Kanerva (Calluna vulgaris)

Miksi firmat eivät käytä parempia lakimiehiä?

Miksi – Antti Reenpää ja Yhtyneet Kuvalehdet?

Nyt toistellaan uutisissakin, että Hymy-lehti julkaisee tulevalle viikolla ministeri Kanervan tekstiviestejä eräälle tanssijattarelle. Ennakkosensuuria kun ei ole.

Väärä laki.

Luultavasti Kanerva tekstiviestit ovat tekijänoikeuslain suojaamia teoksia.

Koska niitä ei ole aikaisemmin tekijän toimesta tai hänen luvallaan julkistettu, kukaan ei saa julkistaa niitä ilman tekijän suostumusta.

Niitä ei saa edes siteerata – julkistamattoman teoksen suoja on niin vahva, että tekijänoikeuslain 2. luvun mukaiset rajoitukset eivät koske niitä.

Tekstiviestejä ei ole pohdittu tuomioistuimissa tekijänoikeuden kannalta. Olen ihmetellyt sitä kauan. Niin sanottu teoskynnys on alhainen ja itse asiassa kaikissa alan selitysteoksissa sanotaan, että muutaman rivin postikorttiteksti on suojattu, jos se on edes jollain tavalla omaperäinen.

Jos kirjoitan rouvalleni tekstiviestin: ”Kaipuu luoksesi on suorastaan kihelmöivä”, tämä on suojattu teos. Jos kirjoitan äidilleni postikortin tai tekstiviestin ”Terveisiä Kirkkonummelta”, tämä ei ole suojattu teos.

Jos kysymyksessä olevat viestit ovat luonteeltaan vokottelevia, en oikein usko, että yksikään käräjätuomari uskaltaisi lähteä siitä, että viestit eivät ole teoksia.

Lopputulos voisi olla se – mutta en oikein usko. Vaikka tekstit ovat lyhyitä, kaipa ne nyt ovat persoonallisia, kun mielenkiinto niitä kohtaan on näin valtava.

Laissa ei ole mitään sellaista, mikä asettaisi tekstiviestit eri asemaan kuin kynällä tai tietokoneella kirjoitetut sanomat. Helsingin Sanomat raportoi aika oikeansuuntaisesti – laskin vain viisi pahaa asiavirhettä – Googlen ja uutistoimistojen erimielisyyksistä, jotka koskevat uutisotsikkoja. Siinä on taustalla tämä sama kysymys – miten lyhyt teksti on suojattu.

Oikeudenkäynneissä on tapana sanoa, että jos jokin on julkaisemisen (luvattoman julkaisemisen) arvoista, se on luultavasti tekijänoikeudellisesti suojattua.

Reipas asianajaja hakisi Yhtyneitä Kuvalehtiä vastaan oikeudenkäymiskaaren 7. luvussa tarkoitetun väliaikaiskiellon uhkasakkoineen. Kannattaisi samalla vaatia lehden koko painoksen takavarikoimista.

Samalla voisi laittaa valmiiksi paperit tekijänoikeusrikoksesta.

Tällaisessa tilanteessa otaksuisin, että vahingonkorvausta voisi hyvinkin herua miljoona euroa tai useita.

Olen Otavassa ”talon ystävä”, mutta se ei tietenkään pidätä minua kirjoittamasta talon kannalta ikäviä asioita. Ministeri Kanervan poliittinen kohtalo on valitettavasti minulle henkilökohtaisesti yhdentekevä.

Kun tässä on tullut kirjoitettua partisaanihenkisiä tekstejä, nosta sormen pystyyn ja sanon että tämä kirjoitus on asiantuntijamielipide. Minulle on viralliset paperit siitä, että olen hätkähdyttävän pätevä informaatio- ja teknologiaoikeutta koskevissa asioissa.

Jos ihmettelette tätä kantaani ja jupisette jotain sananvapaudesta, toistan: onko Hymy-lehdellä tai millään lehdellä oikeus julkaista esimerkiksi minun päiväkirjaani? Saako sensaatiolehti tunkeutua professorin kotiin ja etsiä sieltä vaikkapa nuoruusvuosina naisille kirjoitettuja eroottissävyisiä papereita? Täällä olisi sellaisia; tosin olen julkaissut parhaat runokokoelmina, mutta silti.

Tavallisimmin tämä julkistamattoman teoksen jyrkkä suoja perustellaan sanomalla, ettei kukaan saa vastoin tekijän tahtoa julkaista käsikirjoitusta, joka on tekijän mielestä keskeneräinen.

Itse asiassa koko tekijänoikeuslain järjestelmä on rakennettu tämän jyrkän yksinoikeuden varaan. – Sitten kun teksti on luvallisesti julkaistu, sitä saa repostella ja lainailla tällaisessa asiassa aika vapaasti.

Se ei liity tekijänoikeuteen, että joku pimpinella kertoo julkisuudessa, mitä hulluja poliitikot ovat hänelle puhuneet. Mutta esimerkiksi toisen kirjoittamia kirjeitä ei saa julkaista. – Tämä sääntö on muuten arkistojen ja kirjastojen arkipäivää.

Outoa muuten ettei Vanhasenkaan juristi hoksannut tätä näkökohtaa. Eikös siellä kirjassa ollut tekstiviestejä mukana?