Elämä 2:0

Google Chromesta löytyy hyvin syvähenkinen ominaisuus. Ajattelin katsoa, mistä alkaen olen toistellut, että metsäteollisuuden vaikeudet ovat vasta alkua. Kirjoitan blogin hakuruutuun ’metsäteollisuus’, jolloin saan esiin kaikki ne kirjoitukset, joissa tuo sana esiintyy. Ctrl + F avaa selaimen oman haun, kuten muissakin vastaavissa, mutta hakuruutu kertoo, montako esiintymää se löysi, ja sivupalkki näyttää ujosti niiden paikat kokonaisuudessa.

Sana ”blog” esiintyy 62 kertaa. Sanan osa ’se’ esiintyy 674 kertaa. Olisikohan tässä nyt keino kiertää Googlen vika, wildcardin (jokerimerkki) puute? Tai uskoohan Google asteriskia. Haku ”we are the * men” tuottaa tuloksen ’hollow’. Haku ”In the room women * ” tuottaa saman kirjailijan säkeen – yhden kauneimmista:

”In the room women come and go / talking of Michelangelo.”

Joku näyttää kysyvän tänään kommenteissa, miksi blogiini kommentoidaan niin pitkälti ja paljon.

Siinä on asian ydin.

Olen joitakin aikoja kirjoittanut oppikirjaa informaatio-oikeudesta ja sen kylkiäisenä kaiketi Kanavaan päätyvää esseetä, jossa väitän muun muassa, että romantiikka kulttuurisena ja etenkin kirjallis-taiteellisena liikkeenä johtui yleisön eli yläluokan silmittömästä juopottelusta – erilaiset känniläisten aiheet ja esitystavat tulivat yllättäen muotiin. Todistelen virheelliseksi sitä käsitystä, että kulttuurin muutoksen takana oli keskiluokka tai keskiluokkaiset naiset. He nousivat kehiin vasta kun Romantiikka 2:0 oli jo vauhdissa eli vuoden 1830 vallankumousten jälkeen.

Nimittäin kommenteissa ystävällisesti mainitun Michael Weschin edistämä Internetin kulttuuriantropologia sisältää suurisuuntaisen ajatuksen, johon väittäisin nöyrimmiten itsekin päätyneeni joitakin vuosia takaperin. Kun se minun kohdallani johti blogiin, on oikein mieluisaa lukea arvostetun kollegan ottavan esimerkiksi toisenlaiseksi tulleesta kulttuurista juuri blogit.

Ajatus on suunnilleen tämä: artikkelin ja kirjan kirjoittamista ei verrata suotta sotaan. Kirjoittajan odotetaan argumentoivan niin vahvasti, että hänen – tai jonkun toisen – kannattaa maksaa kalliit painokulut ja jakelukustannukset.

Näin tehdään – ja on tehtävä – väitöskirjoja. Esitetään jotain ja perustellaan lujasti.

Blogi on yhteistoimintaa.

Jos olisin nuorempi, tekisin sen itse, mutta kun olen vanhempi, käsken poikien kokeilla. Yliopistoluentojen sijasta esimerkiksi informaatio-oikeutta voisi opettaa rakentamalla kunkin lukuvuoden opiskelijoiden kanssa ja heitä tukien Face Book ja klippejä YouTubeen ja multimediablogin.

Tunnustan etteivät nykyiset blogityökalut oikein salli tätä, mutta pian ne tulevat.
Luulen että opiskelijat oppisivat ihan toista tahtia, jos näkisivät toistensa ”tenttivastaukset” (kommentit) ja saisivat itse arvostella ne ja määrätä arvosanat. Jonkun – professorin – olisi moderoitava, nähdäkseni ehdottomalla veto-oikeudella, koska jonkun on oltava hommasta vastuussa.

Ei tämä ole villitystä. Tietysti minä katsoisin, että porukka lukisi tapauksen KKO 2008:49 ja tietäisi siten enemmän sananvapaudesta joukkoviestinnässä ja kirpputorista, mutta parempi että lukisivat kotona tai kirjastossa eikä minun tarvitsisi selittää sitä suullisesti.

Minua miellyttää suuresti Weschin tarina tutkimuskentiltään Uudesta Guineasta. Kun kukaan ei osaa lukea eikä kirjoittaa, useimmista kasvaa taitavia ihmistuntijoita, ja heimon riidat ratkaistaan etsimällä sovinto eli parannus säröytyneisiin suhteisiin.
Lakijuristit lukevat ratkaisut kirjoista – ja sekoittavat kaiken.

Pitää muistaa kysyä Leifiltä tämän viikon radio-ohjelmassa, eikö olekin yleislääketieteellisesti mielenkiintoinen ajatus, että lääkäri (”poppamies”) selvittää jonkun sairastuttua kuumetautiin, kenen kanssa potilas on joutunut huonoihin väleihin.

Primitiivinen kulttuuri ajaa yleislääketieteen ja psykiatrian eron umpeen.
Short Finnish summary: blogi on kirjoittajan ja kommentoijien yhteistyötä ja luonteeltaan oikullista. Kaikkien asiat ja mielipiteet ovat kokeellisia eli pakotie on aina auki. Kenenkään, varsinkaan blogin pitäjän, ei ole syytä suhtautua itseensä erikoisen juhlallisesti.

Kirja ei ole parempi kuin weblogi – se on vain erilaisempi.

”Ei lyhyt ole kenkään ihminen, vaan toinen on pidempi toista…”