Pienemmät pojat ja Malthus

Mainio lehtiartikkeli perjantaina. Asia tosin ei ollut uusi, mutta tiedot olivat uusia. Keniassa ja Afganistanissa on niin paljon taisteluikäisiä nuori miehiä, että Yhdysvallat ja kansainväliset järjestöt eivät luultavasti mahda heille mitään.

Artikkelista ilmeni tarkasti lukien, että puhe on kohtuullisen terveistä ja työkykyisistä nuorista miehistä. Ennen ja kukaties vieläkin he pyrkivät muuttamaan kaupunkeihin tai ulkomaille siirtolaisiksi. Jos se ei onnistu, syntyy levottomuuksia.

Aihe on niin ikävä, että artikkelissa ei kerrottu, että juuri tämä ilmiö on mainittu jo ristiretkien keskeisenä syynä. Lisäisin listaan ensimmäisen maailmansodan.

Ajatus sisältää sen taka-ajatuksen, että isät tapattivat poikansa tahallaan. Pojista vain yksi voi todella periä isänsä aseman. Toiset ovat liikaa.

Ritaristo lähetti kiusallisiksi osoittautuneet nuoremmat veljet Pyhälle maalle sellaisin toivein, ettei heistä sen koommin kuultaisi. Toive toteutui useimmiten.

Ranskan vallankumousta ja Napoleonin sotia edelsi perimmiltä syiltään hiukan epäselvä mutta sitä hurjempi väestönkasvu samanaikaisesti Euroopassa, Intiassa ja Kiinassa.

Varovasti sanoen näin saatiin ainakin aikaa luoda työpaikkoja ja ennen kaikkea opetuslaitos.

Tässä mielessä Stalinin ja Maon useimmiten kauhisteltu halukkuus tapattaa miljoonia kannattajiaan on looginen. He eivät kesken loppuisi, eivätkä loppuneet.

Sitä vastoin Englanti ja Ranska – molemmat väkiluvultaan Saksa pienempiä, saivat luultavasti ensimmäisessä maailmansodassa niin pahan suoneniskun, etteivät ne oikeastaan koskaan toipuneet siitä.

Suomessa nuoria upseereita menetettiin enemmän kuin muita, mutta sotien kokonaistappiot, noin 92 000 kaatunutta, osoittautuivat siedettäviksi.

Kukaties on olemassa jokin kriittinen raja, jonka ylittäminen on tuhoisaa.

En tiedä.

Jutikkala käsitteli myös näitä kysymyksiä hienossa kirjassaan Kuolemalla on aina syynsä.

Rauhanomainen ratkaisu toteutettiin Ruotsissa, jossa viidennes väestöstä muutti Yhdysvaltohin 1800- ja 1900-luvulla ja Suomen menettäminen Venäjälle osoittautui suureksi onneksi.

Mutta myös Suomi oli väkiluvultaan Euroopan nopeimmin kasvava maa noin 1750-1850, minkä jälkeen tuon tittelin sai Venäjä.

Väkiluku ei ole koskaan absoluutti. Aina joutuu kysymään, paljonko ihmisiä jokin alue voi elättää.

Suomessa näyttäisi olevan nyt meneillään erään kansanosan tapattaminen. Jos asian haluaa ilmaista kohteliaasti, Digitaaliseksi kuiluksi sanottu 80-20 –jakosuhde on meilläkin täyttä totta, kun ensin ruumiillinen työ ja sitten tehdastyö alkoivat näivettyä.

Ihmisoikeuksien julistuksen yhtäläinen oikeus onnen tavoitteluun on päämäärä, mutta tosioloja se ei vastaa.

Jos yhteenvetoni vaikuttaa kolkolta, huomio on täsmälleen oikea.