Yksi ystävistä miettii, miksi paskapuheilla tienaa niin hyvin ja saa tylyt tohtorit ja liukkaat liikkeenjohtajat juoksemaan ja maksamaan itsensä kipeiksi.En tiedä. Mutta otaksun, että liehittelemällä kuulijoita (lukijoita, katsojia) sopivan ovelasti, saa rahaa ja mainetta, joskaan ei kuolematonta nimeä.
Näitä liehupettereitä on ollut jatkuvasti, mutta heitä ei muistella kauan.
Esimerkiksi maineikas lauttasaarelainen Voitto Viro. Ellei muistini minua petä, hänen kirjojaan myytiin kuin väärää viinaa ja häntä pidettiin inhimillisen syvällisyyden kirkastettuna kuvana.
Hän oli ensimmäinen hiukan amerikkalaismallinen pappimme, joka osasi käyttää hyödyksi tekosyvällisyyttä kirjatuotannossaan. Kysymys ei ollut vilpistä. Luulen että hän todella oli takarivin ajattelija omana aikanaan. Kirjeitä niille jotka ehkä elävät.
Se siitä. Aidon humpuukin historia pitäisi kirjoittaa. En nyt viitsi edes googlata - syömiseen liittyviä opetuksia on loputon määrä ja yksi taisi olla vaerlandismi tai jotain sinne päin. Jokaista ruokapalaa oli purtava vähintään kymmenen kertaa ennen nielemistä. Tätä pidettiin terveyden säilymisen kannalta välttämättömänä.
Esimerkki epätoivotusta kirjoittamisesta on otsikon Guicciardini. Vain kaikkein omituisimmat saattavat muistaa kirjasen "Ricordi", jota ei ole itse asiassa edes saatavana juuri millään kielellä. Tai löytyy sen nyt tietysti Amazonin vanhoista kirjoista, mutta...
Wikipedia eli siis Encyclopaedia Britannica 1911 sanoo hänestä niin kauniisti: italialainen korruptio esitettynä päämääränä ja taiteena.
Kirjoittaja ei välittänyt olla edes kotikaupunkinsa Firenzen puolesta, rahoittajansa paavin eikä viime kädessä edes isäntiensä Medicien. Hän oli vielä hyytävämpi kuin Macchiavelli.
"G. oli kyynisen ja itsekkään aikakauden tuote...Hänen moraalinsa on omiaan herättämään mitä kiihkeintä vastenmielisyyttä. Hän oli kunnianhimoinen, julma, kostonhaluinen ja ahne. Lisäksi hän oli jopa oman aikansa mittapuiden mukaan epätavallisen ilkeä. Hidasliikkeisenä ja itsekeskeisenä hän vähätteli totuutta ja kunniaa, koska hänen mukaansa oman voiton tavoittelu oli niitä mahtavampi voima. Jos hän ilmaisi periaatteita, käytännössä hän oli ensimmäinen rikkomaan niitä.
Guicciardini käytti suurenmoista älyään ja oppineisuuttaan analysoidakseen rappiota ja viheliäisyyttä, jota hän oli ollut itse ensimmäisten joukossa luomassa.
Eipä tähän ole muuta lisättävää kuin kolme pientä tosiasiaa, jotka ensimmäisen hienon tietosanakirjan kirjoittaja Pierre Bayle kirjaa huolellisesti artikkeliinsa (1600-luvun lopulla). Guicciardini oli modernin historiankirjoituksen isä - kriittisen lähdekritiikin keksijä ja kehittäjä.
Hän oli oikeustieteen tohtori.
Hän oli menestyvä asianajaja (lähettilään hommiensa lomassa), koska erilaisten juonien toteuttaminen oli hänestä hauskempaa kuin yliopistossa opettaminen.
Tarina ei ehkä ole tosi, mutta kuvaa miestä. Saatuaan jonkun poloisen pihteihinsä, hän määräsi, että tämän on nyt pelastaakseen nahkansa luettavan hänen kirjoittamansa Italian historia (kuva) kaleeriorjaksi joutumisen uhalla.
Asianomainen luki kirjaa pari viikkoa ja tuli ilmoittautumaan kaleerille.
Aidon humpuukin historia pitäisi kirjoittaa.
VastaaPoistaJaa, ei kannata. Parempi keskittyä aidon humpuukin tulevaisuuden historian kirjoittamiseen, koska se on niin ennustettavissa.
Syöminen. Minä ehdotan vihannesveroa. Vihannesten kasvattaminen kuluttaa raikasta juomavettä, tuhoaa Israelin meret ja muiden maiden pohjavedet.
Lisäksi vihannesten syönti tyhmentää. Vihannekset keräävät maaperän myrkyt. Lapset laittavat vihannekset ruokaillessaan taskuunsa, kun vanhempien kontrolli pettää.
Vihannekset aiheuttavat sotia imiessään vettä maaperästä. Eli vihannekset ovat kertakaikkisen vaarallisia. Varsinkin silakkalaatikko ja lanttulaatikko.
Hän oli kunnianhimoinen, julma, kostonhaluinen ja ahne. Lisäksi hän oli jopa oman aikansa mittapuiden mukaan epätavallisen ilkeä. Hidasliikkeisenä ja itsekeskeisenä hän vähätteli totuutta ja kunniaa,...
Ketäpä meistä tämä ei kuvaisi?
Luin juuri Holappaa vuodelta 1970. Olipa kunnon blogikirjoituksia. Jossain vaiheessa en muistanutkaan että kirjoitti menneistä, luulin että nykyisyydestä.
Löysin vaarin jäämistöstä jonkun Viron kirjoista. Iloinen ote. Yrjö Kallinen siinä vieressä veti paremmin. Virosta olen kuullut, että hän olisi menettänyt suosionsa äkillisesti sitouduttuaan johonkin outoon ajatteluun.
VastaaPoistaGuicciardini on tuttu vain viitteistä, mutta Macchiavelli on minusta rankasti aliarvostettu ja väärin ymmärretty ajastaan irroitettuna.
VastaaPoista"Kuulijoiden liehittely" on verbaalista sukimista ja tämän liehupetterit hallitsevat. Johtavassa asemassa olevia (tai johtajiksi pyrkiviä) hivelee mukavasti, kun alempi "putsaa turkkia" (eli nostattaa itsetuntoa).
VastaaPoistaDunbar: Grooming, Gossip, and the Evolution of Language
Humpuukia on meillä tänään joka lähtöön.
VastaaPoista"...miksi paskapuheilla tienaa niin hyvin ja saa tylyt tohtorit ja liukkaat liikkeenjohtajat juoksemaan ja maksamaan itsensä kipeiksi."
”Ketäpä meistä tämä ei kuvaisi?”
sanoi jarmom
Niinhän se on - toisaalta - ja kuitenkin, jokaisen sukupolven tulisi kantaa vastuuta tulevasta. Vastuullisen yksilöllisyyden sijaan todellakin olemme ”sukimassa vallan ottaneiden turkkia".
Näin jossain lehdessä Lenita Airiston arvion ”Valta on otettava.” Johtavalla henkilöllä toki tulee olla itseluottamusta, mutta se on vasta tuon uran alku. Täytyy olla myös hedelmällinen visio ja viisaus, joka kantaa (koko porukkaa) vielä tulevaisuudessakin.
”Parempi keskittyä aidon humpuukin tulevaisuuden historian kirjoittamiseen, koska se on niin ennustettavissa.”
Ei liene vain kuriositeetin arvoista, kun huomautan, että Guicciardini oli linjoista vastaava juuri Renessanssin illassa.
Machiavelli paljasti jotain ajan hengestä todetessaan naamioiden olevan kasvojen veroiset kunhan niiden taakse ei vain pääse kurkistamaan. Tuon illan hedelmistä yleensä (aina) vaietaan. En tee sitä nyt minäkään.
Kun vihjasin Johannes Salmiselle Kalvinin siivousoperaatioon Genevessä, hän puolustaikse ja sanoi, että samaan aikaan oli kyllä humanistien joukossa jo liikehdintää asiantilan korjaukseen. Nii’ih!
Sveitsi antoi pian Euroopan älylliselle kehitykselle mittavan panoksen Bernoullien kautta - protestantteja hekin.
Miksi asioihin ajoissa puuttuvat leimataan fundamentalisteiksi tai poltetaan, kuten Hus ja Savonarola! Kutsuisin tällaista linjaa taiteen, kulttuurin ja "johtavan ajattelun" sijasta näiden markkinoiden sen hetkiseksi lopuksi.
Tulevaisuutemme on todellakin ennustettavissa - historian ja ihmistuntemuksen pohjalta.
Pierre Bayle oli myös kritiikin markkinamies, mutta erilaisin paperein. Hänen voidaan sanoa virittäneen uudelleen käyntiin kristillisen apologian - ja samalla pysäyttäneen nousevan irrationaalisuuden aallon. Hänen työtään hyödynsivät kuitenkin enemmän ateistit kuin kristityt.
Pierre kohdisti kritiikkinsä mm. kalvinistiseen varmuuteen Jumalan tahdosta. Hänestä myös kristittyjen olisi syytä useammin etsiä juuri järjellistä tukea kristinuskon jumalallisuudelle. Pascalilla oli sittenkin kannattajansa – ei ehkä yhtä herkkiä kuin hän itse
Skeptikkojen, Baylen ja Humen ilmestyminen yhteiskuntiensa rauhoittajiksi tapahtui rinnan hurmahenkisen kristillisyyden nousun myötä.
Tänään tähän on jälleen tarvetta. V.Viro todellakin astui ensimmäisenä liehittelijöiden jonoon. Jos kirkko jotenkin haluaisi ottaa kantaa nykyiseen ultra-karismaattiseen menoon, sen tulisi tehdä se apologian saralla. Substanssia löytyy Euroopan historiasta - baylet puuttuvat.
Voitto Viro oli pop-pappi, Lauttasaaren kirkkoherra, joka uskalsi hiukan poiketa kirkkoherrojen normaalista tyylistä. Hän kirjoitti kirjoja, eräänkin nimi oli "Paimen, pässit ja valoa" - se oli 1960-luvulla kovaa tekstiä.
VastaaPoistaViro antoi haastatteluja ja esiintyi radiossa ja ensi askelia ottavassa televisiossa. Hänen jälkeensä tuli lisää "lähimmäinen", Matti Hakkarainen. Ja sitten olikin jo punapappien vuoro; Terho Pursiainen ja Juhani Iivari.
Nyt on ainakin Marianne Heikkilä - kirkon sanoman kansanomaistajia tarvitaan ja kirkko sietää heitä, vaikka julistus joskus lipsahtaisikin...
Pari liehupetteriä; Jari Sarasvuo ja Esa Saarinen. Puhdasta viihdettä; varsinkin Saarinen pyrkii kuulijan navan alle ja kun sen tekee hyvin, niin toki se tehoaa.
VastaaPoistaNämä herrat sukivat kokonaisen luentosalillisen - ja mitä enemmän naisia, sitä parempi menestys. Hyviä seuraajia on kasvamassa. En ole nähnyt Marci Bjurströmiä livenä mutta sitten on vielä tämä Kotimaa-yhtiöiden toimitusjohtaja Pauli Aalto-Setälä, joka on kasvamasssa aidoksi humpuukimaakariksi.
Varmaan eniten maailmassa on rahaa tahkottu tulkitsemalla "mitä Jeesus todella sanoi". Sitähän tämä Sarasnevakin.
VastaaPoista60-luvulla oltiin siinä mielessä rehellisiä, että kun tivoli tuli pikkukaupunkiin, tiedettiin että teltan ruletti oli sillain tasapainoitettu, että varmasti hävisi. Ei se silti pelaamista hillinnyt, päin vastoin.
Huojuvan aasinsillan kautta.. kysyn miten suhtautuisit siihen, että jonkin toisen blogipalstan kommenttiosastolla ilmestyisi nimimerkki "Kemppisen Jukkis"... joka puhuisi ihan puuta paskaa. Tietysti jo tyylistä tietäisi ettei kyse ole sinusta... entä sitten?
Itse olen pyrkinyt ottamaan johtajilta luulot pois ja kasvattamaan siten omaa itsetuntoani. Vaikutus on ollut mykistävä, mutta menestys ei ole ollut aivan sama, kuin sukijoilla. On se niin väärin.
VastaaPoistaViime vuonna Ajatus Kirjat julkaisi suomeksi Francis Wheenin kirjan Kuinka humpuuki valloitti maailman. En suosittele, en haukukaan.
VastaaPoistaVanhana Voitto Viro eksyi, hänet yhteisestä harrastuksesta tunteneen isoisäni sanojen mukaan "meni piloille"; mutta olen kyllä hieman loukkaantunut hänen puolestaan, ei hän minusta ole oikein edustava esimerkki humpuukista. Vaikka ei lajista pitäisi, voi niistä mielestäni todeta kuten isoäitini Agatha Christien dekkareista, että on ne sentään ihan älykkäästi kirjoitettu.
Monet blogitkin saavat visiittejä ja mainetta, eivät silti varmastikaan kuolematonta nimeä. Kun virran katkaisee, punnittu sielukaskin sisältö katoaa jonnekin - juuri tähän Voitto Viro viime aikoinaan kiinnitti suurta huomiota.
PS Muunkin kuin oman alansa julkisuudessa kauhovista papeista puhuttaessa ei sovi unohtaa Matti J. Kurosta, Jaakko Heinimäkeä, Metropoliitta Ambrosiusta tai edes Isä Mitroa.
Ad Omnia:
VastaaPoistaEn osannut alleviivata, etten halunnut leimata Voitto Viroa humpuukimaakariksi, vaan sellaiseksi Valituista Paloista vain vähän poikkeavaksi kirjoittajaksi. Menekki tietyisti osoitti, että sellaisille kirjoille oli tarvetta.
Taidan varmistaa mielikuvani: samaan aikaan ilmestynyt Rolf Arnkilin "Perimmäisten kysymysten äärellä" oli lujaa sielunpainia. Vastakkainasettelu voi olla keinotekoinen.
Yritän kirjoittaa niin, että kun haluan loukata jonkun tunteita, sen käsittää, ja kun en halua, ei synny sellaista käsitystä.
Ad Jarmom (Holapasta)
VastaaPoistaHolappa oli myös ensimmäinen ja näkyvin kolumnisti ja sellaisena niin taidokas ja tietävä, ettei moni pääse nykyäänkään rinnalle.
Sitten saattoi käydä niin, että hän kirjoitti hiukan liian kauan ja vähän liian pitkään.
Hyväksin ase tylsyy.
Samaan hengenvetoon voisi mainita Jouko Tyyrin kirjoitukset, jotka jäivät vähän näkymättömiin, koska hän julkaisi niitä Savon Sanomissa.
Menemättä mielipiteisiin niissäkin oli osaamista ja tyyliä.
Ad Anonyymi (Voitto Viro) - Siinä taisi käydä niin, että Viro meni todistamaan todeksi paljailla käsillä tehtyjä "leikkauksia" toisilla mantereilla ja istui siten Hymy-lehden eli vastikää syntyneen skandaalijournalismin rekeen.
VastaaPoistaNämä leikkaukset ihmeparantumisineen osoitettiin pian hämäykeksi ja tusinataikureitten tutuiksi silmänkääntötempuiksi.
Nolo juttu ja sääli miestä.
Se oli samoja aikoja, kun Donner menetti katu-uskottavuutensa muutamaksi vuosikymmeneksi kuvauttamalla itseään samaisin Hymyn toimesta hyvin nuoren tytön kanssa Gambiassa hyvin intiimiltä vaikuttaneessa toimituksessa.
Muistan myös Jörkan stondiksen eräässä hänen elokuvassaan. Saattoi olla se, jossa vastanäyttelijänä oli Ritva Vepsä.
ad JK
VastaaPoistaJörkka on Jörkka ja kehityskaartaan on ollut kiva kattella. Harvassa löytyi niinä aikoina niin aitoa munaa olla ihan ittensä ja just se ihan missä vaan (skratch skratch). Syteen tai saveen, ja toisinaan saveen. Noh... en EHKÄ olis menny kuvauttaan gambiassa itteäni vaan kätkenyt onnen ja stondiksen. Nykyisin se gambialainen olis kai vaan kai merkki suuresta hivistyksestä. Ei sivistyksestä.
Mutta taitaa olla jo Jörkankin puun juuret jo kuihtuneet. Sellainen on Kaiken vanhan kohtalo.
VastaaPoistaLiehuja ja luihuja riittää siis moneksi ja moneen mestaan.
Itselläni on Heinimäen kirjoja, jotka ovat ihan ookoo. Outo hartauskirja(?) on hyvä aforismikokoelma seurakuntalaisille ja sen suvaitseva uskonnollisuus tuo kasteen lahjan lähelle tavallista kaduntallaajaa.
Toisaalta miettii sitä, miksei pastori Heinimäki käytä verbaalista lahjakkuuttansa hyväksi arkipäivän elämässä ja siispä papin työssä. Köyhäthän ovat tunnetusti aina luonamme ja kaipaisivat lohdutuksen sanoja. Ja tietenkin puhuttelevia sellaisia.
Taisihan mies olla jonkin aikaa kappalaisena Hesassa, mutta on nykyään kait free lancer-hengellinen kirjoittaja.
Vaan kyllä Haanpään agnostikkojen rehellisyys on osuvaa ja koskettavaa:
"Nyt Antti Maa ensi kerran paneutui ajattelemaan Jumalan olemassaoloa. Hän makasi pitkällään maan pinnalla ja ilmassa oli kesän mainioita hajuja ja taivaan sini näytti uljaalta. Kaiken tämän tekijä ei suinkaan ollut mikään sorrettava työläinen.
Ja kuitenkin hänen kohtalonsa oli mitä kaamein ja surkuteltavin.
Iät ajat hänen ympärillään surisi ihmisolentojen rukousten hyminä, hätääntyneitten huokaukset, anoen sitä ja tätä,
onnea ja autuutta. Samaa iänkaikkisesti, aina uusi sukupolvi
mankumassa hyvyyttä.Eikä edes toivoa, että kuolema joskus vapahtaisi.
Ei ihme että hänen mieleensä joskus on juolahtanut omituinen ajatus: elää tuokio ihmisten keskuudessa. Niin hän työskenteli kirvesmiehenä Galileassa ja ryhtyi saarnaajaksi ja ihmeparantajaksi ja koki henkilökohtaisesti minkälaisen kohtelun hänen luotunsa antavat maajalassa kulkevalle Jumalalle...."
Muistankin tuon Voitto Viron kirjan. Oli Filippiineillä jonkun ryhmän kanssa. Taisi itsekin osallistua "leikkaukseen". Elävästi muistan vieläkin Viron kertoneen matkalaisilla olleen muovipussit vatsanpäällä. Siis seisoivat ryhmässä ja jokin "tohtori" osoitteli sormilla kutakin ja muovipusseihin oli jokaisella ilmaantunut reikä.
VastaaPoistaSitten taisi olla Englannissa? jonkun nunnan luona, joka ei ollut useisiin vuosiin syönyt yhtään mitään ja todisteli sitä oikeaksi...
Hmmmm... tästähän on jo 30 vuotta aikaa tai jotain.... No, elävästi muistan kuitenkin.
Ei se Donner mitään katu-uskottavuuttaan menettänyt, termihän keksittiin vasta hip-hop-skenen myötä.
VastaaPoista1960-luvulla Suomi oli niin erilainen, että presidentin luvalla alaikäinen nainen saattoi mennä naimisiin. Hymy-lehdessä taisi olla juttuakin tuollaisesta, ellen väärin muista, 15-vuotiaasta raskaana olevasta tytöstä, josta Kekkosen armosta tuli lopulta ei-au-äiti. Nykyisin kai tuosta häkki heilahtaisi, jos sulhanen olisi keski-ikäinen, kuten tuossa tapauksessa. Niin ne ajat muuttuvat ,ja lait tai pikemminkin niiden tulkinnat.
Vaikka esimerkiksi Mukan Maa on syntinen laulu on fiktiota ja romaani, niin ehkä tarinassa on totuuden tynkää. Ja vanhoja kirkonkirjoja tavatessa voi tehdä tilastollista tutkimusta avioparien ijistä (onko tuo muuten oikein taivutettu?)
Niin ja se Jörkan stondis leffassa on ilkeiden kielien mukaan vasaran varsi...
Teologipiireissä Voitto Viron sotkeentumista johonkin "oxford-liikkeeseen" pidettiin pahana. Olisiko ollut vähän samaa kuin jos nyt liittyisi Nokia Missioon?
VastaaPoista- Tämä oli siis jo ennen näitä ihmeleikkauksia.
- Muutoin sanoisin, että Kemppinen iski hyvään suoneen tällä aiheella: esim. nykyinen "projektien maailma" on täynnä kirjansa lukeneita humpuukimaakareita, jotka esim. "arvioivat" näitä projekteja...
Tulee mieleen Väinö Linnan Koskelan Jussi, joka arvioi toimittajia tyypeiksi, jotka päivät kirjoittelevat turhanaikaisia ja illalla juovat hyväuskoisten rahat.
ad 12"
VastaaPoistagambialaiskielien mukaan kuin vasaran varsi