Vedetään edelleen hatusta

Näitä kirjoittaessa horjun – jos käsillä olevasta asiasta on kunnon juttu Wikipediassa, ajattelen kai useimmiten, että sieltähän kaivavat esiin. Toisaalta silloin tällöin käy ilmi, että englanninkielinen Wikipedia ei kulu kaikkien sormissa.

Hattua koskevassa artikkelissa on hyvät kuvat ja hyödyllisiä sanoja, kuten keffiyeh, joka on siis se palestiinalaisten päähine tyyppiä Arafat. Kommenteissa mainittu porkpie (tyyppiä Buster Keaton) löytyy kuvana.

Mutta perusteellisempi asiasisältö sitten taas puuttuu.

Ajattelin kirjoittaa tämän jutun naamioista, mutta lopulta käsitin, että naamio ja hattu / lakki on sama asia.

Kauan siihen meni.

Molemmilla pyritään antamaan tietty, harhauttava tai kätkevä käsitys henkilöstä.

Siten nuoret rikoksentekijät, jotka kiskovat pipoja silmilleen käräjäoikeudessa, ovat oikeita ja alkuperäisiä päähineen käyttäjiä.

He ovat myös siinä mielessä tosi perinteen ylläpitäjiä, että sekä sana että kapine hattu liittyy monin mutkikkain tavoin huppua ja viittaa tarkoittaviin sanoihin.

Roomassa ei vapaa mies päätään peittänyt muuta kuin toogalla, kuten Caesar kuollessaan. (Kypärät sitten erikseen.)

Tuhat vuotta käytettiin erilaisia viittoja huppuineen tai pelkkää huppua, kunnes sitten 1200-luvulla, jolloin kaikki muutkin hyödylliset asiat keksittiin, erillinen ja todellinen huopapäähine tulee kuin tyhjästä. Samaan aikaan löivät itsensä läpi paavin mitra ja piispan hiippa.

Nazarenojen Espanjassa edelleen käyttämä katujan asu peittää yksilöllisyyden, ja sen muodon sanotaan viittaavan samoin kuin kirkontornien pyrkimykseen taivaaseen. Miten Ku Klux Klan päätyi samaan kamppeeseen on epäselvää. Joka tapauksessa toinen KKK sai tiettävästi "perinteensä" ja kamppeensa suoraan Griffithin "Kansakunnan synnystä", josta myös presidentti Wilson innostui kovasti.

Hurskaan kertomuksen mukaan Santiago de Compostellaan haudattu Pyhä Jaakob keksi huovuttamisen pisteltyään villatukkoja sandaalien ja jalkapohjien väliin. Hattukauppa kävi kuumana pyhiinvaellusreitin varrella, joten tarina osoittautui hyödylliseksi. Itse Jaakob kuvataan usein jumalattomassa lierihatussa, jossa on koristeena näkinkenkä.

Huovutus on luultavasti kutomista vanhempi keksintö. Suuria huovan käyttäjiä olivat Aasian ratsastajakansat, jotka tekivät huovasta itselleen jurtatkin.

Huopaa näyttää olevan kahta lajia, villasta eli lampaasta lähtöisin olevaa ja muusta karvasta tehtyä.

Majavankarva oli niin suuressa suosiossa, että majava tapettiin sukupuuttoon monista paikoista, kuten Suomesta.

Tänäkin päivänä joki hieno Homburg tai Borsalino saattaa olla jäniksen tai kaniininkarvaa.

Perukin keksi muuan Ranskan Ludvigeista 1600-luvulla tultuaan kaljuksi. Eräässä vaiheessa hattua kannettiin yksinomaan kädessä, koska pää oli täynnä peruukkia. Hattu tarvittiin tervehdyksiin ja yleiseen heilutteluun.

Olkihattu tuli käyttöön 1906 Italiassa uuden sotalaivan vesillelaskun yhteydessä. Olkityöt olivat maakunnassa vanha perinne. Muoti levisi kaikkeen maailmaan ja taisi kuolla vasta Maurice Chevalier’n myötä. Mutta muistamme, että Ohukaisella ja Paksukaisella oli yleensä knalli – englantilaisen hatuntekijä Bowlerin keksintö vuodelta 1850 – mutta kesällä olkihattu (jonka joku hevonen yleensä söi).

Panamahattu eli risuista punottu homburg sai nimensä ja tuli yhä jatkuvaan muotiin 1906 Panaman kanavan avajaisissa, joissa T. Roosevelt oli sonnustautunut sellaiseen. Samanniminen hellekypärä on varhaisempaa perua – ja lienee aika turha kapine verrattuna esimerkiksi tosi isoon Stetsoniin, jonka kuvun ilmatila pitää ihmisen hengissä.

Homburg puolestaan syntyi yhdessä yössä Bad Homburgin kylpylässä, kun Edvard VII teetti itselleen sellaisen, tavanomaista päähinettä hiukan pehmeämmän ja taipuisamman. Kapine on suunnilleen sama kuin se, jota nimitettiin ministerin mukaan Eden-hatuksi sodanjälkeisessä Suomessa.

Lapsuusvuosieni ”lentäjän lakki” ja moottoripyöräilijän huuva olivat suurta huutoa jo noin 1910.

Suomessa ranskalainen baskeri ja esimerkiksi Roston eli tirolilaishattu olivat ilmeisesti tuonnin tai oikeastaan tuontilisenssien oikkuja. Ennen sotia jokainen kynnelle kykenevä oli ostanut Ranskan matkaltaan baskerin ihan samaan tapaan kuin Italiassa käyneet osoittivat matkustelevaisuuttaan hankkimalla esimerkiksi Monzan seudun suurista tehtaista todella tyrmäävän päähineen.

Muistan elävästi, että joskus 50-luvulla käytetyissä baskereissa luki Coté Basque, ja sitä en tiedä, missä vaiheessa baskien perinnepäähineestä tuli ranskalaisten duunareitten ja taitelijoiden suosikki.

Silinteri keksittiin Ranskassa 1795 ja tuli muotiin Englannissa 1805. Se kuuluu samaan sarjaan suurta muodin muutosta kuin suorat mustat housut ja koristeiden katoaminen miehen puvusta.

Viime vuosiin asti ja ehkä edelleen esiintyy ”oopperahattu”, chapeau claque eli lyttyyn lyötävä ja takaisin muotoonsa nouseva silinteri, joka varsinainen käyttö oli smokin kanssa oopperassa tai teatterissa.

Koska hattu on naamioitumisväline, nykyinen hatuttomuus on (valheellinen) tasa-arvon ele.

Virkapaikallani Lappeenrannassa, yliopistolla siis, professoreiden velvollisuus näyttää olevan käyttää pikkutakkia, valkoista paitaa ja kravattia. Teknillisessä korkeakoulussa professorin virka-asu, jota itse suosin, on lenkkarit, likaiset farkut, Prisman alennusmyynnistä ostettu teepaita ja vaimon ostama villapaita.

Tilanne on nykyisin se, että mitä paremmin on pukeutunut, sitä maalaisemmalta näyttää. Asianajajat ja investointipankkiirit tuntee liituraitapuvuista tai kenkien, puvun ja paidan kalleudesta.

Yleensä ihminen, jolla on kallis puku, myy jotain.

Pukeutuminen oman arvon mainoksena on outo juttu. On vaikea ymmärtää, että kun veitset olivat sellaisia kuin olivat, parrattomuus on ollut niin pitkään vallitseva muoti lännessä. Roomalaiset käyttivät parrattomuuteen päästäkseen jopa karvojen nyppimistä. He olivat oppineet sen etruskeilta. Ajatus ei tunnu innostavalta.

Stetsoniin ja sen sukulaiseen (ehkä esikuvaan) sombreroon kuuluvat viikset, mutta ei täysparta. Kolmikolkkahatun aikakaudella leuan oli oltava ajeltu.

Parrattomuus toteutui maailmassamme yhdessä yössä. Gillette –niminen heppu sai patentin partahöylälleen, ja siitä se alkoi, noin 1911. Patentoitavan keksinnön perikuva, muuten. Laitehan on höylä, mutta parran ajoon sovellettuna se arvioitiin uudeksi ja keksinnölliseksi.

Itse aloin pitää partaa samana päivänä kun olin saanut käräjäni istuttua 1970. Laamanni Helminen tosin sanoi, että ajaisit kuule Kemppinen tuon parran pois, kun ei se sinua ensinkään vaateta. – Tai toisaalta sinä kyllä näytät hieman samalta kuin isäni…