Tee, tupakka ja oopiumi I

Biomoraalisten aineiden historia on talousjärjestelmän historiaa.

Keskiajan omituinen maustekauppa oli tietysti uhkapeliä. Pelimerkit voivat olla sinänsä arvottomia, jos niillä saa kultaa. Niillä sai.

Joitakin uusia mausteita – muskottia, inkivääriä – arveltiin varmaan lääkkeiksi.

Tuollaista sanaa kuin ”biomoraaliset” aineet ei ole olemassa, mutta sen näyttää kirjoitettuna hauskalta. Puhe on siis valmisteista, joilla on jokin todellinen tai luuloteltu vaikutus ruumiiseen ja siten sieluun eli mieleen.

Tyypillinen biomoraalinen aine olisi yksisarvisen sarvesta jauhettu pulveri tai pullollinen vettä nuoruuden lähteestä. Viidennen elementin etsintään ei tarvinnut ryhtyä, koska Aristoteles oli selvittänyt asian tyhjentävästi. Ilma, vesi, maa ja tuli ovat kaikki katoavia. Koska taivaalla ei mikään katoa eikä muutu, se ei koostu näistä neljästä, vaan viidennestä, jota nimitettiin eetteriksi.

Nykyiset viisi elementtiä ovat sitten neste, kaasu, kiinteä, plasma ja informaatio.

Halutuimpia biomoraalisia aineita olivat tietysti sukuviettiä nostattavat Viagran edeltäjät. Menekki oli merkittävän vakaa.

Tee keksittiin Kiinassa vuonna 2737 e.Kr.s. eräänä torstaina puoli kuuden aikaan. Asiasta on kyllä erimielisyyttäkin. Sekään ei ole varmaa, keksittiinkö se myös Intiassa. Se on varmaa, että teellä arveltiin olevan terveyttä edistäviä vaikutuksia, että teen juomista pidettiin herraskaisuuden merkkinä ja että teen juominen tuntui monista muuten vain mukavalta.

Hyppään tupakan historian yli; siitä on kirjoitettu. Lisäksi olen suuttunut Scandic Patria-hotellille, joka keksi juuri lopettaa savulliset hotellihuoneet, joten keksin vastaavasti lopettaa Patriassa asioinnin. Kysymys ei ollut kenenkään terveydestä, vaan rahasta, majoitusliikkeestä kerrotaan. Sitä olisi kuulemma ansaittava lisää karsimalla turhia mukavuuksia ja pitämällä hinta ennallaan.

Tupakoinnin arveltiin parantavan mm. keuhkotautia vielä sotien aikana. Lääkärit eivät olleet tuota mieltä, mutta tupakoija itse väittivät, että se auttoirmia alkaa kärventää, torkkuva herää.

Ihmeellisiä unia antava oopiumi opiskelija- ja taiteilijapiireissä suurta muotia 1700-luvun ja 1800-luvun taitteessa, ja muiden ohella englantilaiset ja ranskalaiset runoilijat kirjoittivat siitä paljon ja kirjoittivat myös sen vaikutuksen alaisina. Baudelaire kirjoitti keinotekoisista paratiiseista (Les paradis arificiels) 1860 ja englantilainen de Quincey oli julkaissut 1822 kuuluisan kirjansa Erään oopiuminsyöjän tunnustuksia.

Heroiini on tunnetusti lääketehdas Bayerin moka – sitä myytiin lasten yskänlääkkeenä ja sitten keinona vierottaa morfiinista, kunnes kävi ikävästi ilmi, että valmiste muuttuu nautittuna morfiiniksi. Nämä ja luonnonkasvista kehitetty kokaiini ovat tietysti teollisia tuotteita, kun taas unikon oopiumi on ollut sinänsä tunnettu vuosituhansia.

Mielenkiintoista on ylhäisille tarkoitettujen ja vanhaan maanviljelyyn kuuluneiden aineiden muuttuminen teollisiksi massakulutuksen kohteiksi, koska niin moni tällainen elimistöön tarkoitettu aine on luonut patologisen kultin tai riippuvuuden.

Tunnetuimpia patologisen eli siis sairaalloisen kiihkon kohteita ovat siis tee ja tupakka. Oopiumi huomattiin kieltää aika myöhään – kun parempia aineita oli jo tarjolla.

Samaan sarjan on tietenkin lisättävä kahvi.

Alkoholi on mutkikkaampi kysymys, koska olut on ehkä vanhempi keksintö kuin leipä, ja käyttämällä eli fermentoimalla valmistetut juomat ovat kuuluneet kulttuuriin ”aina”. Hallusinogeeneista voisi epäillä sama – mutta kun en tunne asiaa kunnolla, en sano siitä mitään enkä etenkään halua keskustelua lain kieltämien aineiden kiitettävistä puolista.

Viinanolton kieltäminen oli teollistuvan yhteiskunnan ratkaisu, ja vielä suurempi virhe kuin kieltolaki. Kielto ei tainnut liittyä viinan kiroihin vaan varainhankintaan. Meillä Venäjällä viinavero on ollut aina yksi ensijaisista tulonlähteistä.

Teen ja kahvin juontia ei ole tietääkseni kriminalisoitu niin kuin kova viinan juonti vanhastaan ja tupakanpoltto nykyisin, mutta kovina aikoina ne on kyllä pantu hapeneesti kortille, joten niistä on tullut nopeasti valuuttaa.

Berliinissä nainen maksoi 1945 neljä savuketta (amerikkalaista).

(...)