Onneksi

Onneksi satuin sopimaan Kuisman kanssa tapaamisen laitokselle; hän tulee radio-ohjelmaan ja kertoo ehkä jotain sensaatiomaisista pankki- ja metsäteollisuuden historioista, jotka hän on kirjoittanut.

Mutta hyvän onnen asioita oli monta. En jostain syystä ollut käynyt Helsingin yliopiston historian laitoksen tiloissa. Kuismalla ja muun muassa Juha Siltalalla, jolta terveisiä, saattaa hyvinkin olla maailman kauneimmat professorin työhuoneet.

Rakennus on vanha sisätautiklinikka – se sama, jossa appeni oli praktikoimassa 1920-luvulla, kunnes siirtyi Kirralle. Piha-alue on uskomattoman kaunis ja taiten kunnostettu. Entä sijainti!

Olen nähnyt muutamiakin yliopistoja ja sisä- ja ulkotiloja. Näin silmä vetää kotiin päin: eivät tästä paikat parane.

Toinen hyvä onni. Kosmos on hintaa, ruokaa, sijaintia ja kohtelua ajatellen oivallinen lounaspaikka. Kun oli käynyt ilmi, että yksi sisaruksista ei ollut juurikaan käynyt siellä, saatoimme todeta paikan pitäneen kutinsa ja että Kalevankadun suurisuuntaiset katutyöt vaikuttavat onnistuneilta.

Mutta se kolmas ja aivan ilmoittelemisen arvoinen asia. Kävin tietämässä Fugasta sopiva neuvostolevyjä radiossa soitettavaksi, eli Oistrahin ja Gilelsin neuvostolevyjä, joita tietysti on hyllyt vääränä, koska kaikki tunnetut tekijänoikeudet ovat sammuneet.

Mutta mukaan lähti juuri ilmestynyt Jorma Hynnisen Sibelius-levy, jota kohta ihmettelee puoli maailmaa. Yksinlauluja urkujen (Kalevi Kiviniemi), harpun (Laura Hynninen) ja sellon (Marko Ylönen) säestyksellä.

Lauluja on levyllä kahdeksantoista, ja vaikka jokin ”Svarta rosor” on kieltämättä sangen tuttu, kuten itse asiassa kaikki muutkin (paitsi kaksi opusnumeron 77 teosta), on perusteltua kiinnittää etukäteen korvat laastarilla päähän, etteivät putoa.

Jokainen äänne, jokainen intervalli on täysin sitä, mitä Jorma on kappaleelta halunnut. Mukana on luonteenomaisia Hynnisen kilometrin pituisia fraaseja, joita juuri kukaan muu ei ehkä kykenisi vetämään hengittämättä, ja kokonaisuus putoilee kohdilleen kuin Augustinuksen Uusi Jerusalem, harpun ja urkujen tähdittämänä, kirkkoakustiikassa levylle siepattuna.
Hienoa että meillä on taiteessamme näitä vanhoja mestareita, jotka tekevät edelleen, vaikka ikääkin jo on.

Usei mainitussa radio-ohjelmassa kevätkaudella Hynninen valitteli, että minkäs teet, kun laulattaa, johon muistaakseni lisäsin että ja vielä selvin päin.

Mutta on tämä kyllä totta puhuen ilo entistä parempi ja laulu muita laatuisampi!

(Vaikka vaivoja säästääkseen voi napata kaupasta samasta telineestä Usko Viitasen uuden levyn ja tämän valikoiman Kim Borgin oopperaäänityksiä.)