Narsisti ja autisti

Muistan elokuvan ”Sademies” lämpimästi.

Nuori Britti Daniel Tammet on yksi kuuluisista ”viisaista autisteista”, jollaista Dustin Hofman esittää elokuvassa.

Tammet esitti dokumentoidusti ulkomuistista piin yli 20 000 desimaalin tarkkuudella ja oppii kieliä viikossa parissa. Tiettävästi hän konstruoi viron ja suomen pohjalla kahta ”uutta kieltä”, joiden nimeksi hän on antanut ”Uusisuom” ja ”Lapsi”.

Autismin taustalla vaikuttavat ainakin Aspergerin syndrooma ja epilepsia.

Elokuvassa Tom Cruise esittää velimiestä, joka on paskiainen eli niin kuin nykyisin sanotaan liian usein ”narsisti”. Kuten muistamme, ”hullu” veli ”parantaa” häntä merkittävästi.

Minun tekee mieleni väittää vastaan, kun puhutaan narsismin aikakaudesta ja tuota sanaa heitellään omahyväisyyden synonyyminä.

Tai saahan niin sanoa, jos haluaa, mutta ainakin minun tuttavistani noin 51 prosenttia on omahyväisiä narsisteja, eikä se haittaa heitä, minua eikä muita.

Termin otti muualta käyttöön Freud, ja sillä on vakava sisältö.

Asialliseksi tarkoitetussa kielessä narsisti on henkilö, joka ei koe syyllisyyttä, yrittää hyötyä muista, ei ole empaattinen, vaatii jatkuvaa ihailua, loukkaantuu helposti, vaatii etuoikeutettua kohtelua, ei halua kuulla kritiikkiä, nauttii vallan käyttämisestä, tarvitsee ihmisiä ympärilleen, uskoo olevansa aina oikeassa, kuvittelee itsestään ja ominaisuuksistaan suuria, elää "kaikki tai ei mitään" –maailmassa, harjoittaa henkistä ja joskus ruumiillistakin väkivaltaa, käyttää kanssaihmisiä omiin tarpeisiinsa, ei ota huomioon muiden ihmisten tarpeita ja oikeuksia, ei näe itsessään huonoja puolia, yrittää nostaa sosiaalista arvoaan, haluaa olla huomion keskipisteenä, pystyy näyttelemään oikeita tunteita, ei tunne olevansa hoidon tarpeessa.

Helsingin hovioikeudessa oli jaosto, jolla nämä olivat pääsyvaatimuksia. Selvyyden vuoksi mainitsen, että en istunut sillä jaostolla enkä pidä itseäni jäsenkorttiin oikeutettuna narsistina – olen vain arkipäiväinen maanikko.
Miettiessäni erilaisia toimekkaita ja touhukkaita ihmisiä, etenkin taiteilijoita ja tutkijoita, joilla tekeminen, näkyvillä tai kuuluvilla oleminen ja kohtuulliset aplodit ovat mieluisia, löysin verkosta alan artikkelista kauniisti kirjoitetun yhteenvedon narsismin psykoottisesta muodosta.

”Jos psyykkinen eheys on todellisessa hajoamisvaarassa… ihminen jähmettyy, kivettyy, sammuu, kuolee elävältä. Ulospäin näyttää siltä, että hän on lakannut kokonaan haluamasta, mikään ei kiinnosta, millään ei ole mitään väliä. Hän näyttää vetäytyneen itseensä eikä hän ole kiinnostunut kanssaihmisistä. Hän on olotilassa, joka on lähellä olemattomuutta ja tyhjyyttä. Sisimmässään tällainen ihminen kokee kosmista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta. Hän on kuin avaruuteen sinkoutunut yksinäinen kappale.