Kesäaika

Kaikki tässä esitetty löytyy paremmin kirjoitettuna Wikipediasta tai haulla Time Zones tai DST (Daylight Saving Time).

Terveisiä Sampo-Pankkiin. Ei taida työ loppua paikatessa tietojärjestelmän aukkoja juuri kesäaikaan siirryttäessä eli siis maaliskuun viimeisenä sunnuntaina.

Hakuteoksista näette, että kesäaikaan siirtyi ensimmäisenä Saksa 1916 sotateollisuuden vuoksi ja että Suomi kokeili samaa jatkosodan aikana mutta siirtyi vasta viimeisten eurooppalaisten joukossa 1981 – pari Euroopan maata ei ole siirtynyt vieläkään.

Toivoisin että poliitikot – ehkäpä vihreät – ottaisivat asian esiin. Kesäajan hyödyistä on kiistelty vuosikymmeniä. Energiankulutuksen kannalta hyödyt ovat joka tapauksessa vähäisiä, elleivät olemattomia. Usein esitetty säästö on 1 prosentti.

Sen lisäksi, että kellojen kanssa pelaaminen on työlästä ja siksi vastenmielistä, minkä huomaa viimeistään muistellessaan miten autoon ja autoradioon vaihdetaan oikea aika, esittäisin kohteliaasti kysymyksen. Eikö tämä auringonvalon käyttöä koskeva kysymys olisi nyt, ilmaston lämpenemisen yhteydessä, tutkittava laajemmin ja järkevämmin.

Ilmaston lämpenemisessä en ole asiantuntija. Lukemani perusteella olen sitä mieltä, että ei ole perustetta olla ryhtymättä kaikkiin mahdollisiin toimiin.

Keskustelu lämpiämisestä ja ihmisen roolista ei ole asia ydin. Asian ydin on suuri, huomioon otettava todennäköisyys, että ihminen voi vaikuttaa asiaan.

Ja energian kulutuksessa olemme kieltämättä eläneet kuin sika rukiissa.

Koska en ole toistaiseksi saanut selvää, onko kaupan kasseista paperikassi, muovikassi vai biohajoava muovikassi ympäristöystävällisin, rohkenisin epäillä, että tämä energian säästö kelloja pyörittelemällä saattaa olla aivan näennäistä, sellaista 1910-luvun sorvitekniikkaa.

Mutta ehkä me olemme vain hidasliikkeisiä ja hidasjärkisiä.

En muista kirjoittaneeni milloinkaan sähköpostiviestiin että kello on nyt 22.15 GMT +2 tai 20.15 GMT + 2.

Ehkä vastaus onkin tässä. Voisi kirjoittaa 22.15 (GMT +2). Tämä olisi ehkä selvää.

Itse en tiedä, että me olemme EET eli Eastern Europe. Sen toki tiedän, että olemme yhtä kuin Kairo ja Istanbul ja sen tiedän, että edelleenkin ”ryssien kello on yks’”, mikä lienee anakronismi Vänrikki Stoolin tarinoissa, koska aikavyöhykkeet tulivat käyttöön rautateiden myötä eli joka tapauksessa myöhemmin kuin 1808-1809.

Tunnetteko ihmisiä, joilla on vaikeuksia erottaa oikeaa vasemmasta? Lähipiirissäni on ollut sellaisia. Olen joskus ajatellut, että se voisi liittyä vasenkätisyyteen. Tarkoitan siis ihmisiä, joille ei saa sanoa heidän ajaessaan autoa, Vasen! Täytyy näyttää kädellä. Heidän täytyy ajatella noin puoli sekuntia, kumpi on vasen ja kumpi oikea. Vasen on metsän puolimmainen ja oikea on se toinen.

Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät tiedä, siirretäänkö kelloa Tukholmaan mentäessä eteenpäin vai taaksepäin. Ilmeisesti sellaisia ihmisiä on paljon, koska kaupoissa on paljon kelloja, joissa on kaksi kellotaulua.

Kaliforniassa asuessa tämä oli ajoittain ongelma.

Täytyy siis laskea eli miettiä, kummin päin se nyt menee. Oma muistisääntöni oli sinänsä epäilyttävä väite Suomen edistyneisyydestä. ”Olemme edellä,” Jos siis kello LA:ssa oli 6 PM, ei voinut soittaa Suomeen, koska Suomi oli edellä ja kello oli ties mitä, yötä kuitenkin.

Olen herättänyt vahingossa ihmisiä, ja minut on herätetty.

Ongelmaan ei ole näköpiirissä ratkaisua.

Myönnän, että tämä on kevyttä rupattelua. Toki nuo asiat oppii esimerkiksi paljon matkustaessaan – mutta en minä kyllä edelleenkään tiedä, onko Chicagossa ja Arizanossa sama vai eri aika enkä ole varma, onko Chicagossa Central Time.

Tämän takia ymmärrän eurovaivaisia ihmisiä ja brittejä, joista tiettävästi suuri osa muuntaa kolikoita ja mittoja vaivalloisesti päässään.

Onneksi olen niin rikas ja kuuluisa. Ei kai minun tarvitse muistaam, mitä olisi nykyrahassa (Heartbeatin) ”one quid two bobs and a heipeni”. Tietenkin osasin ne joskus. Jopa kolikon, jonka nimi oli half crown. Ja guineat.

Mutta kieltäydyn pilkkaamasta ihmisiä, jotka sekoittavat eurot ja markat.

Pian, pian kuulun heihin itsekin. Tänään unohdin Herkon vauvan ristiäiset, ja se oli paha juttu, mutta muistin poikani syntymäpäivän, ja se oli hyvä juttu. (Toisaalta olen sairaslomalla ja täyttä ymmärrystä vailla, josta katso rikoslaki 3 luku 4 § tai Salatut elämät.)