Hulluksi

Osaisiko joku neuvoa, missä myydään sellaisia raskaustestin kaltaisia pakkauksia, että voisi katsoa virtsasta tai verestä tai muusta jalosta eritteestä, että noinkohan sitä on tullut lopullisesti hulluksi.
Ajattelin käydä tietämässä asiaa apteekista mutta en taida ehtiä.
Epämiehekkään vaikeroinnin aihe on yhä yleisempi havainto: on peräti vaikea muistaa, mitä on oikeasti tehnyt ja mitä vain luvannut tehdä.
Maalla ennen tosin sanottiin, ettei kahta hyvää tarvita, sitä että lupaa ja sen jälkeen vielä pitää lupauksensa.
Kysymyksessä on myös paradoksi. Lupaaminen osoittaa hyvää ja hellää luonnetta, lupauksen täyttämättä jättäminen taas rationaalista ja muutenkin korkeaa henkistä kehitystasoa henkivää harkintaa.
Niinpä en muista – todellisuudessa en ole muistavinani – mitä aioin tänään kirjoittaa, ja kuittaan tämän viittaamalla lainsäädäntöön.
Menettely johtuu siitä, että luulin olevani selvillä verkkokaupan uusimmistakin säännöistä. En vain ollut. Kun oli perehdyttävä eräisiin papereihin ja laadittava muuan lausunto, kävi ilmi, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY sisältää kuin sisältääkin sellaisia yksityiskohtaisia sääntöjä, joiden tietäminen on tarpeen minulle ja luullakseni monille muille.
Kysyjille olen tavannut sanoa, että hyvämaineisista paikoista uskaltaa ostaa pankki- tai luottokortilla tavaraa. Sellaisia hyvämaineisia paikkoja ovat tietysti vakiintuneet kotimaiset kauppaliikkeet, jotka harjoittavat tätä nykyä verkkomyyntiä, siis esimerkiksi Akateeminen tai Suomalainen kirjakauppa.
Olen opettanut itseni vilkaisemaan näitä ennen kuin tilaan taas viisi kiloa kirjoja Amazonista, sillä yllättävän usein intohimon kohde löytyy Helsingistä ja on huomattavan halpa ja hauska käydä ostamassa myymälästä. Verkkokirjakaupoissa ainakin minä petän itseäni jatkuvasti tuijottamalla vain kirjan hintaa, vaikka hyvin tiedän jatkuvasti kohoavat lähetyskustannukset. Nyrkkisääntö: kirja on Suomessa halvempi. Toinen nyrkkisääntö: brittien ja jenkkien Amazonissa saman kirjan hintaero voi olla yllättävän suuri. Katselen juuri Jyrki Virolaista ja muita ajatellen ostaakseni John P. Dawsonin kirjaa The Oracles of Law ja yritän ymmärtää, onko kysymyksessä uusi painos. Kirja kumminkin oli väitöskirjaa tehdessäni parhaita tuomareista ja tuomitsemistoiminnasta kirjoitettuja teoksia – ei kuitenkaan millään muotoa yleistajuinen esitys.
Mutta neuvoisin silmäämään edellä mainitun direktiivin artiklat 5 – 9. Niistä voi olla iloa ja kukaties jopa lohdutusta.
En pidä tarpeellisena jäljentää sääntöjä tähän, koska teksti löytyy tuolla numerolla suoraan googlaten.
En pidä kauheasti ohjelmien päivityksistä. Monen aiheellisesti moittima kirjain eli fontti on Firefoxin päivityksen tulos, ja minulta menee varmaan joitakin päiviä ennen kuin keksin, miten saan tekstin taas siivollisen näköiseksi.
Vakiintuneessa käytössä on ollut Verdana ja yritän tätä nyt leikepöydän kautta suoraan Wordista.
Eikö olekin muuten ihme, että paperilta sitä haluaa lukea pääteviivallista (serif) tekstiä mutta ruudulta mielellään pääteviivatonta?
Eilinen fontti on printtinä omaa silmääni miellyttävä Book Antiqua. Apurahahakemuksiin käytän Garamondia, joka on kaunis – ei kuitenkaan yhtä kaunis kuin Bembo, joka ei kuulu vakiovalikoimiin.
Excelissä ja Accessissa ja muutoinkin taulukoissa omille huonoille silmilleni sopivin on vanha puhelinluetteloteksti MS Bell. Suosittelen.