Janne Virkkuselle

Jo oli Sinulla tarpeellinen kirjoitus yleisradion ja median rooleista sunnuntain lehdessä.

Hetken luulin, että mainostit Ylen ykkösen perjantaiaamujen radio-ohjelmaani, kun mainitsit julkisen palvelun tehtäviksi Valistaa, Viihdyttää, Sivistää.

Sitten jäin miettimään, että sanopa Erkolle että myy minulle Helsingin Sanomien kulttuuriosaston. Meillä taitaa olla tarkasti laskien lukijoita / kuulijoita suunnilleen sama määrä. (Arvioin että HS:n lukijoista hyvin suuri osa hyppää kulttuuriosaston yli tai tyytyy otsikkoihin – itse luen ne RSS-syötteenä.)

Teillähän ontuu tuo sivistämispuoli, eikä valistuksessakaan tahdo olla kehumista. Pöljät mielipiteet, jotka eivät perustu ainakaan tosiasioihin, ovat kyllä viihdyttäviä, sitä en kiellä.

Ja kun mainihet, että sanomalehdiltä eivät nuo verkkoversiot onnistu, niin vastaisin siihen, että en kyllä sitä asiaa ihmettele.

Sanot verkkopalvelujen kehittämistä kalliiksi. Tottahan se lykkää tasapään, ellei muista suomen kielen merkitystä ja vahvuutta. Panostamalla hyvään suomalaiseen tekstiin pärjää, eivätkä edes kilpailijat kuse kintuille.

Kuvan, liikkuvan kuvan ja äänen kanssa sitten ollaankin ihmeessä. Sillä alalla saa kilpailla kiinalaisten ja intialaisten kanssa.

Sanot niinkin, että ihmiset kieltäytyvät maksamasta palveluista, joita he eivät tarvitse, ja tarkoitat tällä yleisradiota.

Tilanne on pahempi. Ihmisethän kieltäytyvät maksamasta myös palveluista, joita he tarvitsevat.

Tätä kannattaa kysyä investointipankkiireilta. Amerikassa kuuluvat sotkeneen asiansa hukattuaan toiminnan vastikkeellisuuden (maksullisuuden) ja pitkän aikavälin kannattavuuden ajatuksen.

Näkemieni lukujen perusteella arvioin, että Suomessa on kaksisataa tuhatta kiinnostunutta ihmistä, jotka jopa ostavat ja lukevat kirjoja. Heille järjestyy juuri nyt eläkeläisinä paljon vapaata aikaa. Mahtavat markkinat!

Nuoriso ei juuri kuuntele Ylen lähetyksiä, koska nuoriso kuuntelee kieletöntä musiikkia.

Lehdet ovat unohtaneet peruskysymyksen: mitä N.N. kirjoittaa tänään? Pienen mittakaavan blogin kirjoittajana ja ennen vanhaan lehteesi joka viikko kolumnin laittaneena tiedän, että kirjoittaja säilyttää lukijansa, vaikka toheloisi.

Lehdet ovat unohtaneet uusinnat, joita Yle käyttää nyt tehokkaasti.

Lehdet ovat unohtaneet että tämä päivän lehti on huomisen kalankääre. Verkossa jotkut ovat käsittäneet tämän. Hyvään tekstiin palataan kerran toisensa jälkeen, aivan kuin kirjaan, joka pannaan hyllyyn.

Kaikkein himoituimpia olisivat suurella järjellä tehdyt yhteenvedot varsinkin poliittisista ja tieteellisistä teoksista, joita monikaan ei jaksa tai ehdi lukea niiden laajuuden vuoksi.

Entä raha? The Economist myy erittäin korkeatasoisia vuosi- ja teemajulkaisuja luultavasti voitolla. The New York Review of Books ottaa joistakin artikkeleista rahaa ja toisista ei.

Kyllä, selailin HS Teeman ”Ihminen ja Internet” ja häpesin silmät päästäni. Jutut oli mitoitettu keskivertolukijoille liian vaikeiksi ja asioita tunteville liian helpoiksi.

Mallia olisi voinut katsoa MIT Technology Review’sta.