Oikeassa olemisesta

Tekee mieli esittää ennustuksia. Luulen, että talouskriisi ei laannu ja arvaan, että Yhdysvallat kaatuu, ei kuitenkaan diktatuurin kautta.

Toisaalta ennustuksillani ei ole mitään merkitystä, koska ne eivät kokemuksen mukaan osu oikeaan, enkä myöskään tunne tarvetta olla oikeassa.

Olen juristi – tosin alan unohdella sitäkin, mutta kun siivosin eilen laatikkoani, sieltä löytyivät paperit. Juristin ei tarvitse olla oikeassa. Kaikkien juristien ei tarvitse olla edes oikealla asialla. Älkäämme hetkeksikään unohtako, että Lenin (1891-1895) ja Robespierre (1781-1788) olivat asianajajia mutta päätyivät muihin hommiin, kun joutuivat itsekin myöntämään, että adovoseeraus ei suju eikä elätä.

”Oikeus” on suomeen asianmukaisesti käännetty termi (rätt, Recht, right, droit, diritto, derecho, rectus etc.). Ius, just etc. on varhaisindoeurooppalainen *yewes eli rituaalisesti puhdas.

Tuo sana, oikeus, tuli muotiin jossain välissä (osaisin kyllä selittää milloin). Kantasana on oikaiseminen – oikaista kurvissa, vetää mutkat suoriksi.

Sitähän helposti luulisi, etenkin entisenä hovioikeudenneuvoksena (sellainenkin paperi löytyi), että oikeuden vastakohta on vääryys, vaikka se on vasemmuus.

Tuomarina varmistuin siitä, ettei tuomarin tehtävä ole parantaa maailmaa, edes omalta osaltaan, vaan soveltaa lakia. Kantin kategorinen imperatiivi on aivan hyvä ajatus tuomarille: ratkaisun tulee olla sellaisia, että tuomarin mielestä samanlaisessa tilanteessa olisi yleisestikin tehtävä tuo ratkaisu.

Tämä ajatus rajoittaa sääliä ja estää lähtemästä seikkailemaan ”asianhaarojen” punninnalle.

Toisten haarat ja haarovälit on muutenkin parempi jättää rauhaan.

Lisäksi haara on eräissä matemaattisissa tilanteissa bifurkaatio, jolloin ollaan äkisti tekemisissä kompleksisten suureiden kanssa.

Käsillä olevan tilanteen ennustelu ei ole omaperäistä. Viimeistään sunnuntaina julkisten henkilöiden julkisista lausunnoista alkoi kuulla, että nyt on hätä kädessä.

Sain vedoksina Kuisman ynnä muiden metsäteollisuuden historian uusimman osan, joka ilmestyy pian. Se on lohdullista luettavaa. Silloinkin kun raha tuli oikeasta tuotannosta, kasvu otettiin palkansaajien selkänahasta, ja metsänomistajat ja ”puutavarakapitalistit”, kuten siihen aikaan sanottiin, saivat kaikessa rauhassa tehdä virheen toisensa jälkeen, ja Suomen Pankki pani paremmaksi.

Olen edelleen sillä kannalla, että syvällisin taloustieteellinen traktaatti on Barksin Aku-tarina ”Kun taivaalta satoi rahaa”. Tornado vei Roopen rahat, mutta eipä aikaakaan, kun Roope oli taas rikkain.

Vahinko että amerikkalaiset eivät yleensäkään tunne Barksin Akuja. Nyt niihin perehtyminen on myöhäistä.

Höpömarkkinoiden kaatumista on vaikea surra vakavissaan. Kovin moni kuvitteli, että rahaa olisi määräänsä enemmän. Ei sitä ole. Kyllä se pohjaltaan on saanta saannissa.