Joulun kauhut ovat takana päin. Kansakunta hieroo silmistään pahan unen punaisesta ja harmaasta. Ruoho viheriöi ainakin tuossa ikkunan alla.Kello on äitini virkattujen teosten kokoelmasta; niitä on monta sataa.
Tintti-fäneistä kaksi on, aivan oikein, identtiset kaksoset. Heitä askarruttaa kovin, ovatko myös Dupond ja Dupont identtiset kaksoset, kun nimet kirjoitetaan eri lailla.
Alimmassa kuvassa saan kultaisen sormuksen. Sellaisia oli tapana myöntää kiitettävistä suorituksista.
Kysymyksessä on tosin isäni lakimiessormus. En tiedä missä omani on. Ne jotenkin menivät muodista vuosikymmeniä sitten.
Mutta ehkäpä tämä akateemisten sormusten kaihtaminen olikin vain stalinistien metkuja?
Ajattelin ryhtyä kovasti käyttämään tätä, vuonna 1947 suoritetun tutkinnon sormusta. Oma tutkintoni on vuodelta 1967.
Lakimiesliitosta, kuten useimmista muistakin järjestöistä, minut on erotettu.
Niinpä uskottelen kysyjille, että sormukseen kuvattu emblemi, miekka ja vaaka, on muka puukko ja puntari ja että sellaista on lupa käyttää vain erikoisen pahapäisten kauhavalaisten.
Olet miekkasi ansainnut, puukkosi puntaroinut. "Itsehän ristisi kannat/ puukkoja ja puntareita ynnä muita virvokkeita/ armollas ruunaa kaunista" sanoisi virrentekijä kauniisti.
VastaaPoistaSormuksen herrasmieheen viitataan joulupukin tuomassa Kauko Röyhkän kirjassa Job:
VastaaPoista"Vaelluskengät ovat perseestä, sen tiesi jo Kullervo Kemppinen. Sopivat ehkä jonnekin Sveitsin alppipoluille, mutta eivät Suomen soille."
Fasismi on merkillistä.
VastaaPoistaSamaan aikaan kun fasismi, kaiken värinen, toimii merkeillä, se myös kieltää merkit, pyrkien sen kautta niitten merkityksen kieltämiseen.
Näin stalinismi, tai joku muu, pyrkii merkkien vähättelyllä vähättelemään merkitystä merkkien takana.
Kun merkin, ammattisormuksen, näyttämisestä, tehdään eriarvoisuuden merkki, lähestytään sitä kautta arvottomuutta; jos asiat ovat saman arvoisia, ne ovatkin eräällä tavalla arvottomia, merkityksettömiä.
Oikeasti moniarvoisuus, ja näin myös eräällä tavalla demokratian ydin, nojaa asioiden eriarvoisuuteen. Toiset asiat ovat arvossa erilaisia kuin toiset. Ilman tätä ei ole moniarvoisuutta.
Ja jälleen kerran se hyväksyminen.
Pelkällä arvottamisella eriarvoisiksi jäämme kiinni yhteen fasismin syrjään.
Arvottamisen lisäksi, meidän on hyväksyttävä, ei toisen arvoja, mutta se että toisella on omat arvonsa, ja meillä taas toiset.
Näin. Minun arvoissani ammattikunnan sormuksen kantaminen on kaunis tapa. Se kertoo että toinen opiskellut, arvostaa sitä omalla kohdallaan ja arvostaa toisia saman tehneitä siten että tunnustaa tuolla merkillä kuuluvansa heihin. Toisaalta ymmärrän sen, jos joku jättää kantamatta, mutta se kertoo... vähemmän.
Aikanaan, joskus 1981 tai niillä main, olin K.Kemppisen käytännön kurssilla, jossa hän pontevana asianajajana puolsi laajan asianajajamonopolin pystyttämistä Suomeen. Samaan aikaan oli Tsekkoslovakiassa käyty oikeutta ns. toisinajattelijoita vastaan, jotka tietenkin saivat linnatuomiot valtionvastaisesta toiminnasta.
VastaaPoistaTämä ei kuitenkaan riittänyt valtansa heikkouden ymmärtäneelle eliitille, vaan oikeutta käytiin myös syytettyjen puolustusasianajajia vastaan. Olivat kuulemma ammatillisessa toiminnassaan syyllistyneet valtionvastaisuuteen hekin, joten eikun linnaan vähäksi aikaa ja erottaminen paikallisesta "asianajajaliitosta". Syyttäjien haastaminen tosissaan leikkiin ei siis tullut kysymykseen. Hankalat pullikoijat sopivat paremmin taksikuskeiksi ja talonmiehiksi. Lakimiehen ammattiin heillä ei ollut enää asiaa.
Nuoren miehen sieluun jäi pysyvästi kytemään epäilys minkäänlaisten "monopolien" suotavuudesta. En kuitenkaan kehdannut kysyä tätä K.Kemppiseltä - mukava mies kun oli.
En havainnut Suomen asianajajaliiton suunnalla minkäälaista aktiivisuutta tällä suunnalla tuolloin enkä myöhemminkään - solidaarisuudesta nyt puhumattakaan. No, turpeata jälkiviisautta tietysti paljon myöhemmin - kun se ei enää ollut kompromentoivaa. Kun oli lupa olla eri mieltä - kun se ei ollut enää erimielisyyttä, vastavirtaan kulkemista. Mitä me sellaisilla asianajajilla teemme kun tiukka paikka yllättää - emme yhtään mitään. Eri asia oli se, ettei Kreml (tai Washington)tosiaankaan ollut, eikä tule olemaan, mikään käräjäoikeus.
Päätin siis koskaan olla hankkimatta sen paremmin lakimies, vihki- tai muitakaan sormuksia - orjan merkkejä kaikki tyynni.
Kempinen keräilee edelleen kelloja, Kumpi tuossa alimmaisessa kuvassa on isä ja kumpi poika? Uskontoa ei tähän sotketa.
VastaaPoistaJukka Kemppinen onnistuu näyttämään kuvassa paljon paksummalta kuin viimeksi stadissa tavatessani.
VastaaPoistaPJ sanoi: "Arvottamisen lisäksi, meidän on hyväksyttävä, ei toisen arvoja, mutta se että toisella on omat arvonsa, ja meillä taas toiset."
VastaaPoistaTämä oli hemmetin hyvin sanottu: moniarvoisuus ei ole sitä, että jokaisella on arvonsa tietyn diskurssin sisällä vaan se, että jokaisella on ensin omat ja sen ymmärtäminen on eri asia kuin se, että ne sitten ovat erilaisia. Velivell sanottu: Tosi skarppia.
Arvojen taustalla on siis suunta.
Suunnat ovat arvoja ja ne pitää ensin hyväksyä eikä katsoa suuntaa ensin nk. annettuna ja niissä sitten pikku arvoja. Very well.
Kiitos jäppinen.
Tunnen hyvin erään siskon ja sen veljen, joilla on vuodelleen sama syntymäpäivä; usein heiltä tosissaan kysytään identtisyydestä.
VastaaPoistaPidin ammattisormuksia kunnes sormeni lihoivat niistä ulos, eli ansioiduin ammateissani ainakin sikäli.
Auskultoidessani eräs lautamies päivitteli, että vaikka hänelläkin oli tutkintoja, ei ollut sormustanut kuin toista. Muistutin Paavalinkin puhuneen yhden vaimon miehestä, mutta olleen monitoimisuudestaan ylpeä
teltantekijä-apostoli.
Vakavasti, olen Petjan tavoin ajatellut ammattisormusta liittymisenä, en kantamisena. Kun liitän tähän tutkinnon, on jotenkin sattuvaa, että meillä sanotaan Jukka Kemppisen OLEVAN filosofian tohtori, mutta amerikan serkkuni HOLDS a PhD degree. Arvomerkkinä Kemppisellä on hattu, kenties tohtorinsormus ja miekkakin, serkulla lasitettu diplomi seinällä.
PS En kykene kokonaan sivuuttamaan mainintaa Lakimiesliiton jäsenyydestä erottamisesta. En voi uskoa syyksi muuta kuin maksamatta jääneen jäsenmaksun...
Minä en ole ikinä ehtinyt liittyä mihinkään liittoon tai leiriin mutta koska minun opettajani pitivät huolen, etten saa milloinkaan harjoittaa tätä ammattiani niin käytän keppiäni: Akateeminen keppi vaihtuu luontevasti vanhuksen kepiksi. Onneksi en sentään ole milloinkaan tarvinnut valkoista keppiä, mutta niitä voisi jakaa yliopiston professoreille ja muille kaikentietäville sokeille.
VastaaPoista