Pyre Soso

Myös toissapäivänä selvitin luennolla oikeutta teoksen nimeen. Jäin hiukan säälimään itseäni, koska Tampereen yliopistolle kävellessä kauppakeskuksessa oli kivikauppa, ja kiviin olen kyllä heikkona. Tosin näillä oli kyllä kerta kaikkiaan hinnat.

Myös kristallipallot olivat kalliita. Haaveksin edelleen, että sijoittaisin vadille seitsemän kristallipalloa ja sitten uhkailisin Martti Mäntylää ja muita Rascar Capacin kostolla.

Jos joku ei ymmärrä hienovaraista kirjallista alluusiota, niin puheena olevan Tintti-albumin kuva sairaalahuoneesta, joka on täynnä hulluja tiedemiehiä, on ehkä vaikuttanut urakehitykseeni. HIITin käyntikortissani lukee Principal Scientist ja toivon, että ennen eläkettä saisin virallisesti tehtävänimikkeen Mad Scientist. Tiedän monia, jotka kiirehtisivät antamaan puoltavan asiantuntijalausunnon.

Jatkuva luentojen pitäminen aiheuttaa sen, että esimerkiksi yleisradio-ohjelmissa on kovin vaikea olla pitämättä luentoja, koska vaihtoehto olisi nukkuminen.

Sitä voisi kokeilla. En ole kuullut, että kukaan olisi nukkunut vetämässään puheohjelmassa. Professorin virkaan kuuluu nukkua, kun joku toinen puhuu.

Taidehistoria on elävöitymässä, ja perässä tulevat varmaan arkkitehtuuri ja musiikki. Ylen Teemassa menevä taideohjelma ei tunnu huonolta eikä kovin hyvältä, mutta se on tehty halvalla ja tulee kuin tilauksesta.

Luontodokumenttien tekniikalla myös arkkitehtuurista ja musiikista voisi ottaa esiin asioita, joiden havainnollistaminen on muuten ylivoimaisen vaikeaa.

Tänään kerrottiin Rembrandtista, joka oli kova poika maalaamaan tauluja, ja näytettiin teosta, josta on peräisin joidenkin ihmettelemä Haavikon vanhan novellikirjan nimi, Lasi Claudius Civiliksen salaliittolaisten pöydällä.

Television äijä (arvostettu professori Simon Schama, tunnettu Britannian historia –dokumenttisarjasta ennen tätä Power of Art –sarjaa) sanoi maljasta, että siinä saattaa olla joko verta tai viiniä. Se oli varomattomasti sanottu, koska transsubstantaatio-opista eli siitä, onko maljassa verta vai viiniä vain vereen verrattavaa viiniä, on halkaistu kalloja kerta kaikkiaan paljon.

Haavikon kirjan nimi on viittaus Otavan Ison Tietosanakirjan osan VII Pyre – Soso sivulla 409 olevaan värikuvaan, jossa on detaljin detalji, lasi noiden salaliittolaisten pöydällä. Lasi, ei malja.

Hyvä nimi. Kabbalistinen eli hohtoisa ja salaperäinen kuin kohteensa. Eräässä mielessä runouden avain.

Ranskalainen Jean Paulhan kirjoitti aikoinaan parhaan kirjan runoudesta, Clef de la Poèsie, runouden avain. Michael Syrotinski on kirjoittanut englanniksi ansiokkaalta vaikuttavan yleisesityksen Paulhanista. On tilauksessa.

Lasi on kuvassa oikealla, malja vasemmalla.

Mitä salaliittoihin vielä tulee, Ilja Repinin ”Zaporogi-kasakat” , josta Apollinaire kirjoitti runon, miellyttää minua aivan tavattomasti. Eräällä henkilöllä on sen luonnos seinällään kartanossaan Munkkiniemessä. Nähdäkseni kasakoiden asenteesta on kuten batavienkin erotettavissa tiettyä epäkunnioitusta esivaltaa kohtaan.

ZAPOROGI‑KASAKOIDEN VASTAUS

KONSTANTINOPOLIN SULTTAANILLE

Olet suurempi roisto kuin Barrabas

senkin sarvipää saatana

mikä Belsebubi luulet olevasi

syöt sontaa ja rapaa.

pidä itse sapattisi me emme

Salonikin mätää kalaa

ketju hirveitä unia sinulle

keihään puhkomia silmiä

äidiltäsi pääsi karmea pieru

sinä synnyit muun saastan mukana

Podolian pyöveli sinä rakastat

vain haavoja arpia rupia

sikakärsä tammaperse pidä

aarteesi tarvitset niitä

lääkkeitten maksamiseen

(suom. J.K.)