Lopullinen luonnos

Julkaisin Borgesin kuvitelmat kahdesta syystä. Niitä ei ollut vaivatta suomeksi saatavissa. Aion julkaista tässä enemmänkin suomennoksia. Conrad on yksi näistä suurista kirjailijoista, joita on julkaistu suomeksi hyvin sattumanvaraisesti. Luulen myös, että hänen englantinsa on korkea kynnys monille teistä. Sehän on oikeasti vaikeaa ja lisäksi yleensä täynnä purjehdukseen ja trooppisiin seutuihin liittyviä sanoja.

Jos vallan villiinnyn, suomennan ”Narkissoksen neekerin” uudestaan. Sen 30-luvun versio ei ole oikeastaan lukukelpoinen.

Pequod-niminen firma, joka on siis ottanut nimensä Melvilleltä, on kiitettävästi julkaissut viime vuosina joitakin Conradin hienoimmista novelleista.

Niille teistä, jotka ovat nuoren iän tai heikon arvostelukyvyn vuoksi alttiita vaikutteille, suosittelen tietysti ”Pimeyden sydäntä”, jonka suomennos on mainio ja tarina julma. Siinähän on ohimennen hahmoteltu 1900-luvun eli silloin alkavan vuosisadan koko historia, sen kauheus.

Conrad on vapaa, Borges ei. Kyllä se vaikuttaa asiaan.

Tämä toinen syy, johon viittaan ensimmäisessä virkkeessä, on vastalause blogien tutkijoille ja kirjankustantajille. Lehdistä saa lukea jatkuvasti kaikkea kummallista blogeista. Kustantajat, viimeksi ystäväni, Otavan Tero Norkola, ilmoittavat suhtautuvansa varovasti blogien painamiseen kirjoiksi, koska ne on ”jo kerran julkaistu”.

Varovaisuus on paikallaan mutta perustelu ontuu. En jaksa uskoa, että kirjan ostajat ja blogin lukijat olisivat osaksikaan samaa joukkoa.

Ihmettelen ja paheksun, ettei edes Otava julkaise… vaikkapa Conradin novelleja verkossa. Kustantajat ovat toistelleet sata vuotta, ettei novelleja ja runoja kannata painaa, kun niitä ei kukaan osta, mikä on aivan totta. Mutta kun markkinointiin pannaan rahaa reippaasti, miksi kovatasoista ja vaikeaa tekstiä ei julkaista kustantajan omassa sähköisessä lehdessä?

Miksi sellaista lehteä ei ole olemassa?

Voisi aloittaa hankkimalla luvat muutamaan Camus’n esseeseen ja Kafkan lyhyisiin kertomuksiin (jotka ovat ehkä hänen tuotantonsa huippu). Camus’n ”Putoaminen”, joka on hänen paras kirjansa ja yksi vuosisadan kirjoista, on muuten ollut kohta kymmenen vuotta loppuunmyytynä, vaikka siitä on oivallinen suomennos. Suomentaja, Maijaliisa Auterinen, talon monikymmenvuotinen työntekijä, täyttää luullakseni pian sata vuotta. Maijaliisalla on riittävä yleissivistys; hänellä oli 30-luvulla maisterin tutkinnossa sivuaineena kai latina ja kreikka ja pääaineena sanskriitti.

Väärinkäsitysten välttämiseksi: blogeja ei kannata yleensä julkaista kirjoina, koska verkossa blogin mahtavimmat aseet ovat ajankohtaisuus ja kommentit eli keskustelu.

Pääasiana: miksi Borgesia on julkaistu niin huonosti?

Etenkin ”Tlön” on muun ohella raivokkaasti sosialismin ja fasismin vastainen teksti. Siinä puhutaan vain ”idealismista”, mutta todellisuudessa puhe on tieteestä, joka rakentaa maailmoja sanoista.

Ellei muistini minua petä, etenkin neuvostoliittolainen sosialismi oli mielestään ”tieteellinen maailmankatsomus”.

Mielestäni se ei ole vallan vailla yhtymäkohtia Uqbarin ja Tertius Orbisin oppeihin.

Eurooppalaisten lukijoiden ja kustantajien mielestä latinalaisen Amerikan kirjailijoiden on oltava kunnon kommunisteja, jotka paljastelevat armottomasti etenkin Yhdysvaltojen epäkohtia.

Argentiinalainen Borges, joka oppineisuudessa ei näy olleen toivomisen varaa, ei sovi mihinkään ennakkokäsitykseen. Borges luki mm. islantia, ja hänen tuttavansa espanjalainen Unamuno opiskeli tanskaa paneutuakseen Kierkegaardiin alkukielellä…

Juuri ”Tlön” on tulkittavissa tieteen kritiikiksi. Tiedettähän se pilkkaa.

Borges näki, että tuo tiedeuskoisuus ei kestä. Tällä hetkellä luonnontieteiden ja biotieteiden piirissä on ihmisiä, jotka pitävät tieteen ominaisuutena epävarmuutta, kun vielä joitakin vuosia sitten tieteen piti tuottaa ”lopullisia ratkaisuja” (sanat Himmlerin).

Panittehan merkille, että kirjoitus on julkaistu 1944 ja siinä on merkittävä laajennus eli epilogi, joka on kirjoitettu pari vuotta myöhemmin.

Nähdäkseni Borges halusi sanoa, että hän ei pidä tieteellisestä sosialismista eikä anglosaksisesta tieteellisestä positivismista.

Borges jatkoi siitä, mihin Wittgenstein vaikeni.

Luullakseni hän nimitteli kirjoituksiaan kielipeleiksi juuri Wittgensteinia pilkatakseen.

(Kuvassa tieteen menestyskulkua Aral-järveltä.)