totuus
* Tieto
* Tieteidenvälisyys
* Autonomia
* Sivistys
* Eettisyys
ja näin voidaan ymmärtää, että jokainen tieto, joka tiedoksi havaitaan ja sovitaan ja kunnioitetaan on silti kriittisesti katsottava uudelleen jos tulee tarve. Tässä lausessani on sana "katsottava" ja se on sitä mitä House tekee: hän katsoo tilanteen eikä luota vain kirjatietoon tai sovittuun tapaan tai vallitseviin uskomuksiin ja puitteisiin.
Miksi tämä on niin vaikeaa todellisessa elämässä? Se on sitä kahdesta syystä:
1. sana "katsoa" sisältää estetiikkaa (hyvä,kaunis,totuudenmukainen)
ja sitä ei enää painoteta missään koska nykyään kuvitellaan, että estetiikka on sitä mitä omat silmät sanovat (subjekti-objekti -käännös keskiajalla).
2. siksi, että ryhmä, mikä hyvänsä, tekee paineen alla työtä ja näitä ns. "sekoittajia" ei siedetä ja sen takia kuvitellaan, että se, joka näkee (jonka aivot toimivat terveinä voisi sanoa) on se väärä: sotkija, ajan varastaja, idiootti, miesten nielijä, hopeiden varas ja ties mitä). Ihmiset (sairaat, hyperhermostuneet, todelliset idiootit) eivät halua, että heidän pikku maailmaa sotketaan tai muutetaan tai että heidät herätetään dogmasta, minkä mukaan orientoituvat.
Näin perhosparvi joutuu hetkeksi sekaisin: kiinnityspisteet pääsi hetkeksi valloille ja kauneudesta piti tehdä rumaa - varmuuden vuoksi?! Mutta kaikella on hintansa, ja kaikella on rajansa. Voiko ns. ystävä suostua mihinkä vaan sikamaiseen "watson"-työhön vain sen takia, että on kivaa katsoa mitä tapahtuu toiselle?
Hyi hitto. Minä muutan tästä infantiilien maasta pois.
Ystävyydellä on siis rajansa. Mistä löytäisi uusia; niihin joihin uskaltaa investoida itseään - vaikka itseys kasvaa?
Jotka eivät myy halvalla vain sen takia, että on jotekin kiva kun saa huomiota. Jotka eivät lähde ja oleta juorujen olevan oikeita vaan lähtevät siitä, että ystävä, jota on tuntenut 40 vuotta on totuudenmukainen.
Mutta jos kukaan ei tue, joutuu lopulta alueille missä ei enää ole rajoja. Näin voin sanoa, että Ahtisaarta on myös voitu pitää strategisena "korttina" vielä suurempiin peleihin ja se on ihan sama minulle mitkä pelit pelataan mutta jos näen, että yliopisto (joka toimii tuolla lailla kuten rehtori on halunnut) heittää viikottain ulos kirjat, joiden alue koskettaa oppimaan oppimista, sisäistä motivaatiota, lukemisen ja laskemisen oleelliset kategoriat ja syyt niihin (=miten opitaan ymmärtämään mitä luetaan, mitä lasketaan), tulevaisuuden tutkimisen vaikeuksista olevat dokumentit, ruoan vaikutuksesta ihmiseen ja oppimiseen, informaation suhde ihmiseen jne jotka kaikki olivat kärryssä, yliopiston kirjaston ulkopuolella; "ilmaisia kirjoja" korissa ihmettelen miksi?
Miksi eivät halua, että nuo kirjat enää ovat kirjastossa? Minä laittaisin ne kuningaspaikalle; nimenomaan esille. Ehkä tuo oli tapa tehdä se? Minä huolestuin koska minä taas näen prosesseja, joiden johtajuus ei asu Euroopassa ja jonka näkeminen vaatii naisen silmää mm naiskaupasta, ihmiskaupasta ja sotilaiden värväärmisen taidosta. Miten afrikkalaisesta lapsesta tuli sotilas? Hänestä tehtiin vihainen, sen jälkeen alienoitunut, sen jälkeen aggressiivinen, sen jälkeen epätoivoinen ja sitten häntä koulutettiin omiin tarpeisiin. Ja tilastojen mukaan (koska tämä oli vienyt vuosikymmeniä) oli vain "vihaisia nuoria poikia" köyhistä perheistä ja heitä kutsuttiin armeijaan.
Sitä pelkään. Muuten luotan kuten tekin ja tiedän itse miten nöyryytys toimii kun ei ole ostettavissa. Miten saa kestää sitä, että muut keksivät, nauravat, keksivät lisää, levittävät sontaa, uskovat itsekin siihen, menevät halpaan, uskovat puhetta, vastaanottavat rahaa helppoheikkeinä, pullistelevat ja pällistelevät.
Näitä on nähty mutta näkeminen ei ole tuolla yliopiston listalla. Se on jäänyt uskomusten alle, usko on voimakkaampi ja usko auktoriteettehin on mitä kovin juuri meillä.
Mutta tarkistus siitä, miten mm Eestiä ja Suomea tälläkin hetkellä verrataan toisiinsa perhedynamiikan tietojen osalta, pitäisi herättää jonkun kellot. Miten tiedetään miten naiset emansipoituvat, miten lapset saadaan tekemään sitä tai tätä, tiedetään etukäteen mikä todennäköisyys on sen suhteen kuinka he sitten reagoivat jne jne eli todennäköisyyslaskelmia on jo rutkasti mm Eestistä - ja niitä käytetään kun viedään asioita eteenpäin omiin tarkoituksiin.
On helppo viedä markkinoilta seuraavaan mitä vaan kun kokemus on ensin saatu ja prosessi dokumentoitu.
Näin harmonisoidaan myös kaupallisissa suhteissa maasta seuraavaan halutut toimenpiteet.
Se on monen vuoden projekti ja sisältää eniten poliittista lobbailua joka on sisältäpäin ohjattua (infiltroitujen keskuudessa) ja siksi pitää nähdä asioita kuten mm minä.
Näkemiin siis - koska tietäjä (dynaamisen tiedon taitaja) ei kuulemma osaa mitään. Kun ei leivo, ompele tai siivoa ei siis osaa mitään vaikka osaa sitäkin enemmän mutta asioiden kiireellisyys vie ajatukset ensin tiedon harjanteelle; kunhan ei terrorisoitaisi sieltä alas koko ajan.
Ystävyydellä indoktrinoidaan yhtä paljon (enkä tarkoita singulaarien osalta vaan valtioiden sisältä) sillä rajat ovat vain fiktioita: raha ei.
Jussin Cohen-kokemus lämmitti mieltä, se oli niin lähellä omaani. Yritin jotenkin linkata Ahtisaarta Coheniin, ei se vaikeata ollut, sillä hyvä laulu tuntuu ulottuvan joka suuntaan. Mutta otetaan vaikka tämä:
VastaaPoistaI did my best, it wasn't much
I couldn't feel, so I tried to touch
I've told the truth, I didn't come to fool you
And even though
It all went wrong
I'll stand before the Lord of Song
With nothing on my tongue but Hallelujah
"Myös tapa jolla toht. House kohtelee ystäviään antaa mielestäni runsaasti ajattelemisen aihetta ystävyyden rajoista."
VastaaPoistaMonissa lännenfilmeissä ystävyys syntyy vasta nujakoinnin jälkeen. Mutta onko Housessa kyse ystävyydestä? Siinä on Guru, jonka heikkoudet ja töksyttely hyväksytään pyrittäessä itse samalle tasolle.
Vertailut, pienimpiin yksityiskohtiin asti (kerro J. Bäckmanille, joka tutkii Eestiä vastoin HY:n toivettakin):
VastaaPoistahttp://tnk.tartu.ee/0lahedusest.html
mistä voi nähdä missä mennään ns. alienoitumisen ja raivon valtakunnassa: ollaanko saatu riittävästi raivoa vielä, vai pitääkö synnyttää lisää? Tavoitteena ei kasvattaa vaan tavoitteena puhua kasvatuksesta, vääntää ihmisporukkaa omiin tavoitteisiin ja sitten saada rekrytoitua omiin systeemeihin sitä sopivaa ainesta. Tähän on menty tietämällä liikaa ja kategorisoimalla poliittisesti eikä tieteellisesti. Mutta jos koko tiede on korrumpoitu kuten lastenkodit Venäjällä: jos sinne aikoo päästä pitää ohittaa vartijat: ne, jotka vievät lahjat ja vaatteet ja rahat ensin ja heittävät sitten lapsille sen, mistä nyt ehkä voivat luopua.
Maailma on pian suuri lastenkoti ja hallitsijat istuvat muualla kuin Suomessa, muualla kuin Euroopassa ja muualla kuin USA:ssa.
Meillä ollaan oltu kristittyjä; nyt raha vaihtuu nopeammin kun ei tarvitse olla kristitty: raha menee loogista suoraa reittiä kuten vesi joka valuu alas. Mutta ihminen ei ole kallio, eikä vesi. Ihminen on elävä ja siksi kolmiulotteinen ja tiedon pitää myös olla sitä; nyt muokataan paitsi kirjastoa niin myös tietoa ja käsitteitä koko ajan ns. yksinkertaisiin uusiin muotteihin ja lähes kaikki asiantuntijat tajuavat, että menee väärään suuntaan; kukaan ei uskalla sanoa vaan kaikki purevat hammasta jotta ei oma minä saisi mitään pahaa. Raha on siis pahempi kuin koskaan ja nyt kun minunlaiset kirjoitamme se kiristää otettaan entisestään. Pitää keksiä uusi raha, uusi tapa mitata työtä, osaamista, viisautta eikä niputtaa tätä kaikkea tuohon lineääriseen energiaan sidottuun entiteettiin nimeltä raha.
Kirjoitin tästä jo vuonna 2002 Erkki Liikaselle joka silloin vielä - ihme kyllä - vastasi kirjeisiin. Sitten tulikin stop. Sitten rupesin minä saamaan diagnooseja, ystävät rupesivat pettämään ja yliopisto hylkimään. Kysy häneltä.
Heikki H. Herlin sanoi kerran, että usein käy niin, että auttajaansa ihminen alkaa vihaamaan.
VastaaPoistaAd Lauri Gröhn:
VastaaPoistaAjattelin tätä naispuolista ylilääkäriä ja syöpälääkäri-miestä.
Molemmat joutuvat jatkuvati ylittämään ammatillisen kanssakäymisen rajat.
En myöskään usko, että kukaan haluaisi Housen kaltaiseksi.
"Guru" sopii mielestäni huonosti henkilöön, joka näyttäisi olevan ennen kaikkea taiteilija, virtuoosi.
Orkesterisoittajat eivät edes halua sellaisiksi.
K: "Ajattelin tätä naispuolista ylilääkäriä ja syöpälääkäri-miestä."
VastaaPoistaAi ne. Naisvihaa ja homoeroottisuutta?
K: ""Guru" sopii mielestäni huonosti henkilöön, joka näyttäisi olevan ennen kaikkea taiteilija, virtuoosi.
Orkesterisoittajat eivät edes halua sellaisiksi."
Taiteilija? Fläppitaulujen käyttö ei oikein viittaa siihen.
Virtuoosi? Minusta virtuoosit eivät ole taiteilijoita vaan nikkareita vailla estetiikkaa, siis musiikkissa.
Orkesterisoittajat ovat pohjimmilta laiskoja luopujia, koska solistiksi tähtäävä koulutus on tältä osin epäonnistunut.
Ystävyydestähän on se vanha kiertävä lausahdus, jonka näin viime viikollakin jossakin - että ystävä on sellainen, joka tuntee minut läpikotaisin, mutta on silti ystäväni.
VastaaPoistaOlen ajatellut tätä jalona lausumana, mutta ehkä tässäkin on nähtävissä vastavuoroisuutta ja yhteisiä intressejä, vähemmän jalojakin, joiden takia ystävinä pysytään.
"Sovinnontekijä-neuvottelija ei yleensä saa ystäviä, koska ihmiset eivät yleensä anna anteeksi niille, jotka ovat auttaneet heitä todella tiukoissa paikoissa."
VastaaPoistaTotta ja loppuosa varsinkin politiikassa. Tämä selittää monet puukot selässä.
Hei hyvä Jukka Kemppinen,
VastaaPoistaKiitos todella kiinnostavasta
ystävä-analyysistasi.
Olisikohan niin, että ihminen
on itsensä ainoa todellinen vihollinen?
Nietzsche taasen toteaa kirjassaan
Menschliches, Allzumenschliches:
" Ystävät eivät ole ystäviä" huudahti kuoleva viisas. "Viholliset, ei ole vihollisia!" huudan minä, elävä
hullu.
Ihmisen olisi hyvä olla sekä
nöyrä että terveellä tavalla ylpeä ja luja, ei kuitenkaan kova, koska
sellaisena pahasti särkyy. Toisaalta, eikö jokainen meistä olekin jotenkin fragtile,
mutta pikemminkin niin jo lähtökohdissaan, eikä vain lopputuloksena ikään kuin pakon sanelemana.
Ystävällisesti Matti
Jussille kiitokset oivaltavasta kirjoituksesta. Enhän minä juuri mistään mitään ymmärrä, mutta on se vänkää, että rauhanpalkinnon saanut usuttaa ensitöikseen liittymään sodankäyntiä organiseeeraavaan järjestöön.
VastaaPoistaVakka kantensa valitsi tässäkin tapauksessa. Sopii lapsenuskoisten maahan jossa ns. intellektuelleja yhä johdetaan titteleitä ja rintapielessä kannettavia peltilätkiä myöntämällä, että Tarja Halosen tuodessa iloviestin hallitukselle Alex Stubb hyppi metrin korkeuteen: mahtavaa, mahtavaa, mahtavaa!
VastaaPoistaKuka muualla muistaa vuoden parin päästä, mutta moni muistaa Sartren kieltäytymisen vastaanottamasta kirjallisuuden Nobelia. Hänhän kielsi testamentissaan myös muistomerkkien teon itsestään.
jussi: tosin olen mä jo useamman vuoden ollut melkein turpa kiinni
VastaaPoistaKirjoituksen pituudesta päätellen taitaa olla virhepäätös.
ad HG
Tieteidenvälisyyskö on tärkeää aidon tiedon löytämisessä? Tieteensisäinen tieto ei siis ole mitään. Eli suurin osa esim. matematiikasta on p.. roskaa. Epäilyttävä mielipide yliopiston rehtorilta.
Ymmärrän kyllä että poikkitieteellisyys on arvokasta, mutta tuskinpa se nyt mikään itseisarvo on. Se ei liene arvokkaampaa kuin tieteensisäiset asiat. Poikkitieteellisyyden mahdollinen aikaisempi laiminlyönti vain mahdollistaa suuremmat paikat tiedon kuteeseen.
Doris50 kirjoitti...
VastaaPoista”Ihmettelen Ahtisaaren töykeyttä toimittajalle, kun tämä erehtyi kysymään mihin Ahtisaari aikoo käyttää palkinto rahat.
Minun silmissä Mara putosi alaspäin ja tosi nopeasti.
Jos ei olisi halunnut kertoa, niin olisi voinut sanoa, ettei tiedä, eikä kohdella kysyjää noin moukkamaisesti.”
Hänellä oli paineita, siltä näytti.
Tämä tyyli on peräisin ainoaksi jääneen presidenttikauden lopulta, suomalaismedian ja hänen välirikko, joka oli mielestäni aivan ainoalaatuinen luottamuspula. Ilma niin huhuista ja juoruista sakeana että sitä olisi voinut leikata ja pakastaa.
ps. Maralta aika törkeää Venäjän panettelua Ylellä - suljetaan vain silmät läntiseltä konkurssikypsältä suurvallalta, joka kusettaa koko maailmaa pahojen miesten verisine metsästelyineen ym.
Siinä sitä sitten riittää duunia siivotessa.
Ad Sedis:
VastaaPoistaHaavikko taisi todeta kuvatesaan Otavasta lähtöään, että sitäkään ei anneta anteeksi, jos onnistuu mahdottomassa tehtävässä.
Ahtisaarella on ilmeisesti onnelinen taito siirtyä seuraavaan tehtävään heti onnistumisen tai epäonnistumisen jälkeen. Mutta jokin on silti jäänyt hiertämään, sen ärtyisä kommentti rahoista osoitti. Tosin voi kysyä, miksi vastaavaa ei kysytä NHL-kiekkoilijoilta. Jostain syystä he saavat ostaa vaikka kuinka autoa, ilman että kukaan mitään poikkipuolista sanoo.
Kemppiseltä taas viisaita sanoja. Kiitos!
Ahtisaari pelottelee, että meistä tulee kummajaisia, ellemme...
VastaaPoistaJos on kerran nähnyt Draculan ohjanneen Tod Browningin Freaks, Kummajaiset 1932 - exploitaatio takaa ettei sitä kerran nähtyään unohda ja elokuva on myös hyvä.
Ei ole kaukaiset kehujat eli kenenkäs poliittisen agendan pussiin meni rauhanpalkinto, ans kattoo rupeeko ilman natoa tuntumaan siltä, että jäseniä puuttuu?
Ystävien kesken sillä ei ole merkitystä, miltä ihminen näyttää. Ihan tosi - olen elänyt 64 vuotta keskimitan alapuolella.
"Tieteidenvälisyyskö on tärkeää aidon tiedon löytämisessä? Tieteensisäinen tieto ei siis ole mitään. Eli suurin osa esim. matematiikasta on p.. roskaa."
VastaaPoistaMatematiikka ei käsitteellisesti ole tiedettä, vaan teknologiaa. Sellaisenaan maailman merkittävin teknologia kautta aikojen.
Tuo "tieteidenvälisyys" on yksi nykyisistä mantroista. Teknologioiden puolella tuo on kyllä arkipäivää. Tieteiden puolella on syntynyt kaikenlaista hömppää, naistutkimus, tulevaisuudentutkimus, kompleksisuuden tiede... joiden ongelmana on evaluointi. Evaluoinnissa noiden "tieteiden" pitäisi täyttää kaikkien "osatieteiden" kriteerit, muuten syntyy vain eräänlaisia lahkoja.
Luonnotieteet ovat kautta aikojen olleet sidoksissa teknologian kehittymiseen, yhteiskuntatieteethän eivät koskaan ole olleetkaan varsinaisia tieteitä, vaan fenomenlogioita, jotka morkkaavat reduktionismia, joka ainoa mahdollisuus luonnotieteissä.
Leikin pienempänä myös diplomaattia, rauhanvälittäjää, ehkä se ei ole ihan yleisin ja ekana mieleen tuleva roolileikki ?
VastaaPoistaSuomen maine ehkä vaikutti..
Enkä minä edes ole mikään lempeä pyhimys vaan tunnettu, yhdistyksessä, jobissa ja netissä lähinnä rääväsuisena suorapuheisena töksäyttelijänä.
Ad Heikki Rönkkö:
VastaaPoistaSartresta muistetaan muutakin, mm. kritiikitön totalitarismin puolustus, joka toki osin mennee vanhuudenhöperyyden piikkiin.
Ad Jukka Kemppinen:
En minäkään luota Stubbiin, jotenkin vain vaisto varoittaa. Nopea tulee ulkopolitiikassa tehneeksi paljon vahinkoa, kun ei osaa ajatella ensin.
Syvemmin ajatellen, milloin Stubb oikein ehtiä fundeerata syvällisesti, kun hän näyttää olevan aina liikkeellä kuin duracell-pupu?
Leena, kummajainen on se joka Milgramin tottelevaisuuskokeessa jättää antamatta muistivirheen uusineelle sen tappavan sähköiskun, vaikka valkotakkinen kokeenjohtaja painokaasti kehottaa siihen.
VastaaPoistaTuo aivan sama pätee makrotasolla.
ystävyydestä on vladimir vysotski mielestäni merkinnyt talteen olennaisen. Muu tuntuu hiusten halkomiselta. Mutta monelleko jaksaa olla todellinen ystävä. Kannattaa aloittaa siitä, joka näkyy peilistä. Olipa kuinka harmillinen tahansa.
VastaaPoistaAhtisaaren NATO-myönteisyydessä ei ole mitään epäloogista. Rauhanteko on oleellinen osa sodankäyntiä ja rauhanneuvottelijat ovat osa sodankäyntikoneistoa.
VastaaPoistaTodelliset rauhan puolesta toimivat ihmiset eivät sodan neuvottelupöydissä esiinny. Norjan Nobel-komitean aiemmin uusiutunut näkemys rauhantyön laveasta tulkinnasta on oikea. Jos palataan sodan osapuolten ja rauhanneuvottelijoiden eli sotakoneistojen palkitsemiseen, taannutaan vanhaan korruptoituneeseen maailmankuvaan.
Paradoksaalisesti Ahtisaari työsarkoineen on itse asiassa lähempänä sodan kuin rauhan miehiä.
VastaaPoistaJussi tuossa ehdotti Rauhan Nobelin nimeksi Politiikan Nobelia.
VastaaPoistaKyllä menisin astetta rehellisemmäksi ja nimeäisin perinteisin kriteerein annetun palkinnon reilusti Sodan Nobeliksi. Eiköhän seremoniat muistuta lähinnä sotaprosessin finaalijakson juhlimista? Vaikeat ja veriset "liikeneuvottelut" on viety päätökseen ja dynamiittikauppiaan shampanjapullo on aika korkata.
kiitos Jussille loistavasta jeremiaadiasta, oli ilo lukea...
VastaaPoistaAhtisaari sodanlietsoja?
VastaaPoistaNato ja muut...
Miksi Venäjän/Neuvostoliiton aseet ovat edelleen rauhan aseita?
No siksi, että monet tarvitsevat sen itäblokin jotta ei tarvitsisi nähdä vikaa meissä itsessämme, että sen voisi nähdä Natossa, kun me kerran sen kautta olemme ryssää vastaan.
Mutta ihan itse me ollaan mokattu. Ja ihan itse vastuussa kaikesta.
Joten voiko olla niin, että Naton olemassaoloon on olemassa ihan hyvä syy, jota ei kuitenkaan tarvitse hyväksyttää meillä suomalaisilla?
Ja voisiko olla että meidänkin pitäisi miettiä asiaa?
Ja voisiko olla että ruotsalaiset eivät ole aivan idiootteja puolustuspolitiikassaan kun jättävät sen puolustuksen Suomen tehtäväksi. (Ai niin, ainahan se Norja voi sinne Ruotsiin hyökätä)
Reaalimaailma vai teoria? Tästä meillä on paljon kokemusta, eikö. (Miten se meni se hegeliläiset vs muut aikanaan, laillisuuden kannattajat vs käytännön maamiehet?)
Ahtisaarta vastustettiin aivan tuelta jo presidenttiaikana saatika sen jälkeen. Miksi? Ei kai se vaan näyttänyt meille kuinka lapsia ollaan maailmanlaajuisesti ajatellen näissä turvallisuusasioissa?
No joo,
Rakkautta moni pelkää, vihaa rakastaa.
Minulle "ystävyys" tuo mieleen ne teinien kirjat, joihin pitää täyttää, mikä on mieliaine ja hiusten väri, ja vaaleanpunaiset donitsit ja pöhköt verivalat, joita varten piti pistää nuppineulalla peukalonpäätä, ja joillekuille sekin oli liikaa. Siis sanana.
VastaaPoistaNiin, ystävyys, joka on vastavuoroisuutta, kaunista käytöstä ja kaupankäyntiä, on jokseenkin mielenkiinnotonta. Yhtä mielenkiinnotonta kuin se, että kaksi yhtä nättiä samanikäistä ja yhtä koulutettua heteroa löytää toisensa ja menee naimisiin, koska niin on tapana.
Sellainen ystävyys katoaa yhtäkkiä, eikä sitä muista kaivatakaan. Kokemusta on. Ne ystävyydet, jotka ovat syntyneet jotenkin toisin, kuin väistämättä mutta yllättäen (30 vuotta vanhempi nainen ja minä; terapeutti ja minä; mies, jonka kanssa piti olla vain seksiä, ja minä), ne ovat jättäneet syvemmän painauman. Minä en usko tasa-arvoon, en ainakaan ystävyydessä, rakkaudessa tai muussa sellaisessa, jonka luonne on jo kadonnut, jos sen tasa-arvoa ryhtyy pohtimaan.
Housen ystävyyksistä olen sitä mieltä, että ylilääkärinaisen kanssa se on vaikeaa, koska ko. nainen on selvästi rakastunut Houseen. Syöpälääkärimies taas on nainen ja yrittää pelastaa Housen. Sekin on huono lähtökohta ystävyydelle. Pelastajat jos ketkä loukkaantuvat helposti.
Jussi sanoi Cohenista, jolla tarkoitan melkein kaikkea, niin paljon.
Kemppinen tuntui ylistävän Ahtisaaren sovittelijan ja rauhanvälittäjän taitoja ja yhtyvänsä niihin, joiden mielestä vain lopputulos ratkaisee, onko sovittelija onnistunut. Keinoista ei siis tarvitsisi lankaan välittää, vaan tarkoitus ja lopputulos pyhittää keinot.
VastaaPoistaMutta ovatko Martti Ahtisaaren savuttamat "lopputulokset" myös pysyviä?
Suomen valtalehdissä on vaiettu kokonaan Ahtisaaren sovittelumetodiin ulkomailla kohdistetusta arvostelusta. Esimerkiksi norjalainen rauhantutkija Johan Galtung on kritisoinut usein Ahtisaarta. Galtungin mukaan Ahtisaari on hoitanut välittäjäntehtäviään Namibiassa, Acehissa ja Kosovossa liikemiestyyliin.
Ahtisaari on Galtungin mukaan charmikas, tehokas ja taitava, mutta valitettavasti Ahtisaari ei ole todellinen välittäjä. Galtung väittää, ettei Ahtisaari ratkaise konflikteja vaan ajaa runnomalla läpi länttä miellyttäviä pikaratkaisuja ja antaa EU:n käyttää itseään hyväksi. Galtung ennustaa, että Namibian mustat, Acehin muslimit ja Kosovon serbit tulevat vielä kapinoimaan, koska mitään ei ole todella näissä maissa ratkaistu. Tilanne Kosovossa, jota serbit pitävät sivistyksensä kehtona, muistuttaa Galtungia Israelin perustamisesta. Molemmissa tapauksissa uusi valtio perustettiin toisen ryhmän pyhälle maalle ilman YK:n turvallisuusneuvoston hyväksyntää ja jäätiin odottamaan, että tilanne valkiintuisi ajan myötä, sanoo Galtung.
Galtungin sanotaan ennustaneen Neuvostoliiton hajoamisajankohdan oikein. Osuisiko hän myös Namibian, Acehin ja Kosovon tilanteen osalta oikeaan?
Galtung on rauhantutkimuksen ja -välityksen teoreetikko, joka on kirjoittanut yli 100 kirjaa ja yli 1000 artikkelia. Mara Ahtisaari on puolestaan täydellinen pragmaatikko, jota on kannustanut vimmaisessa rauhanvälitystyössään lähinnä vain yksi tavoite: Nobelin rauhanpalkinto. Ahtisaari ei ilmeisesti ole kirjoittanut yhtään kirjaa tai edes kunnon artikkelia. Ahtisaari on tehnyt rauhanvälityksestä bisneksen, mutta ovathan tulokset kieltämättä olleet ainakin tähän asti hyviä.
Olen omassa blogissani muistellut Ahtisaaren toimintaa lähinnä Suomen presidenttinä.
"Syvemmin ajatellen, milloin Stubb oikein ehtiä fundeerata syvällisesti, kun hän näyttää olevan aina liikkeellä kuin duracell-pupu?"
VastaaPoistaSyvällinen ajattelu vaatii siis paikallaan oloa, makaamista sohvalle tai istumista nojatuolissa piippu suussa kasvoilla juhlavan vakava ilme??
No, joo.
Eikös edellinen ulkoministerimme ollut samanlainen energiapakkaus, joka juoksi maratonit ja kävi kokousten välillä aina lenkillä silloin kun se oli mahdollista. ´
Ja kukaan ei tiettävästi epäillyt miehen ajattelukykyä ja tiedollista osaamista. Mutta hän olikin demari..
Yleensä ja erikseen olisi suotavaa ettei kukaan kirjoittaisi tai lausuisi Suomessa sanaa "Nato", sillä kyseinen sana aiheuttaa tavallisen suomalaisen minässä hysteerisen puolustusreaktion;
eräänlaisen paniikkikohtauksen,
joka kytkee aivojen loogis-matemaattisen ohjauksen päältä
ja siirtää kaikki ylemmät aivotoiminnat aggressiivis-affektiiviseen aivolohkoon.
Minne nyt unhohtui Kemppiseltä tämä aiemmin kemppisen blogissa esiintynyt juoppojen analyysi, jota hän Kekkosen ja muiden vastaavien osalta on harrastanut? Namibialaisilla lähteillä on tästä paljon kerrottavaa.
VastaaPoistaAhtisaari ei ole rauhantekijä. Rauhan tekevät konfliktin osapuolet, kun poliittiset edellytykset siihen ovat kypsyneet. Neuvottelija Ahtisaari on, ja YK -uransa ansiosta päässyt sellaiseksi.
Nobel komitea toimii suurvaltapolitiikan legitimoijana.
Jumalan siunausta kaikille.
Ystävyydestä sen verran, että viimeisiä muutamia vuosia ajateltuani huomasin, että ainoastaan ventovieraille on tullut oltua kiltti; vain ystävien kanssa on tullut tapeltua ja vain heille vittuiltua.
VastaaPoistaEli päästessäni ja päästäessäni toisen ihmisen nahan lähelle takaan, että luvassa on vain ilkeilyä ja ikävää sanottavaa. Jos haluat tavata mukavan Ruokosen, pysy kauempana. Mutta eihän siinä ole mitään järkeä!
Vaan Cohen, voi Cohen. Oliko niitä encoreja neljä? Ja jokainen oli hiljaisempi kuin edellinen, ja koko touhu päättyi acapella-herkkyyteen. Sellaista ei uskaltaisi kokeilla muu kuin Leonard. Oliko sille joku sanonut, että tee mitä vaan, kyllä ne susta tykkää.
Ad Anonyymi...Milgramin tottelevaisuuskokeessa...
VastaaPoista- "todetaan katkerana Ahtisaaren nyt antavan merkin, että kansainvälistä oikeutta ja YK:n päätöksiä rikkomalla tai ohittamalla saa palkinnoksi Nobelin."
Sartresta muistan lukeneeni, että kieltäydyttyään Nobel-palkinnosta hän yritti saada rahat itselleen myöhemmin siinä onnistumatta.
VastaaPoistaKuvaavaa hänelle.
Ad Omnia: Johan Galtungista sanoisin samaa kuin Noam Chomskystä (joka tosin on myös hyvä lingvisti): erinomaisia esimerkkejä henkilöistä, joiden ajatukset on syytä ottaa erinomaisen vakavasti.
VastaaPoistaItse olen molempien kohdalla yleensä aluksi ja lopuksi kovin eri mieltä.
Galtungin hämmästyttävä Neuvostoliitto-ennustus on tiettävästi totta. Hän tosin ennusti jo 1950-luvulla, että Neuvostoliiton talous ohittaa lähivuosina Yhdysvallat.
meiltäpähän kaikilta pitäisi leikata pikkusormet. Ovat aina niin ojossa tarkentamaan. Ystävän tuntee kun kohtaa. Ja on se Ahtisaari nyt hankkinut maalle mainetta. Virolainen, koeta kohdaltasi tehdä jotain yhtä kestävää.
VastaaPoista"Koeta itse tehdä jotain kestävää!"
VastaaPoistaMitään kestävää tuskin voidaan saavuttaa ilman kritiikkiä.
En ole suinkaan kiistänyt Ahtisaaren Suomelle hankkimaa mainetta! Päin vastoin, kuten blogistani 101.10. ilmenee, olen sanonut, että suomalaiset voivat olla iloisia ja ylpeitä A:n saavutuksista.
Mutta asioilla tahtoo olla useimmiten kaksi puolta, siksi ei pitäisi sivuuttaa myöskään kritiikkiä. Olen vain halunnut tuoda esiin sen, millaista kritiikkiä Ahtisaari on myös lännessä kohdannut, kun suomalainen ja myös muiden pohjoismaiden lehdistö siitä jostakin syystä kokonaan vaikenee.
Aika näyttää, miten kestäviä nuo "YK:n ja EU:n puskutraktori" Ahtisaaren neuvottelemat rauhat ovat.
Siinä Ahtisaari on mielestäni täysin oikeassa, että Suomen olisi edelleen syytä liittyä Natoon.
Ja voisiko olla että ruotsalaiset eivät ole aivan idiootteja puolustuspolitiikassaan kun jättävät sen puolustuksen Suomen tehtäväksi.
VastaaPoistaToinen huomio Ruotsista on se, että sillä on etelässä Nato-Tanska ja vieressä Norja, öljyä tuottava Nato-maa, jolla on Ruotsin suhteen pitkälti itsemurharajat. Eli Ruotsi päässee tarpeen vaatiessa aina edes löyhään liitton Naton kanssa Norjan (ja sen öljyn) puolustamiseksi sekä Tanskan salmien sulkemiseksi. Terästuotannosta ja sen merkityksestä on paha sanoa mitään.
TP Ahtisaari aikanaan virallisella virastovierailullaan oikein kädestä pitäen onnitteli minua siihenastisista vaatimattomista saavutuksistani (valitettavasti siitä ei saanut merkintää nimikirjaan). Sillä tavoin siis mukava mies, tai ehkä se oli näpäytys ylemmille osana jotain minulle näkymätöntä kuviota.
VastaaPoistaÄksyily toimittajille sisälsi tavallaan oman selityksensä, hänhän väitti ettei lottovoittajaltakaan kyseltäisi rahankäytön kohdetta. Hänen lienee helppo viimeistään nyt nousta Suomen kuvioiden yläpuolelle, hän on ollut niistä niin kauan valmiiksi ulkona.
Lähes yhtä paljon kuin lännessä puhuttiin vuosikymmeniä ihmisoikeuksista, venäjänkielen tunneilla ja Viipurin matkoilla harrastettiin ystävyyden taivuttamista. Disilluusioni yhdistäen: Mistä tunnet sä ystävän/onko kiduttaja sulle hän?
Totuudenpuhujat ilman rajoja.
Tiettyä loogiikkaa on siinä, että sotamenestyksensä vuosisatojen takaa enää hämärästi muistavassa Norjassa suurkäräjien komitea antaa rauhanpalkinnon norjalaisen tunnetun rauhantutkijan äkäisesti kritisoimalle tunnetusti äksylle norjalaissukuiselle Ahtisaarelle (suku ennen Jacobsen/Adolfsen).
Olen hieman samoilla linjoilla Virolaisen kanssa.
VastaaPoistaAhtisaari on ulkoistettujen rauhanpalveluiden tarjoaja, jolle sotakoneistot voivat antaa toimeksiannon. Rauha ei ole sotakoneistoille sen kummempi tilaus kuin tilaus tykistöammuksista. Rauhanteko on yksi sodan osasista.
Ahtisaaren toimisto tekee työtä tilaajan toiveiden mukaisesti sen syvällisemmin puuttumatta konfliktiproblematiikkaan. Toimisto on kuin pörssivälittäjä, joka etsii myytävälle idealle ostajan sopivaan hintaan. Peace broker = stock broker.
Ad
VastaaPoistahttp://oppiminen.yle.fi/artikkeli?id=1777
(ks. myös minun bloggini homogarrulus.wordpress.com ja minun spontaanit mielentilani, ja tämä linkki on kohdassa yleissivitys ja mitä sanotaan
http://homogarrulus.wordpress.com/2008/10/01/yleissivistyksen-markkina-arvo/
ja tässä haluan huomauttaa, että yleensä seuraan rehtorin ajatuksia paitsi silloin kun ollaan tekemässä pehmeissä asioissa milloin minä koen aika kovaa ajatusmallia (kovalla tarkoitan rationaalista, ei sentimentaalia ja siksi ei-empaattista) tulevan sieltä. Mutta kait se onkin tarkoitus silloin kun ollaan luonnontieteissä tekemisessä: luonnontiede on fyysinen ja matemaattinen mutta silti ihmiset tekevät tiedettä myös ihmisille; ei siis roboteille.
Koska ihmistieteet vaikuttavat tulkintaan miten asioita ylipäänsä tulkitaan (CS Peirce muistuttaa, että jokainen lukija lukee sisään tekstiin itsensä yhtä lailla kun hän lukee sinne asiaymmäryksen). Ihmisen kylmyys-lämpimyys vaikuttaa siten teorian ymmärrykseen ja myös tekstin ymmärrykseen. Tästä syystä kirjoitettu teksti ei ole viestinnässä paras mahdollinen, ellei asiassa ole selvää tarinankulkua: narratiivien osalta saattavat toimia, muuten ei.
Tieto menee edellisen tiedon päälle ja edellisen tiedon sijasta, mutta on aina jonkun kivijalan päällä (=se vanha uskomus mikä on pahaa ja mikä on hyvää ei järky uudesta tiedosta vaan se hyväksytään tai hylätään sen mukaan mitä se mielletään; mieltäminen ei taas ole tiedettä mutta sen kohdalla olemme subjektiivisia joka tapauksessa).
Rehtori on itse hyväksynyt muistaakseni sen, että matematiikka on aina "luuranko" minne merkitykset voidaan jälkeenpäiin siirtää (Heikki Koskisen väitös W.V. Quinesta). Tämä oli fiksusti sanottu mielestäni.
Mieltäminen on sitä mistä pitää lähteä jos haluaa lähteelle, sillä lapsi oppii äänteet ja objektit hyvin paljon ostensiivisesti; merkitsemällä missä merkki on nuoli. Osoittaa jotain. Ja tässä opitaan paitsi substanssi niin myös metodi; osoitus on tapa ymmärtää. Ja tästä syystä nuolen liike tekee sen että "merkki" edeltää aina "merkitystä" vaikka me juostaan merkitysten perään. Ihminen siis toimii merkkien mukaan, ei merkitysten ja Putnam sanoo "meaning ain't in my mind" eli sitä ei voi haastatella esiin. Ihmiset sanovat mieltymyksiään ja luulojaan kun heitä haastattelee. Keksivät sitä mikä poliittisesti ovat heidän mieleen kertakaikkiaan.
Jokaisella on yleensä oma napa ja oma elämä ja omat aikeet. Näin kääntyy tieto sitten kuin kompassi, ja se riippuu siksi aina tilanteesta yhtä paljon kun merkityksistä: kuka kysyy ja minkä muun tiedon varassa.
Kun ei muuta keksitä niin uhrataan jotain; esimerkiksi toisen ihmisen maine: se on hullu. Helppo sanoa, mutta se, joka siitä sitten riutuu pois ei ehkä milloinkaan saa mainettaan takaisin, koska tämä letkautus tuli myös auktoriteetin suusta, joka sinetöi ja legitimoi moisia väitteitä: tost noin kuten sanotaan. Tost'noin niin toisen elämä on pilalla. Hullu, skitso.
??
Ad Catulux:
VastaaPoistaStubbin kykyä syvälliseen ajatteluun on syytä epäillä siksi, että hän ei ole sitä kertaakaan osoittanut. Vai tiedätkö esimerkin?
No esimerkiksi haastattelussa Suomen kuvalehdessä (7.3.2008); jossa Aleksanteri I totesi, että "Suomi söhläsi turvatakuuasiassa".
VastaaPoistaTämä lause ei ole varmaankaan ole Yleisen suhteellisuusteorian veroinen keksintö, mutta osoittaa sen, että mies kuitenkin uskaltaa sanoa asioita ääneen, mikä on suomettumis-psykoosia potevien poliitikkojemme keskuudessa peräti harvinaista ja tervetullutta.
Syvällinen ajattelu ja politiikka eivät yleensä kyllä korreloi oikein vahvasti. Mielestäni.
Stubbin kielitaito ja sujuva esiintyminen ovat myös miehelle plussaa. Vanhasen englantia kuunnellessa hiki nousee otsalle pienoisen myötä häpeän kera.
Näin.
Jos voisit kertoa esimerkin esimerkiksi Tarja Halosen oletetusta syvällisestä ajattelusta, niin tämä olisi sitten tasapeli.
Waltarin postuumi teos: Mara väärinsammuttaja.
VastaaPoistaoli vain retorinen tee paremmin JV. minua parempi olet millä mittarilla tahansa. Mutta pikkusormea heristäen on todettava: mallivastauksilla pärjää vain tentissä.
VastaaPoistaRelaa vähän ja näytä "niille" - ihan oikeasti.
tätä voin katua, mutta ad hg. Unohda kaikki hulluus. When nobody cares why should you. Käännä katseesi uuteen, Tämä ainoa elämän kerta. Ryhdy vaikka puutarhuriksi. viljele jotain josta ihmiset ovat riippuvaisia, kuten perunasta, jokainen filosofi, näinä romahduksen päivinä,
VastaaPoista"Nuori Stubb voisi ottaa oppia - -hän saa kaltaiseni vanhemman väen pitämään kättä lompakon päällä ja laskemaan pöytähopeat hänen poistuttuaan."
VastaaPoistaVai on Stubb sitten vielä epärehellinen. Loistavaa argumentointia, 60 lukulaiselta tuomarilta.
Jostakin syystä luotan Stubbiin enemmän kuin Tuomiojaan, Väyryseen, J Suomeen ja menneen maailman "kyllä CCCP oli hyvä ja ikuinen" -paasaajiin.
Stubb on kiinnostavaa sukupolvea, joka ei menneestä tunnu välittävän. jos se perustuu tietoon, niin hyvä. jos opportunismiin, niin tämäkin sukupolvi pääsee tekemään erinäisiä virheitä. ainoa edistyksellinen ei lopulta pärjää. Täytyy olla enemmistö meillä ja muualla. Hmmm.... Menneen maailman intomielinen parjaaminen on kovin lyhytnäköistä. Alitajunnan asenteet kumpuavat aina sieltä hädän hetkellä. Jos sellainen sattuisi joskus koittamaan (1929 - 1938, 2008 - 2017?)
VastaaPoista