Federico Garcia Lorca (1898-1936)Kuutamo näyttää kuun
katoavat maat
näkyvät reitit
kävelemättömät.
Kuutamo näyttää kuun
meren peittää maa
ja saari on sydän
tunne äärettömän.
Kukaan ei appelsiineja
syö valossa kuun,
kun syödään näin
vihreästi ja jäisin.
Kuutamo näyttää kuun
sadoin samoin äänin
nyyhkyttää taskussa
hopean kolikko.
==========================
Kun aloittaa laulun
sama kitara,
särkyvät maljat
saman varhaisen.
Kun aloittaa laulun
sama kitara,
se ei kykene
pysähtymään.
Soitto ilman sävyä
kuten itkevä vesi
kuten itkevä tuuli
on lumien ääni
ei kykene
pysähtymään
itku yltää
etäälle on
kuuman etelän hiekka
ja kirkas kukka,
on nuoli jolta
puuttuu taulu
on ilta jolta puuttuu aamu
ja jo kuollut varpunen
oksan alla.
Voi kitara,
sydämessä
viisi viiltoa!
(suom. J.K.)
Lorca on vaikuttanut mm. Cohenin tuotantoon
VastaaPoistaunohtui linkki vertailuun Lorcan ja Cohenin valssitekstien välillä
VastaaPoistaKatoava maa.
VastaaPoistaMaailman erikoisimmat kartat täältä:
http://strangemaps.wordpress.com/
Federico Garcia Lorca (1898-1936) teloitettiin Espanjan sisällissodassa ensimmäisten joukossa. Minua on järkyttänyt Lorcan ja hänen vaimonsa kohtalon toteutuminen. Francon kannattajat vangitsivat Lorcan vaimon antaen ymmärtää, että vaimo vapautetaan, jos Lorca itse antautuu. Hän antautui, molemmat ammuttiin.
VastaaPoistaPuolen yön aikaan hätäsektiolla napanuoran tähden 3,5 kg ja 10 pistettä. Kiitos myös Lorcalle, opetti kuuntelemaan kellonlyöntejä sydämen lyönteinä. Nyt kirjoittaa muutaman tunnin ikäinen isoäiti ja starttaa kohti Savonlinnan keskussairaalaa.
VastaaPoistaOsaisiko joku kertoa minulle sydämestä? Siis ihan vain etymologiaa tai muuta kielellistä. Lieneekö samaa kantaa kuin ydin?
VastaaPoistaTuossa runossakin on maali, taulu, tai oikeastaan juuri ei ole, tähtäys ilman päämäärää, ja se tuottaa kauneimman runon. Ja kuolleen varpusen.
Mutta sydämet: Natsume Soseki, muistaakseni, on kirjoittanut hienon romaanin "Kokoro". En nyt kyllä juuri muista hienouksia vaan sen, että nimi tarkoitti sydäntä, mieltä, oleellisuutta. Olkoon tämä mainos, koska en äkkiä tiedäkään, miltä osin tahtoisin sitoa kaiken F. Garcia Lorcaan.
Mutta mitä varten kukaan ei syö appelsiineja valossa kuun? Ovatko appelsiinit liian lämpimiä ja lihallisia tuohon maisemaan?
Anonyymin esiin nostama Cohen on hänkin sydämeenkäypä runoilija eli laulaja. Sinun, Kemppinen, tulisi kääntää hänen laulujaan. Kuunnella ainakin.
Parahtaa soitto,
VastaaPoistakitaran itku.
Särähtävät rikki
sarastuksen pikarit.
Parahtaa soitto,
kitaran itku.
On turha sitä vaientaa.
Et voi sitä
vaientaa.
Yksitoikkoisesti
se itkee kuin vesi,
se itkee kuin tuuli
joka tuiskussa ei pesi.
Et voi, et voi sitä
vaientaa.
Se itkee kaukaisuutta.
Etelän mailla
se itkee kuumaa hiekkaa
joka liljaa on vailla.
Itkee lentävää nuolta
joka osumaa on vailla,
iltaa ilman aamua,
ja ensimmäistä kuollutta lintua oksalla.
Oi kitara!
Sydän jonka lävistävät
omat viisi miekkaa!
---
Näin tämän Lorcan Kitara-runon suomensi Kirsi Kunnas.
Teitkö JK oman käännöksesi suoraan espanjasta? Eli osaatko sitäkin?
Ad Tapsa P:
VastaaPoistaHyviä suomennoksia näistä on useita - Rossin vanha on erinomainen. Itse sain päähäni korostaa eräitä äänteitä ja ja tavuja.
Espanjasta, kyllä.
täs olis tekninen runo uudenkaupungin autotehtaille.
VastaaPoistaja tässä helkkarin enkeleille
Kiitos.
VastaaPoistaLorcan säkeet jäävät helposti mieleen.... kuten
Rintojesi mustat melonit
uhraa messullesi
------------------------
Sinä kirkkaana aamuna
minä halusin olla minä.
-------------------------
Koska kukaan ei enää jaa leipää eikä viiniä,
eikä kasvata yrttejä kuolleen suussa,
kukaan ei avaa käärinliinoja
kukaan ei itke elefanttien haavoja.
On vain miljoona seppää
takomassa kettinkejä tuleville lapsille.
On vain miljoona puuseppää,
jotka työstävät ruumisarkkuja ilman ristiä.
On vain kärsivä ihmisjoukko,
joka riisuu vaatteita luodin toivossa.
Francisco Umbral;
".............. Hyvyys on tahallista, vieraannuttavaa. Pahuus on spontaania, vapauttavaa. Ihminen on vapaa, kun hän on tiedostanut kaiken tarpeettomuuden, maailman ja oman itsensä. Vapaus ja pahuus yhtyvät tarpeettomuudessa. Vapaus on tarpeetonta, samoin pahuus, sillä ihminen ei tarvitse vapautta toimiakseen oman lajinsa mukaisesti, vaan hän tarvitsee vieraantumista hyvyydestä............ Vapaa ihminen toteuttaa itseään oman itsensä vuoksi, ei vain lajinsa vuoksi. Vapaus yksilöllistää, eristää toisista ja tekee itsekeskeiseksi. Siinä mielessä vapaus on demonista....... (pahuus) Paljon aktiivisempaa ja elävöittävämpää kuin hyvyys, sillä vain siinä yksilö toteuttaa itseään, pelastuu oman itsensä vuoksi, ylevöityy oman lajinsa yläpuolelle. pahuus on hyvyyttä. Mutta se on erilaista hyvyyttä. Kun katsoo miten Lorcan sankarit valitsevat vapauden, näkee miten he valitsevat samalla pahuuden. Se pelastaa heidät itsensä, mutta tuomitsee heidän lajinsa..........."
ja minä kierryn jalkoihisi
valvomaan untasi.
Alasti, valppain silmin,
niinkuin koira, sillä se
minä olen! Katson sinua
ja kauneutesi polttaa kuin tuli.
Voi kitara, sydämessä viisi viiltoa! Billie, naukuva kissa, aloittaa oudoista hedelmistä, ja käsi hamuaa lautturin viittaa, etäällä ja yksin.
VastaaPoistaMummo, avaapa säkeet ”kun syödään näin vihreästi ja jäisin”, etten jäisi kyydistä, matkalla Cordobaan.
Onko Kaminiiton kertomus tosi?
VastaaPoistaMinulle se oli ainakin uusi.
Ad Omnia:
VastaaPoistaLaitoin tietenkin kaksoismerkityksiä. Kun Andalusiassa ei 30-luvulla varmaan ollut mitään jäistä syötävää, ajattelin että appelsiini on kuun kilpailija, joka vaatii mukaan jotain kylmää kirpeää ja jäätävää.
= = =
Lorcan viimeisistä päivistä ja tunneista on tätä nykyä kokonainen kirjallisuus, jossa aika banaalitkin syyt nousevat pintaan - puoliksi poliittista murhanhimoa, osittain paikallista perittyä vihamielisyyttä.
"Federico Garcia Lorca (1898-1936) teloitettiin Espanjan sisällissodassa ensimmäisten joukossa."
VastaaPoistaNo ei teloitettu vaan tapettiin (samaan tapaan kuin Pekurinen). Teloitus on oikeustoimi, johon liittyy olennaisesti lainsäädäntö ja oikeudenkäynti sekä tuomio.
Koska valkobandiitit yleensä haluavat unohtaa, niin Espanjassa oli tuolloin laillinen hallitus, jota vastaan roskajoukko aloitti aseellisen kapinan.
Männistön muori,
VastaaPoistaen täysin tajua, mitä tuo Kemppinen horisee Andalusian appelsiineista kommentissaan. Siksi kerron, mitä minä niistä ajattelen.
Runossa on paljon kylmää: kuu, hopea ja jäisin (joka toki on konditionaalimuotokin). Appelsiini ei ole kuin kuu vaan kuin aurinko: lämmin ja elämää edistävä. Vihreäkin taistelee kylmää kuolemaa vastaan. Mutta kun appelsiini syödään, se katoaa ja kuutamo saa vallan. Tässä nyt kyllä kukaan ei syö appelsiineja. Jäävätkö ne sitten jäljelle, eikö niitä olekaan, vai alkaako vimmattu appelsiinien syöminen, jahka aamu koittaa? Sikäli kuin koittaa: hopeakolikko siellä jo odottelee sopivaa suuta. Syöminen "vihreästi ja jäisin" on taistelutilanne, syömistä kahteen suuntaan yhtaikaa.
Lisäksi kerron ilmoitusluontoisena asiana, että appelsiini on hedelmistä eroottisin. Repikää siitä.
Ja vielä unohtui: LeenaN, hirmuisesti mummo-onnea sinulle, tyttärellesi ja sille uudelle pienelle!
VastaaPoistaKyseinen käännös tuli muististani joskus jouluaattona 2006 Kalevi Hotasen blogissa.
VastaaPoistaTämän fragmentin ehkä hieman laajennettua versiota olen lausunut nuorempana ääneen moninaisia kertoja, samoin Cordobaa.
***
Parahtaa soimaan itkujen kitara
särähtävät rikki aamun maljat
parahtaa soimaan itkujen kitara
sitä ei voi vaientaa
sitä on turha vaientaa
Matalasti se nyyhkii kuin itkevä vesi
kuin tuiskussa itkevä tuuli
sitä on turha vaientaa
se itkee kaukaistaan
Kuumaa etelän hiekkaa, kaipuiden kameliaa
maalitonta nuolta ja aamutonta iltaa
ja ensimmäistä kuollutta lintua oksalla
Oi kitara! Viiden miekan silpoma raadeltu sydän.
http://hotanenkale.blogspot.com/2006/12/tn-yn-voin-kirjoittaa.html
Eräänä päivänä historianopettajani astui luokkaan järkyttyneen ja jopa itkuisen oloisena ja kertoi, että "tänään on kuollut aikamme suurmies, Generalissimus Franco".
VastaaPoistaOlihan se tietynlaista vastapainoa sen ajan suomettuneisuudelle.
Kirsi Kunnas käänsi:
VastaaPoistaEi täydenkuun alla kukaan
appelsiinia syö.
On syötävä hedelmää,
jäistä ja vihreää.
Aale Tynnin tulkinta:
Kuun täyden alla ei kukaan
voi nauttia oransseja.
Vain sopii nautittavaksi
hedelmä vihreä, jäinen.
tapsa p:lle
VastaaPoistaOttaen huomioon Lorcan yleisesti tunnetut taipumukset aloin itsekin epäilemään muistista vedettyä väitettäni. Vaimon tai kumppanin olemassaolo voi jo herättää kysymyksiä. Yritin etsiä noin kahden vuoden takaista El Paisin lehtileikettä, josta muistaakseni asian luin. (Kertoo mm. runon Nueva York syntyhistoriasta.) En löytänyt, mutta yritän vielä tarkistaa, koska asia jäi pikkuisen vaivaamaan. Sitä aina innostuu liikaa, kun Lorcasta puhutaan.
Mummo, ohi appelsiinin menee kirsikka kuin humahdus toimenpidepöydällä (lääkärin).
VastaaPoistaLähinnä minua vain ihmetytti se Lorcan vaimo... Mutta kaipa hänellä sitten sellainenkin oli.
VastaaPoistaAppelsiiniko eroottinen? Ehkäpä... ennen meillä päin nouseva nuoriso vitsaili, että härmän jätkän mielihedelmät ovat vattu ja viikuna.
Kuutamo näyttää kuun ...
VastaaPoistaTuo säe jäi eilen aamulla mieleen,
että muuta ei nyt sovi katsoa...
että yrittää joku, joka on vain seurausta jostakin... tämä avuton yrittää ... niin on pois raiteiltaan...
Käännökset ovat helposti itsenäisiä tekstejä, eikö niin ole hyväkin... silloin ei tarvitse vertailla paremmuuksia, voi elää moninaisuutta.
Mummo, sain mitä pyysin: kiitokset hyvästä tyyräyksestä! ”Taistelutilanne” on hyvä kiteytys, ehkä siihen sisältyy myös muotoseikkojen miekankilahdus.
VastaaPoistaRunossa yleensäkin liike ja vimma tempaavat, mutta jos en saa vihiä vauhdittajasta, tosikoidun. Olen taipuvainen yhtymään Tapsa P:n sunnuntaina esittämiin ajatuksiin pitkälle viljellystä ”jos teistä tuntuu siltä” runoilusta. Jos teistä tuntuu siltä, että kysymys on vain ammentajan astian koosta, hyväksyn senkin.
Leenan, lämpimät onnittelut ja varjelusta lapsoselle! Vaikea sanoa mitä haluaisi sortumatta sentimentoon, siis vain: iloitsen kanssasi.
kuusta
VastaaPoista