Yritys Suomi

Tulipa paljon lukijoita ja kommentteja. Toisaalta sekoitin tietoisesti yhteen koulun kehittämistä ja Jokelan tapahtumia.

Palaan siihen samalla kun keskityn yhä selkeämmin tekniikkauskonnon pilkkamiseen.

Nyt on se ilta, jolloin 70-luvulla oli tapana kysyä, että missä oli kansa. Linnan juhlissa sitä ei ollut. Samalla vuosikymmenillä tiukattiin, missä on se valta joka puuttuu eduskunnalta.

Elämäni suuria pettymyksiä olivat vierailut pörssiklubin perähuoneissa 60- ja 70-luvuilla (solmiopakko). Kabinettipolitiikasta oli puhuttu niin paljon ja niin kauan, että oli itkettävää nähdä ja kuulla, miten pöljää tämä politikointi oli ja miten yksinkertaisia sieluja olivat nämä vuorineuvokset ja heidän lakeijansa. Vastaavaa sai etsiä työväentalolta asti.

Siirryin sähköopin kannattajaksi ja luin ammattikoulun oppikirjat.

On näkymättömiä voimia, jotka osittain voidaan valjastaa käyttöön mutta jotka osittain käyttävät meitä. Jälkimmäiseen kuuluvat kemiallis-sähköiset solu- ja molekyylitason ilmiöt.

Näen itsenäisen Suomen yhden murrsoviivan työn ja yritystoiminnan laattojen törmäyksenä. Työläisten on oltava siinä mielessä työnantajiensa liikekumppaneita, että he jakavat riskin. Voittoa he eivät jaa. Jos väitetään menevän huonosti, työntekijä tekee konkurssin eli menettä työpaikkansa.

Viimeksi puhutut opettajat ja professorit ovat saaneet niskoilleen ilman mainittavaa palkanlisää esimiestehtävät eli heidän on johdettava mm. itseään ja kannettava jokin ihmeellinen tulosvastuu.

En kyllä tiedä, miten tulosvastuu mitataan sosiaalitoimessa, opetuksessa ja muilla valtion perinteisillä aloilla.

Mutta johdettava on. Sitä sanotaan hallinnoksi, ja julkinen hallinto sattuu olemaan se ala, johon korkeakouluissamme ei ole koulutusta. (Sosionomi ei paljon lämmitä).

Työsuhde aiheutti 1800-luvun juristeille tavatonta päänvaivaa. Heidän kirjoissaan oli vain työntulossopimus (suutari tekee pieksut asiakkaalle) ja palvelussopimus (piika tai kotiapulainen asettuu isännänvallan alaiseksi).

Vielä ikätoverini Aurejärvi harhaili väitöskirjassaan etäisillä seuduilla miettiessään työurakan ja urakkatyön eroa, ja itsenäisyyden alkuvaiheessa myöhemmin kuuluisa T.M. Kivimäki kirjoitti työlakon laittomuudesta tai laillisuudesta.

Ilmiö "työnteko" ei milläänt tahtonut löytää lokeroa. Ruotsisa oli sitten yksi Folke Schmidt ja meillä Aarne Sipilä, jotka kehittivät 1940-luvulla käyttökelpoiset määritelmät ja työoikeus-nimisen oppiaineen.

Nyt työoikeuden tuntijat eivät ehkä ole huomanneet, että työstä on tehty väkisin yritystoimintaa ja että poliitikkot ja media saarnaavat yritystoiminnan autuaallisuutta.

Se on arveluttava saarnan aihe.

En pidä siitä, että osakkeenomistajat ja osakeyhtiön hallituksen jäsenet kusettavat yhdessä asiakkaita. Jos kehtaisin K-kauppiaan tyttärenpoikana, jolle Osuuskauppa oli anateema ja maranata, sanoisin että osuustoiminta on uudelleen esille otettava ajatus, jota on kiivaasti kehitettävä. Se ei ole pääomayhtiö.

Suomi - Finland on hyvä osuuskunta (tuotanto- ja kulutusosuuskunta).

Malja sille!