Kahden televisio-ohjelman jälkeen näkyy selvästi, että Enbusken olisi kannattanut pysyä radiossa, jossa hän on hyvä.
Televisiossa hän on köyhän miehen Taanila. Se ei ole paljon sanottu. Molemmilla osa sujuvuutta menee tietomäärän kapeuden peittämiseen. Molemmilla on sama ongelma: he ovat paljon kiinnostuneempia itsestään kuin ihmisistä, joita he ovat jututtavinaan. Se edellyttäisi, että olisi paljon asiaa.
Enbusken ohjelma parisuhteesta oli ehkä jonkinlaista vappuhuumoria tai amerikkalaisen onnellisuuskäsitteen ja tositelevisio-elämänkatsomuksen kertaus. Siinä käsiteltiin vain nuorten ja keski-ikäisten asioita, niiden jotka eivät katso television asiaohjelmia. Parisuhteessa elää myös vanhoja ihmisiä, sairaita ja monin tavoin kyvyiltään ja mahdollisuuksiltaan rajoittuneita.
Epäkorrektia on minun ylimalkaan kirjoittaa samalle kanavalle radio-ohjelmia tekevästä ihmisestä, nokko äyskiä. En nyt kuitenkaan pidä itseäni radiotoimittajana enkä toimittajana. Kunhan olostelen.
Ainakin tänään erinäiset tapahtuvat aiheuttavat hyvin epänormaalin olon. En ehkä ole terveessä ymmärryksessä. Kokonainen salillinen tuttuja tai liiankin tuttuja ihmisiä melkein puolen vuosisadan ajalta oli ankara annostus. Kappelissa muistin kauhukseni istuneeni sekä Sillanpään että Kiannon hautajaisissa. Jouduin puuhaamaan paljon heidän ja esimerkiksi Lauri Viidan perintöasioiden kanssa. Jostain syystä olin mukana myös Saarikosken haudalla Heinäveden Valamossa.
Ei voi sanoa, että herrojen asiat olisivat olleet kunnossa.
Sadan vuoden kirjallisuus…
Hyryn Antti oli muskettisotureista parhaassa kunnossa. Ei ihme.
Se on täysin selvää, että hyvin harva tuntee kirjailijan – esimerkiksi Haavikon – tuotantoa laajemmin. Ei varmasti tarvitsekaan. Mielikuvat syntyvät omia aikojaan.
Mutta halusin palata vielä päivittelemään kokemustani yhden asian takia. Kirjailijat, siis tämä korkea kaarti, eivät milloinkaan saa tietää, missä määrin ja miten heitä luetaan ja ymmärretään.
Alan olla yhä hirveämmin sillä kannalla, että blogikirjailija on hyvin etuoikeutettu. En kuvittele, että kommentit olisivat edustava otos lukijoista, mutta silti!
Eikö tämä sama Haavikko päivitellyt vielä viimeisissä haastatteluissaan juuri samaa asiaa? Hän kyllä liioitteli kirjoittamisen ja sen jälkeen lukemisen vaikeutta. Itsellään hänellä oli jotain vikaa lukemisessa.
Eräänlaista autismia…? (Hänen oma heittonsa viime kesältä.)
Dysleksia ja epätavallinen kielellinen kyky liikkuvat käsi kädessä, kuin pystypainijat, jotka yrittävät toisistaan otetta.
Mutta silti. Haavikko ei tietääkseni ollut autisti.
VastaaPoistaJukka kirjoitti:"Kahden televisio-ohjelman jälkeen näkyy selvästi, että Enbusken olisi kannattanut pysyä radiossa, jossa hän on hyvä.
VastaaPoistaTelevisiossa hän on köyhän miehen Taanila. Se ei ole paljon sanottu. Molemmilla osa sujuvuutta menee tietomäärän kapeuden peittämiseen. Molemmilla on sama ongelma: he ovat paljon kiinnostuneempia itsestään kuin ihmisistä, joita he ovat jututtavinaan. Se edellyttäisi, että olisi paljon asiaa."
Jakso, jossa todisteltiin yliopisto-opiskelun turhuutta oli nolo. Jos Enbuske olisi viitsinyt käväistä yliopistossa, olisi selvinnyt sellainenkin keksintö kuin tilasto. Tilastosta olisi sitten ilmennyt, että kyllä se opiskelu sittenkin kannattaa: elää todennäköisesti pitemmän ja terveemmän elämän ja palkkakin on parempi.
Joku mersulla pihaan huristava putkimies ei ole kovin pätevä argumentti: jos kaikki ryhtyisivät putkimiehiksi sen sijaan että menevät yliopistoon, liikkuisivat putkimiehet enimmäkseen jalan, jos siihenkään olisi varaa.
Pöhköin todiste oli ohjelmassa haastateltu peruskoulupohjainen mainostomiston johtaja: onko sitä ennenkään mitään yliopisto-opintoja ihmisten kusettamiseen tarvittu? Kyseinen helppoheikki sai erityistä arvostusta Enbuskelta, koska oli keksinyt nerokkaan "työväen presidenti" -iskulauseen Niinistön vaalikampanjaan. Ohjelmassa ei tosin muistett, että tuolla iskulauseella päädyttiin komeasti hopealle.
En puske asiaa, mutta hieman tasoittelisin Enbusken kohtelua. En nähnyt hänen aiempia TV-sarjojaan (Ensbuske jne. Experiencejä), mutta tätä nykyistä on tullut jo kahta useampi jakso. Hyvää yritystä ja persoonallista viritystä!
VastaaPoistaEnbuske tosiaankin on radiossa vielä selvästi TV-työtään parempi, mutta en usko sen johtuvan lainkaan mediasta, vaan konseptista: hän on monen hengen keskustelussa briljantti tasan päinvastaisesta syystä kuin mistä Kemppinen hänen TV-työtään moittii - Enbuske on aidosti kiinnostunut keskustelun polyfoniasta, ei omasta monologistaan. Tässä hän eroaa suuresti Kemppisestä radio-ohjelman vetäjänä. Siinä missä useamman keskustelijan kokoonpanossa Kemppinen on radiossa jättänyt jopa (ex-)esimiehensä Heinosen tai Mäntylän oman persoonallisesti hyppivän aiheenkuljetuksensa varjoon, Enbuske yleensä pitää itsensä kurissa keskustelun taitavana ohjaajana ja sähäkän kiinnostavana reagoijana.
Mitenkään mielistelemättä on sitten todettava Kemppisen ylivoima pienemmissä kokoonpanoissa, tosin monologi (blogi, luento) on häntä parhaimmillaan (kehtaanko vielä taaskin mainita Stephen Fryn: hänen tapansa julkaista nettitekstinsä myös audioversioina sopisi hyvin Kemppisellekin), monessa Aristoteleen kantapää -ohjelmassa on kuitenkin ollut loistavia Kemppisen vetämiä keskusteluja. Enbuskelle, vaikka on oikeasti ammattitaitoinen yksilöhaastattelijanakin, yksilöhaastattelu on televisiossa vain pieni pala ilmeisesti pitkälle etukäteen itsesommiteltua kokonaisuutta.
Kasvoin ympäristössä, jossa Taanila oli kaikkien "pet hate". Siitä huolimatta tai varmaankin siksi kuuntelin ja nauhoittelin innolla hänen useimmat radiotyönsä 1990-luvun alusta alkaen. Täytyy sanoa, että en kyllä olisi keksinyt moittia häntä vähistä tiedoista; tosin tietty kapeus kyllä paljastui minullekin. Silti päällimmäinen tunne oli Kemppisenkin (epäilemättä tarkoituksella - miksi muuten vaikkapa taannioinen maininta luettujen Iliaan käännösten lukumäärästä) synnyttämä kateus tietomäärästä. Vauhtia metsätöihin -radiosarjassa Taanila peittosi kiinnostavuudella 0-6 sarjan vuoroittain esiintyneen Minna Lindgrenin, joka kyllä oli nuorena tuore, mutta vanhemmiten alkaa tympäännyttää fakissaan.
Muistankohan oikein, Taanilalta radioitiin pari vuotta sitten Merkkituote-sarjassa kaksiosainen Luther-ohjelma, jossa asiantuntijana oli teologian tohtori, silloin dosenttikin, Juhani Forsberg. Olen elätellyt toiveita Taanilan vierailusta Kemppinen-ohjelmassa, nyt ei vaikuta enää todennäköiseltä.
Komppaan tässä kyllä Rienziä: Taanila ja Enbuske on veistetty ihan eri puusta. Taanila nousi jutuissaan aina itse pääosaan, vaikka vierellä olisi ollut minkälainen viheltäjä. Se johtui paljon siitäkin, että samaan ilmaisun virtuositeettiin ylsi ja yltää harva sähköisessä mediassa mukeltava.
VastaaPoistaHeitto vähäisestä tietomäärästä ja sen peittelystä menee multa kyllä ohi, lienen alikoulutettu tai väärää sukupolvea.
Enbuske puolestaan ei ole koskaan vaikuttanut toimittajalta joka yrittäisi nostaa itseään esille. Taitaa mennä sekaisin se, että on näkyvillä ja se että väkisin haluaa näkyville. Radiokeskusteluissa ideana nimenomaan uteliaisuus, jutun vieminen eteenpäin, keskustelun polyfonia oli hyvä ilmaisu. Tiedoilla brassailu ei ylipäätään ole toimittajalle eduksi.
Korkea abstraktio lähenee jo autismia: ollaan toisella aaltopituudella voisi sanoa. Tiedät itse silloin kun koet olevasi flowssa. Flown etu on sen holistituus ja sen kyky kontrolloida samalla kun se vie ulos eli rupeaa olemaan luova. Tätä tilaa ei ole suositeltavaa oppia ja silti sitä opetellaan ja opitaan. Mutta minunlaisella ihmisellä, jolla aika normaali IQ muistin kannalta ja ongelmanratkaisun kannalta, ei ollut muita mahdollisuutta kasvaa tai pysyä elämässä ellei olisi tehnyt matkan ns. ylöspäin, kohti Higher Order Knowledgen tilaa. Se oli ainoa paikka missä suojata itseyttä sillä kaikki muut olivat mahdottomuuksia siksi, että kiusaamisesta johtuva yhä uudistuva kierre murensi muistin ja siksi lukemisen oikean tavan (jos puhut psykologeille he kertovat, miten depressio käyttäytyy aivoissa). Kun aivot ovat 40 vuotta olleet depressiossa ja ehkä minulla 47 sillä isäni löi minua täysin odottamatta ja juutuin elämään, jossa ei ollut mitään perusturvallisuutta koska äitini oli vieläkin pelottavampi voisi sanoa olemalla apaattinen ja jopa vääristävä: hän vääristi minun persoonallisuuteni ja loi lisää tilaa, missä sain kärsiä. Minä en voi paremmin sitä selittää enkä sillä silti tarkoita julmuutta, millä itse yritän lyödä äitiäni. Olenhan antanut anteeksi jo 20 vuotta sitten heidän omat ongelmansa ja heidän epäkypsyyttä vanhempina. Mutta se tila mikä luotiin ja mitä vahvistettiin once and once again ulkopuolisten ihmisten osalta on ollut ehkä vielä pahempi elämän sadismi tai elämisen rääkkäys.
VastaaPoistaKoska olen sen aina tiennyt ja jopa osannut laskea ns. tieni ulos en ole saanut sillä aina on joku porukka joka kokee tilaisuuden nostaa omaa horisonttia rääkkäämällä minua lisää. Ja näin ollaan tultu tilanteeseen missä minun elämänlanka on hyvin kapea enää.
Ja se ei ole mikään uhka, ei edes itsemurhauhka sillä en sitä todellakaan suunnittele, mutta samalla lailla kuten avannossa oleva jäätyy pikkuhiljaa jos häntä ei ylös auteta niin minulla on se, että sosiaalisesti ikuisena puruleluna en vaan jaksa: menehdyn siksi, että apua pyydettäessä en saa sitä. Saan vaan kaikenlaisia pudistukia ja lisää ihmettelyä joka sinänsä ovat juuri ne, jotka rikkovat. Koska empatia puuttuu joka kerta ja joka kerta ihmetellään ihmettelyä ja ihmettelyn aikaansaannoksia minusta ei välitetä sanan varsinaisessa merkityksessä. Se luo surua joka on niin valtavaa, ettei lukeminen enää kiinnosta eikä kirjoittaminenkaan. Ei kiinnosta enää kuin se, että saisi elää: ja eläminen on silloin toisten ihmisten kanssa tasavertaisena eikä ikuisesti merkkinä, muiden tarpeen takia.
Minä samalla luon merkkiä sanomalla kaikki tämä, mutta se tuntuu jotenkin lohdulliselta kaikessa paskassa missä sadismi minun ympärillä kasvaa eikä poistu.
Häpeä on ihmisen kasvun paikka ja sitä ei olla sallittu (siksi puhutana häpyhuulesta; ei saa puhua ihmisenä vaan pitää puhua elukkana) ja silti hyvä professori Kemppinen en todellakaan ole minkään promiskuiteetin puolestapuhuja mutta en milloinkaan lähtisi rikkomaan toista ihmistä oman seksuaalisuuden puutteen tai kompleksin avulla mitä nämä ns. kristilliset nyt taitavat tehdä. Kun oma identiteetti on vajaa ja valtavan puutteellinen (joka ei tarkoita biologista seksin puutetta vaan identiteetin kasvun osalta) niin ruvetaan valvomaan ja kontrolloimaan muita sillä seurauksella että sama promiskuiteetti todella saa arenan missä kasvaa: kielletyt hedelmät ovat maukkaimpia ikävä kyllä.
Eivät silti opi: ei nytkään - varmasti korjaavat bisnis-as-usual ja minutkin jätetään vain lopuksi jonnekin kuulematta kertaakaan mistä todella on kyse ja miksi todella pyydän apua enkä esitä apua pyytävää. Mieheni ei ymmärrä, siitä olen surullisen vakuuttunut.
Luettuani nyt Haavikon päämajan huomasin, miten sotkuinen on hänen kirjoitusjälkensä. Tietyt toistot joita hän harrasti, näyttäytyvät nyt (ja ennen kommenttia dysleksiasta) minulle lukihäiriönä. Päämaja - Suomen hovi -kirjassa on useitakin paikkoja joissa olen myös huomaavinani oikolukijan taistelun tuulimyllyä, siis Haavikkoa, vastaan. Sinne on jopa jäänyt tekemättömiä korjauksia ja sieltä puuttuu selkeästi rivejä.
VastaaPoistaTaidetta kaikki nikotus, totesi Kulubez William Pete Q:n käsiohjelmassa.
Tämä kaikki ei kuitenkaan vähennä Haavikon faktatekstin arvoa; mutta runouden syntyyn sillä voi olla vaikutusta, ja vaikutusta sillä on, sillä sillä on vaikutusta.
JK:
VastaaPoistaAlan olla yhä hirveämmin sillä kannalla, että blogikirjailija on hyvin etuoikeutettu. ..
Jaa, a.
Kyllä tää sen mitä, ennen webissä tehtiin, ne jänkäysfoorumit, jotka perustuivat lähinnä toiston voimaan, päihittää.
... tulee tehtyä, ja jos natsaa voihan tuosta pistää teemoja kansiinkin.
Sitä en tiedä, onko mielekästä sinänsä omaa tavaraansa webissä päivittää uudestaan julki.
"Dysleksia ja epätavallinen kielellinen kyky liikkuvat käsi kädessä, kuin pystypainijat, jotka yrittävät toisistaan otetta."
VastaaPoistaTällaisia tyyppejä tunnen muutaman. Pakko tunnustaa että tunnen kateutta siitä draivista, joka heidän (yleensä suullisessa) ilmaisussaan on. Ihan kuin joku jumala olisi puhaltanut heihin sen verran, että heidän sisällään olisi ylipainetta joka purkautuu suusta ulos. Niin mahtavaa on tämä ettei haittaa vaikka olisivat ymmärtäneet asian väärin tai puhuisivat puuta heinää, ja useimmiten ovatkin lukeneet tai kuulleet tai ylipäätään ymmärtäneet asian jotenkin dyslektisesti.
Minullapa on kasetilla Yleisradion ohjelma Kaljupäisten kerho, studiossa J.Kemppinen ja H.Taanila. Pohdiskelua Fischer-Dieskaun haukahtelusta ym. Rattoisa, aivan liian lyhyt setti.
VastaaPoistakehtaanko vielä taaskin mainita Stephen Fryn: hänen tapansa julkaista nettitekstinsä myös audioversioina sopisi hyvin Kemppisellekin
VastaaPoistaEhdoton ei moiselle. Se syö tarpeettomasti sekä puhujan että vastaanottajan aikaa. Puhe on nimittäin hidasta. Lisäksi striimauksessa ei useinkaan toimi kelailu tai pysäytys, joten koko roska on kuunneltava yhdeltä istumalta.
Kuvan komeasta suppilovahvero- saaliista tuli mieleen äskettäin kokemamme pettymys, kun menimme metsään kyseisiä sieniä saadaksemme. "Isäntien isäntä" oli antanut parturoida metsänsä siihen kuntoon, että sieniä ei kaiken myllerryksen ja risukon alta ollut mahdollista poimia.
VastaaPoistaEräänlaista dysleksiaa sekin, "ympäristönlukutaidottomuutta". Metsäluonnosta otetaan kaikki taloudellinen hyöty irti, muista näkökohdista viis.
Haavikko oli tietääkseni metsän
omistaja, joka näki metsän taloudellisen arvon. Sillanpää taas ymmärsi luonnon laajemmasta perspektiivistä - biologi kun oli koulutukseltaan. F.E. oli todella nobelinsa arvoinen. Kuvasi ihmistä osana suurta luontoa.
Ad Riku K.: Haavikko ja samoin poikansa ostavat huonoja metsiä ja istuttavat ja hoitavat niitä. Myynneistä - puutavarankaan - en ole kuullut.
VastaaPoista"Istuta puita. Juuri siihen puuhun voi fascismi lyödä päänsä..."
Kosketuksenomaisesti ja ilman esille panoa - joku semmoinen tässäkin blogissa viehättää. Tila ei ole rajattu, vaan pään antimia tihkuu asiantuntemuksen ja tuntemusten - rakennuksiako ne ovat - sisältä. Samaan hengen vetoon haluan lämpimästi suositella juuri ilmestynyttä Kaarina Salan toimittamaa kirjaa Isän huone - Kulttuurivaikuttajien tyttäret kertovat. Sain eilen kirjastosta myös toisen uutuuden Bengt Jangfelotin Panoksena elämä - Vladimir Majakovski ja hänen piirinsä. Upeita tiedon ja tunteen nälkää ruokkivia kirjoja jo vähän selailtuna.
VastaaPoistaJos luen mitä tapahtui 1930 14. huhtikuuta ja päivää, kahta päivää ennen, en voi olla muistamatta, että samanlaisella itsemurhavetoomuksella olen astunut siihen huoneeseen, josta seurauksena ovat nämä lapset. Tyhjä roskasanko oli hyvä pyykkisanko.
Mutta onko se romantiikkaa, jos testaa oljenkorsia silloin kun jo upottaa. Ehkä niitä on testattava. Joku elää pitkään ja kirjoittaa rauhallisemmin. Sairauksia kutsutaan kuin ristimänimillä - mutta ei sekään mitään haittaa,
kaikki me rakastamme elämää ja jotkut vievät kuusen hukkaoksat saunaan ja vetävät syvään henkeä.
Se on niin ihana tuoksu.
Täällä jo taannoin Taanilasta puheenollen mainitsin joutuneeni eräässä erään Jyväskylässä sijaitsevan keskisuomalaisen yliopiston ravintolan pöydässä hänen ja Suomen sinivalkoisen äänen, Paavo Noposen, kanssa samaan seurueeseen. Hannu oli Hannu ja Paavo oli Paavo; varsinkin, kun viimeksimainittu intoutui pullon kivennäisvettä juotuaan selostamaan uudelleen ulkomuistista Virenin kaatumisen, tai jotain muuta saman luokan... - no Suomi brandy on Suomi brandy.
VastaaPoistaMoitin nykyistä metsänhoitoa yleisesti - mitä metsissä liikkuessaan turhan usein näkee: kokonaisia metsäalueita hetkessä turmeltu.
VastaaPoistaMitä oli vielä viime viikolla, ei ehkä ole enää tänään.
Haavikon osalta sitten ok.
Blogipostauksen audioversiota ehdottomasti vastustaneelle anonyymille
VastaaPoistaToki puhe vie aikaa, mutta kokeilepa Fryta, veikkaanpa että et lukisi häntä nopeammin sisåltä kuin hän ääneen, olipa englannintaitosi millä tasolla hyvänsä. Kemppisen tekstit ovat niin tiheäsyisiä, että sama sopii niihinkin Kemppisen hitaammasta nuotista huolimatta, ymmärsipä teekstin millä tasolla hyvänsä.
Myönnän, että saan suurta iloa luennan kuuntelusta,nautin podcasteista (sellaista toki tarkoitin, enkä streamin liruja, harmi että esimerkiksi fantastinen Fllygelin mutkassaa tuli vain sellaisena) ja äänikirjoista toistakymmentä tuntia viikoittain.
Minä vietin tänään neljätuntia kärsien; kävelin toisen omistamassa metsässä
VastaaPoistaEnfaldigille:
VastaaPoistaEnbuske on sanoakseni samanlainen Työväen toimittaja kuin Niinistö on Työväen presidentti.
T.
Suppilovahveroita, ei sentään matsutakea, tuoksuvalmuskoita?
VastaaPoistaKylla siina karsii hyonteinenkin metsanhoidon jaljilta,
VastaaPoistahyonteisten monimuotoinen dynaaminen yhteiso,
hienosti kasvikunnan ja meidan korkeamman elainkunnan valissa.
Vaheksytty ryhma, ajatelkaapa vaikka niiden proteiineja.
Kaiken maailman hajoittajia sita syodaan ymmartamatta etta niista ei
ehka yksikaan ole kovin terveellinen.
Oletteko koskaan kuulleet vanhankansan sanontaa
"soi paljoin sienia ja eli vanhaksi."?
vaikka niita syodaan.
Silla, etta
"Hyönteinen on tietokone, joka on ohjelmoitu ottamaan
vastaan lämpötilan, kosteuden, ilmanpaineen muutoksia."
voi olla tekemista sen kanssa etta hyonteisilla
yleensa (no ainakin banaanikarpasella) yhta geenia yksi (tai siis kaksi) kappale,
kun selkarankasella esiintyy useammin useampia
enempi tai vahempi samankalataisia duplikaatteja geeneista.....
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/bv.fcgi?highlight=fish&rid=mboc4.section.3792#3796
Enbusken radio-ohjelma on parasta, tv-puoli keskinkertaista. Kemppisen blogi must, radio-ohjelmaa kuuntelisin jos mikrofoni otettaisiin pois astianpesukoneen päältä. Taanilaa ei enää ole, oli hyvä.
VastaaPoistaEnbuske pääsi yllättämään iloisesti radio-ohjelmillaan, kun olin häntä siihen asti pitänyt taas yhtenä talkshow-renkinä TV-mainosten lomassa.
VastaaPoista"Epäkorrektia" tarkoitti taas taka-askelta verrattuna kuuloradioon, mutta epäporvarillisen hegelmonian pönkittäjä Taanilasta hänet on erottanut perehtyneisyys tuoreen (luonnon)tieteen saavutuksiin.