Pähkinöitä

Todellisuudessa en tiedä, mitä addiktio eli koukkuuntuminen oikeasti on. Epäilen että se liittyy aineenvaihdunnan kemiaan. Myös viina. Toiset juoppoontuvat, toiset eivät.

Mietin tätä kun söin suolapähkinöitä, jotka ovat tiettävästi epäterveellisiä ja vahingollisia. Mietin siis sitä, että miksi en koukkuunnu niihin vaikka olen monienkin tapojeni orja.

Olen katsellut – etenkin Amerikassa mutta meilläkin on tietyissä elämän tiloissa höyliä laittaa pöytään pähkinöitä ja sen sellaista.

Toiset syövät kipon tyhjäksi. Toiset sanovat etteivät saata ottaa, kun kumminkin tulee syötyä liikaa. Itse otan muutaman hyppysellisen ja sen on siinä.

Mutta kun huomasin, että kahvin suodatinpussit olivat menneet yhdettömiin, menin portaille odottamaan vaimoa eli autoa kotiin. Uutisissa kerrotaan, että kännykällä soittaminen aiotaan kieltää.

Sain pussit, kokoa 4, ja niin kuin vanhalla juopolla on jemmaflinda, ostin kaksi pakettia ja panin toisen niin hyvään talteen, etten varmaan löydä sitä, kun tarve iskee seuraavan kerran.

Voi olla, että kuoltuani asunnostani löydetään eri asteisesti kompostoituneita filtteripusseja juuri samalla tavalla kuin joidenkin vainajien kirjahyllyistä, saapasvarsista ja laatikkojen periltä kootaan perunkirjoitusten yhteydessä huolellisesti tyhjennettyjä pulloja.

Olen minä keittänyt kahvia käyttäen talouspaperia suotimena, mutta se on sellaista sössimistä, ja ainahan voi laittaa vanhan ajan purukahvia, mutta kun on se riippuvuus – kyllä minun aamuni alkaa, vähän ennen kuutta, kahvikupin äärestä, ja samalla siunaan Internettiä, kun ei tarvitse rapistella sanomalehteä, vaan voi rauhassa katsella feedit.

Tuossa kahviriippuvuudessa on sama kumma piirre kuin nikotiiniriippuvuudessa. Jos tietää etukäteen, että nyt ei voi, niin ei sitten tee mielikään. Jos täytyy vaikka mennä verikokeeseen tai kusemaan pulloon syömättä, juomatta. Eipähän siinä mitään. Tai jos täytyy lentää San Franciscoon – ei siinä matkalla tee tupakkaa edes mieli, ei syötyäkään. Tosin en yleensä juo kahviakaan, vaan talvehdin, elintoiminnot hidastuneina.

Pähkinöitäkään ei tee mieli lentomatkalla eikä junassa.

Olin ymmärtävinäni ennen kun luin Lacania ja Jungia ja muuta sellaista, että haluamisen kohde on haluaminen. Ranskan la désir on niin kauniisti soiva sana.

Vanha japanilainen runous sanoo, että ihmiset rakastavat rakkautta, eivät toisiaan. Se on osittain totta, mutta puhe on nuoren ihmisen romanttisesta rakkaudesta, joka on vain yksi tuo tunteen monista muodoista.

Haluamisesta eli riippuvuudesta eli siis suolapähkinöistä lakkaaminen merkitsee kuolemaa.

Siksi pidän toisten ihmisten kohtuullisten mielitekojen kuohitsijoita eräänlaisina murhamiehinä.