Paasikivi oli siinä iässä, jossa kunnon miehet alkavat kuolla kupsahdella, kun Suomi itsenäistyi. Hän oli syntynyt 1870.Hänen ajattelunsa ja tunteensa olivat kokemuksista ja kirjoista, jotka olivat kertyneet hyvän Venäjän keisarikunnan aikana, ennen sortovuosia. Hän oli Snellmanin oppilas.
Tai ehkä hän oli Aleksis Kiven avioton poika. Olisi voinut olla. Yksi seitsemästä veljeksestä.
Kekkonen oli hyväkuntoinen, joskin alkoholisoitunut 39-vuotias, kun Talvisota syttyi.
Hänen kyvyilleen ei ollut käyttöä.
On kovin yksinkertaista sanoa häntä opportunistiksi. Ehkä on oli vanhemmat rintaupseeripolven tavoin toiminnan mies, ja sellaisena kovaotteinen.
Upseeri hän ei ollut.
Kyllä se varmasti oli kova paikka, varsinkin kun velimies Jussi kunnostautui ja keräsi sankaruuden mainetta ja jatkosodassa kerättiin kentältä sotasokeana.
Melkein kaikki Kekkosen poliittiset vastustajat olivat rintamaupseereita, pahimmillaan sellaisia kuin Leskinen, Varjonen ja Hetemäki, jotka olivat oppineet sanomaan vaikka pirulle kädestä päivää.
Hetemäki oli henkilö, josta saa käsityksen katsomalla frakkikuvan kunniamerkkejä - VR 4 ja 3 sekä sellaisinaan että tammenlehvien kera.
Tämä on tietenkin kannanotto "rähmälläänolon aikakauden" haastamiseen historian tuomiolle.
On hyvä, että aarnihaudat avataan. Tukittavaksi asetettava aikakausi ei kuitenkaan ole "stalisnistien aika", vaan 1891-1991.
Siinä riittää tutkimista.
Lähtökohtana on maan ensimmäinen rähmällään olija ja takinkääntäjä Paasikivi, jonka ansiot ovat valtavat. Paasikivi oli myöntyväisyysmies 1900-luvun alussa ja jollain ihmeellisellä tavalla hän osasi olla sotkematta itseään Saksaan.
Kekkosen erinäiset tempaukset saattoivat johtua hänen erikoisista elämänvaiheistaan, mutta nyt ei saa unohtaa, että Kekkosen presidenttikausi 1956-1982 sisälsi valtavan erilaisia kausia.
Emme tiedä vielä emmekä ehkä saakaan tietää, millä kaikella Neuvostoliitto painosti. Ajoittain painostus oli julmaa, kuten 1958 ja Beljakovin ollessa suurlähettiläänä 1971. Tuohon aikakauteen sisältyvät Unkarin kansannousu, Berliinin kriisit, Tshekkoslovakian murskaaminen 1968, Vietnamin sota...
Koko ajan maassa oli viides kolonna eli se kommunistien osa, joka oli valmis maanpetokseen milloin tahansa.
En tiedä, sopiiko tämä Kekkoseen, mutta tykistökeskityksen aikana viisas ihminen on erittäin rähmällään.
Se on oikeastaan aika hyvä asento, koska katsojan on vaikea päätellä, mihin suuntaan makaaja ponkaisee.
Ennen Kekkosen valtakautta meillä oli 20-luvulta alkaen politiikassa, elinkeinoelämässä ja kulttuurissa poteroon kaivautumisen aika. Sieltä sitten ammuskeltiin.
Mielenkiintoinen kuvavalinta: yleensä Kekkosesta esitetään korkeushyppykuvia. Tässä kuvassa on kyse viestijuoksusta. Kuvassa on nimenomaan viestikapula. Pitäisiköhän siitä ymmärtää jotakin? Vai hainko vastausta sieltä, missä ei edes ollut kysymystä?
VastaaPoistaKuuntelin Virolaista ja Vennamoa kurahousuissa. Kekkonen oli kuitenkin slovakiansa ykkösmies. Viimeksi hänet valittiin poikkeuslailla. Hallituksessa pataroineita näköispainoksia ei valittu. Maan demokratisoi turkulainen pikakiväärimies.
VastaaPoistaSe turkulainen oli omatekoinen talousnero ja kiero vehkeilijä, joka oli kärjessä tuhoamassa maan talouden ennennäkemättömään lamaan.
VastaaPoistaKekkosen Suomi oli kuin suuren kuusen juurella kituuttanut taimi.
VastaaPoistaNyt kuusi on rymisten kaatunut ja valo ravitsee tainta vapaasti.
Tätä valtaapitävä sotakulttuuripolvi ei näe: se tuijottaa yhä Kekkosta.
Sdp:n oma sotahistorioitsija tohtori Erkki Tuomioja säntäilee hätääntyneenä ympärillään jaellen "konsensusta, konsensusta, konsensusta" lausuntojaan viimeksi Seppo Kääriäisen kanssa.
Keskustan polittisten "tohtoreiden" suman (Väyrynen, Kääriäinen, Rehn, Rusi) tekee ymmärrettäväksi UKK:n perintö: Suomi toimii kv-suhteiden lääkärinä eikä tuomarina.
Kekkonenhan oli torpparipuolueen edustajana jo lähtökohtaisesti petturi ja osallistunut ase kädessä vallankaappaajien väliseen välien selvittelyyn.
VastaaPoistaKun runoilee välipäivänä, niin sitten tulee seuraavana sanotuksi kaikenlaista. Tai sitten minä olen vain tänä aamuna erinomaisen kriittisellä jalalla noussut.
VastaaPoista"Paasikivi oli myöntyväisyysmies 1900-luvun alussa ja jollain ihmeellisellä tavalla hän osasi olla sotkematta itseään Saksaan."
Kyllähän monarkisti ja jatkosodan Paasikivi itsensä Saksaan sotki, mutta jotenkin ei kompromettoitunut tai ehkä paremmin, ei jäänyt siitä kiinni. Paasikivi oli siitä hassu mies, että hän saksalaisfilosofisella idealistisella tavalla ymmärsi realismiin täysin sotkeutunutta Venäjää ja sen idealistista ideaa. Harvinainen yhdistelmä, mutta toimi jotensakin.
Kekkosesta: "Hänen kyvyilleen ei ollut käyttöä.
On kovin yksinkertaista sanoa häntä opportunistiksi"
Nämähän ovat siis vastakohtaparit: joko ei ole käyttöä [pyrkyrille] tai on opportunisti. Mutta voiko noin kykenevä mies - aikalaistodistuksien mukaan lähes kaikkiin nähden "ylivoimainen" - olla pyrkyri. Tai vain pelkkä pyrkyri. Ehkä olisi järkevämpää miettiä häntä ikuisena kilpailijana - vertauskohdaksi tulee mieleen Pertti "Spede" Pasanen. Kilpailija kun aina häviää ja sitten voittaa välillä. Ja häviäminen keljuttaa niin, että se on tärkein tunne, eikä häpeä, niin kuin meillä kunnon miehillä.
Kekkosta ei voisi kuvitella viestiin muuten kuin maaliin tulijana ja mieluummin ensimmäisenä. Hyvä kuva siis.
"Koko ajan maassa oli viides kolonna eli se kommunistien osa, joka oli valmis maanpetokseen milloin tahansa."
Turha tätä 1920-luvun poterokieltä on käyttää, kun itse on sitä vastaan juuri viikon pari paasannut. Tuskin se asiaa selkeyttää.
Olisi kiva, jos joku tämän maanpetoksellisen "kommunistien osan" määrittelisi ai pitääkö meidän mennä Valpoon ja Supoon niistä lukemaan? [Hymiö]
Tietysti kommunistille porvarillinen käsite "maanpetos" oli varmasti ihan toinen juttu, mitä tietysti juristin on vaikea huomata tiettyjen itsestäänselvyyksien omaksumisen vuoksi. Eli maanpetoksen varaan ei kannata käsite-epäselvyyden vuoksi paljon laskea historiassa.
[Tämä on vähän röyhkeästi sanottu, mutta eihän kukaan ole täydellinen. Mutta ehkä saisit muutamankin hyvän blogikirjoituksen aiheesta maanpetos. Itse asiassa se olisi aivan loistava kirjan aihe.]
Kekkosen aatteellista kehitystä on hankala pohtia. Helpoin vastaus olisi, että Kekkonen oli häikäilemätön opportunisti, joka pyrki etenemään kulloinkin muodissa olleen aatteen nojalla. Tätä on kuitenkin hankala uskoa kahdesta syystä. Ensinnäkin on hyvin harvinaista, että ihminen jaksaisi oikeasti olla vuosikymmeniä aivan käsittämättömän epärehellinen paljastumatta. Toiseksi Kekkonen ajoi itsensä täydelliseen poliittiseen paitsioon 1930-luvun lopulla yrittämällä lakkauttaa IKL:n. Äärioikeisto vihasi häntä niin, että hänet oli pakko pitää sodan ajan sivuraiteella kansallisen yhtenäisyyden nimissä.
VastaaPoistaEi opportunisti olisi yrittänyt lakkauttaa IKL:ää. Ei opportunisti olisi eronnut vuonna 1932 AKS:stä ja alkanut vastustaa äärioikeistolaisuutta. Kyllä Kekkonen oli aatteen mies, mutta häikäilemätön aatettaan, Suomen itsenäisyyttä ja kansanvaltaa ajaessaan.
On muuten huvittavaa, miten Kekkosen myöhemmin kansanvaltamme tukipilariksi nostamaa YYA-sopimusta käytettiin. Se oli mm. Partiolaisen käsikirjassa. Mielenkiintoinen tapa valistaa nuoria siitä, mihin YYA-sopimus meidät oikeastaan sitoi: Tekstin laittaminen kirjaan oli ulkopoliittisesti moitteettoman kaunista, mutta toisaalta teksti on itsessään melko hampaaton. Sen kun lukee isänmaallisen nuoren innolla, tajuaa, ettei sopimus itsessään ole niin hirveä. Mahtava keino vastustaa kovimpia neuvostoystäviä ja heidän YYA-tulkintojaan!
Kemppisellä on ollut paljon kiviä kuvissa viime aikoina.
VastaaPoistaTässä tuoreita kiviä Tampereelta(vähän Paasikivien näköä, itse asiassa)
http://www.aamulehti.fi/moro/uutisellista/47750.shtml
Rähmälläänoloa oli monenlaista. Varsinkin kauppaneuvotteluissa molemmat osapuolet vain näyttelivät juhlapuheineen. Venäläinen osapuoli ajatteli: meillä on paska järjestelmä ja me tiedämme sen ja tiedämme teidän tietävän sen, mutta näytellään tämä näytelmä loppuun.
VastaaPoistaLahjukset viinan kera virtasivat.
Näytelmä Neuvostoliitto se oli.
Suomalainen muistelmakirjallisuuskin menee tähän halpaan. Otetaan tosissaan kaikki mitä Neuvostoliitto sanoi ja korjataan oma henkilökohtainen muistelo jälkeen päin tähän katsantokantaan sopivaksi. "Kovaa uhkaa vastaan taistelin hienosti isänmaan etua ajatellen"
Ei kuitenkaan ajatella että se neuvostoliittolainenkin osapuoli oli ehkä samaa mieltä näytelmästä. Heiltä ei niitä jälkikäteisiä muistelimia julkaistu.
Olisi mukava lukaista esmes Ahti Karjalaisen muistelmien rinnalla vastapuolen muistelmateos jossa olisi näytelmän reksiviitta riisuttuna.
JarMom
Eikä valittu viimeksi poikkeuslailla. Valittiin 1974 poikkeuslailla, koska oli liian vanha vaaleihin. Sitten valittiin vielä vaaleilla 1978. Kesällä 1981 Eino Uusitalo vielä esitti toivomuksen, että Kekkonen olisi käytettävissä vielä vuoden 1984 jälkeenkin.
VastaaPoista"Hirmut
VastaaPoistaMeistä kaikista on makean nostalgista muistella kohtaamiamme "vanhan tyylin ukko-tuomareita", "vanhan ajan opettajia" tai "vanhan koulun upseereita ja herrasmiehiä". Kemppisen mainitsemat Paasikivi ja Kekkonen ja vaikka Mannerheim olivatkin uransa viimeiset ajat selvästi ympäristöään vanhempia ja uransa polveilujen vuoksi ainutlaatuisen kokeneita (esimerkiksi Paasikivi oli entinen senaattori ja Mannerheimin imperiumin kaartinupseeri jne.) Mutta kaikilla hirmuilla ei ole moniviljajauhoa pusseissaan; miksi joistakin tavanomaisen uran tehneistä tulee uran lopulla ikätovereistaan poikkeavia pelättyjä persoonia? Ovatko he päättäneet ryhtyä väinämöisiksi (kuten F.E.Sillanpää tai Saarikoski) vai katkeroituneet lopullista palkintoa vaille jäänyttä tinkimätöntä kyvykkyyttään?
Luulen, että tapauksia on kahdenlaisia: nuoresta asti hankalia tyyppejä, jotka hiusten hopea vain hieman jalostaa; ja roolin päälleen pukevia taviksia, eräänlaisia snobeja.
ad anon
VastaaPoistahups
paha moka. poikkeuslaki jäi vain päällimmäisenä mieleen. hyvä että oikaisit.
Dokumentti tanskalaisista piirroksista on järisyttävä. Piirroksethan tekivät itsestään totta... laveasti muslimit tekivät tuhotöitä ne nähtyään. Huh!
VastaaPoista