Kolmannet kengät

Mokkakengissä ei ole mitään vikaa, ei edes Oulussa. Hannu Väisäsen ”Toiset kengät” todella on ”Taitelijan omakuva nuoruusvuosilta”, mutta ei todellakaan mallien mukaan tehty. Lisäksi se on hauska.

En muista, onko minulla ollut mokkakenkiä, mutta Oulussa olen ollut, saappaissa.

Voi olla että olisin aika erilainen, jos hengissäkään, ilman sitä reissua.

Jalat vihoittelevat, ja jo useita vuosia sitten reipas ortopedi sanoi, että paska mikä paska. Ei se leikkaamisesta muuksi muutu. Nivelrikkoa eli artroosia ja myötävaikuttavana tekijänä hyvin luultavasti nivelreuma ja reumaattinen kuume, jotka sairastin 11-vuotiaana ja sitten uudestaan armeijassa niin että tulin hiukan omituiseksi.

Paluu pitkältä sairaalareissulta tykkimieheksi tuntui erikoiselta, ja saman saapumiserän kavereiden paluu Rukista oli hyödyllistä asennekasvatusta. Muutamat tulivat tosissaan teettämään asentoa, tutkimaan kivääriä ja tarkastamaan pinkkoja.

Väittäisin että jokin luonteesta näkyy aika nopeasti. Siellä oli kesävänrikkinä eräskin kaveri, joka osasi olla luontevasti asevelvollisten ja tavanomaista selvästi kusipäisemmän luutnantin välissä. Pidimme hänestä. Kun vuosikymmeniä myöhemmin hiihdin omaa huolimattomuuttani olkapääni sijoiltaan jossain leppoisan Lankojärven tienoilla, tämä sama silloinen vänrikki osui paikalle, ja oli yhtä miellyttävä ja mutkaton kuin ennenkin. Hiihti käskemään Kiilopäältä Skiidun, jolla taisi sitten tulla itse Luppo-Matti.

Luulen tehneeni puoliksi vahingossa löydön, josta kiirehdin kertomaan. Helsingissä myydään kuulemma tavarataloissa ja ainakin Erottajankadulla erikoisliikkeessä (juoksukenkiä) ns. masai-kenkiä (MBT Masai Barefoot Technology), jotka tuntee siitä, että ne ovat suunnattoman kalliit. KVG.

Hämmästyksekseni niitä on lenkkareiden lisäksi tavallisten puvun kenkien näköisinä.

Idea on hyvin erikoislaatuinen pohja, jossa kantapään alle jäävä osa myötää kävellessä, ja koko viritys on lattialle asetettuna kupera.

En mene lupaamaan, mitä tuollaiset toisille tekevät, mutta itse olen vinossa onnesta. Jalkavaivoista ei ole ollut tietoakaan ja kävely sujuu ihan oikeasti. Henkilökohtainen lenkkipolkuni on Erottajalta Kauppatorille ja takaisin. Muuten mainio, mutta turhan paljon entisiä esimiehiä tai arvohenkilöitä, jotka haluavat kertoa juurta jaksain, mitä Pikku kakkosessa oli eilen.

Toivottavasti tämä on esimerkki vihjeestä, jollaisista jotkut ovat joskus kiitollisia. Kuten itse olin, kun toinen poikani käski laittaa vanhat Nokian kumisaappaat sekajätteisiin ja ostaa alennusmyynnistä uudet. En olisi tullut ajatelleeksi, että kumi kovettuu parissakymmenessä vuodessa ja että nykyisin jalkineissa käytetään saman tyyppistä kumia kuin talvirenkaissa. Arvaamaton etu aamulla, hiekoittamattomalla pihalla!