Olympus SP 570UZ

Toistakymmentä vuotta sitten kävin kaikki diakuvani läpi ja viskoin menemään noin 10 000 kappaletta. Etenkin lasilla varustettujen kehysten aukomisessa riitti työtä.

Taiteelliset ja erityisen onnistuneet kuvat eivät kiinnostaneet lainkaan. Lehdissä on parempia. Ihmisten kuvat osoittautuivat suuriarvoisiksi, ja olen edelleen samaa mieltä.

Kun tärkeimmät kuvat on skannattu jo useita vuosia sitten, huomaan palaavani niihin jatkuvasti.

Sain paljon hyviä neuvoja. Tunsin kärkipään harrastelijoita ja joukon kovan luokan ammattilaisia.

Onni etten yleensä uskonut neuvoja.

Tein hyviä hankintoja. Muuan Minolta Dynax oli juuri sopiva. Siihen oli lyhyt ja pitkä zoomi ja tämä optinen oikku – monien valmistajien 130 mm:n linssit ovat tavattoman hyviä ja niin oli Minoltankin.

Sitten onnistuin ostamaan Putukselta Minolta CLE:n ja tietenkin lopputulos oli Leica M 6 ja neljä linssiä – jopa Noctilux.

Kokoelmassa on kolme Leicalla otettua kuvaa, joita joku muukin on pitänyt onnistuneina. Enää en osaa kuvata sillä enkä varmaan viitsisikään kuvata filmille. On se niin vaikea kamera, että vaatisi jatkuvaa käyttöä. Muuten ei tuntuma säily. Vähän kuin viulu – jos sitä on oppinut soittamaan, ei pidä olla soittamatta, koska toisetkin kuulevat eron heti.

Enää pitkiin aikoihin en ole ollut kiinnostunut valokuvaamisesta enkä luullut ymmärtäväni siitä mitään mainittavaa.

Nyt otin viikon aikana vain 240 kuvaa, mutta ne ovat kaikki säilytettäviä – paitsi yhden haarukoidun kohteen liikaa valotettu versio. Nyt kuvasin Rawille ja jpegille voidakseni kertoa blogissa, onko Panasonicin kaveriksi ostamani Olympus näppärä.

On se ihmeen hyvä, maksaakseen alle neljäsataa. Siihen on oma oikea salama (kallis). Laajakulma on todella hyödyllinen eikä vääristy liikaa. 20-kertaisen zoomin telepää piirtää kohtuullisesti. Herkkyyden muuttaminen on nopea toimitus. Unohdettuani kerran Panasonicin laturin kotiin sain havaita, että koko Lontoosta ei löytynyt sellaista. Siten Olympuksen ajatus on innostava – maitokaupan paristot (AA). Kulutus on tietenkin huima niin että ladattavia kannattaa käyttää.

Kiinnostuin juuri tästä kojeesta, koska tiedän, että Canonin PowerShot on aivan mahdottoman hyvä, mutta suutin Canonille, kun huomasin, että nyt jopa järkkäreitä (SLR) myydään maitokaupassa. Pyörivä näyttö, joka löytyy Panasonicista mutta ei Olympuksesta, on parempi, mutta käyttämällä kiinteää Olympus onnistunut istuttamaan pieneen kameraan todella ison ja kirkkaan näytön.

Olen kauan sitten oppinut kantamaan häpeäni siitä, että ei ole edes Canonin eikä Nikonin karvalakkimallia. Toisaalta kännykän kameran ominaisuudet eivät riitä, koska olen niin innostunut valoista, varjoista ja väreistä ja haluan pitää kuvapäiväkirjaa ympäristöstäni.

Kuvia on vasta 16 447, useimmat Photoshopilla viimeisteltyjä.

Leican nimeä kantavissa nykykameroissa on kussakin rajoituksensa ja ammattitason vehkeet ovat tietysti hulluutta.

Tiedän hyvin, että useimmille riittää mainiosti mikä tahansa kaupassa käteen sattuva kompakti, vallankin Ixus. Nyt haluan kertoa, että tuo Olympus on hyvä kompromissi. Mutta se erillinen salama on siis kalliimpi kuin itse kamera niin että ihanteellisessa tapauksessa tämä olisi hyvä kakkoskamera.

Perheessä on pienikompakti- Lumix (Panasonic, ”Leica”), jonka lasi on erittäin hyvä. Salamakengän puuttuminen on kuitenkin ongelma.

Kirjoitan vielä kerran, että nämä vihjeet on tarkoitettu arvostelukyvyttömälle lukijalle. Ne jotka tietävät verkon runsaat vertailusaitit eivät tarvitse neuvojani.

Sen kunniaksi yksi neuvo. Ihmiset eivät pelkää pientä kameraa (Olympus). Kukaan ei myöskään rupea rähjäämään sisätiloissa kuvaamisesta. Tuon kameran kanssa en näytä valokuvaajalta vaan hyvin syöneeltä turistilta. M-Leicassa oli sama etu, ja äänettömyys päälle.

En menisi kuvaamaan esim. kaupassa isolla kalustolla. Nyt olen yhtensä yhden valehdellut epäluuloiselle kaupan myyjälle, että otan tästä pari kuvaa kysyäkseni muka vaimolta, mitä ryynejä hän onkaan käskenyt ostaa. Vaarattoman näköinen kamera tekee valheen uskottavaksi. Olen lukenut, että kaupoissa ja kirjastoissa kuvaaminen voi aiheuttaa ikäviä kysymyksiä. Ja minä kuvaan siis omia ympäristöjäni.