Timpermanni

Äidin isää vähän vieraammatkin sanoivat taataksi, ja se oli outoa. Aika varhain tulin ymmärtämään, että Satakunnassa, josta hän oli paskaa heittäen lähtenyt kapinan jälkeen, sana tarkoittaa isoisää. Sillapää sen oli ottanut käyttöönsä isolla alkukirjaimella varustettuna sotien jälkeen, tiemmä.

Ihmettelen miksi en itse esittäytyisi saman tittelin haltijaksi. Kemppisen Taata. Kyllähän minä, taatana, tässä ikäpuolimiehenä senkin kurin voisin tehdä. Mutta suvussa on sellainenkin perinne, että jos isoisä on kahden tiedekunnan nimeämän asiantuntijan lausunnolla katsottu tuohon toimeen kiistatta niin päteväksi, ettei viran haettavaksi julistaminen ole tarpeen, asianomainen voidaan kutsua Isoisän virkaan.

Ja näin kävi.

Olen aina pitänyt Nurmen Taataa kauppiaana ja sanonut tarvittaessa, että nuorempana hän urakoi paikkakunnalle mitä kuusi- seitsemänkymmentä taloa.

Vasta tänä vuonna käsitin lopullisesti, miettiessäni että millä rahoilla sieltä Satakunnasta päästiin irti ja ostettiin talo Kauhaan keskikylältä niin että tömähti. Taatahan oli niin täysinoppinut timpuri, että paras urakka oli ollut Äetsän voimalaitoksen padon laudoittaminen Kokemäenjokeen aivan 20-luvun alussa. Erittäin todennäköisesti nopeaoppinen mies, josta tuli muun ohella kelloseppämestarikin, oli käsittänyt timpurin työn vaikeatkin asiat Helsingin ympäristön patterityömailla maailmansodan aikana. Hänen luonteellaan onnistui ilmoittautua ammattimieheksi, vaikkei olisi sitä vielä ollutkaan, ja opetella tehdessään.

Patorakenteet ovat teräsbetonia. Sellaisen laudoittaminen ei ole kenen tahansa toteutettavissa, joten puhe on eturivi ammattimiehestä. Ja olen nähnyt valokuvatkin kotitalostani, siitä suuresta kivitalosta, joka siis oli kokonaan teräsbetonirakenteinen. Elokuvateatterin suunnitteli Aarne Ervi, mutta muuten lujuuslaskelmatkin olivat Taatan työtä.

Tämä oivallus veti vakavaksi. Kauhavan kunta hävitti talon, ja se paikalla on nyt epätavallisen ruma elementtilaatikko, jossa taitaa toimia suorastaan halpahalli.

Yhteenveto on ikävä. Olin ja taidan olla edelleen sitä mieltä, ettei mistään olisi löytynyt rahaa sen talon kunnostamiseen, koska lyijyiset viemäriputketkin olivat valun sisällä.

Tulipahan kuitenkin tuhottua rakennustaiteellinen ihme, joka olisi varmaan mennyt suojeltavien kohteiden listalle, jos olisimme hakeneet sitä.

Mainitkaapa koko maasta edes yksi toinen timpurin suunnittelema täysfunkkisrakennus. Tämä erosi osuuskaupoista, suojeluskunnan taloista ja Ilmasotakoulun (ja Niinisalon) kasarmeista ennen kaikkea siten, että talo oli omituinen – erilaisia oikkuja täynnä. Esimerkiksi ”alakerran” vaatekomerot olivat betonia, umpivalua.

Menihän se hiukan reisille, kun osa tuloillaan olleista vuokralaisista perui. Sitä perua Taatan asunnon liinavaatekomerona oli kassaholvi; tilat oli varattu pankille. Ja kun tuli sota, Taata joutui keksimään turvelämmityksen ostettuaan rapasoita ja keksittyään ja rakennettuaan nostokoneet – vuonna 1940.

Niinpä ymmärrän nyt, miksi Taata ei ollut koskaan mukana kunnallispolitiikassa, mutta sitä vastoin kaikissa isoissa hankkeissa sähkö- ja puhelinyhtiöstä sanomalehteen ja lopulta vedenpuhdistamoon ja vanhainkotiin, seurakuntakeskusta unohtamatta.

Oli tiettävästi ollut paljonkin sanomista kunnan kanssa kaavan tapaisesta ja erityisesti rakennusluvasta. Kymmenen asuinhuoneistoa, viisi liikehuoneistoa ja elokuvateatteri; rahoitus lompsasta ja Sillan Juhalta.

Ja mitä minä tätä teille kerron? Kesti melkein vuoden ymmärtää, että hallussani on merkillinen historiallinen aineisto – Taatan ja hänen Eemeli-veljensä kirjeenvaihto 1920- ja 1930-luvulta. Taata kirjoitti kirjeensä koneella (Smith Premier), ja lähinnä ihmettelen toiminnan ja veljesten rahaliikenteen järkiperäisyyttä. Kun Eemeli lainasi San Franciscossa timpurina tienaamiaan rahoja Taatalle, takaisin tuli kuin juristilta vakuusluovutuksena kuorma-auton kauppakirja.

Kuvan vasemmanpuoleinen talo on osa tätä timpermannin funkista. Oikeanpuoleinen eli puupää on vanhasta asumiskäyttöön kunnostettu.