Hän oli imatralaisena taksimiehenä neuvostovallan romahtamisen jälkeen elikkä toistakymmentä vuotta sitten kyydinnyt useinkin ihmisiä rajantakaisiin kuntiin katselemaan entisiä kotipaikkoja.Silloin siellä ei ollut paljon ketään, ei riistaa edes.
Räisälän takana jossain asiakas oli käskenyt pysähtyä ja sanonut, että siinä se oli, koti.
Portailla ilmestyi samanikäinen asukas.
Tulkkina toiminut pojanpoika oli huikannut luimistelevalle asukkaalle, että ollaan entisiä asukkaita ja että tämä mies on rakentanut tuon talon ja asunut sitä kotinaan kauan.
Venäläinen kirosi ja sanoi rakentaaneensa talonsa itse. Neuvoi vielä häipymään hyvän sään aikana.
Pappa oli alkanut vaihtaa väriä, mutta päätynyt ystyvyyden, yhteistyön ja avunannon henkeen.
"Tuolla takana vasemmalla on hella, jossa lukee Högfors, ja uuninluukku on Kastor."
Ei vastausta.
Tuohon kivijalkaan hakkasin "1928".
"Hakattu mitä hakattu..."
"Tässä oli navetta ja katsoopas, nurkkakivi on tässä näin paikallaan. Kovasti on noita nokkosia."
Ei vastausta.
"Ei ole tullut tuota pärekattoa paikatuksi? Taitaa tulla vesi ylisiin ja läpikin, kun siellä on vain sahajauhot välipohjissa ja pinkopahvi eristeenä."
Nuori tulkki oli jo kovilla.
"Kamarin korkkimatto olisi hauska nähdä. Kävin sen hakemassa Viipurista asti ja toin hevospelillä. Oli kyllä talvikelit."
"Vot."
"Olisi se kyllä hauska nähdä sisältä. Itse veistin hirret. Olisi se hauska nähdä kättensä jäljet. Eihän näissä enää oikein kirves pysy..."
Uusi asukas kääntyi ja viittasi peräänsä. Sisällä oli muutakin väkeä.
Myöhemmin päivällä löytyi sauna, josta karkotettiin laiha lammas. Pienen kunnosteluln jälkeen sauna oli jo lämpiämässä ja saunajuomaakin löytyi, jopa runsaanlaisesti.
Päivän kallistuessa iltaan kielivaikeudet oli unohdettu ja entisestä ja nykyisestä isännästä oli tullut ystävät. Taksimies vain alkoi koputella rannekelloaan, kun oltiin päiväviisumilla liikkeellä.
Herrat ja toverit tulivat täydellisen yksimielisiksi siitä, että maailma murjoo eikä kukaan säily ehjänä, mutta hyvä oli tällainen päivä vielä nähdä ja kokea.
Toivotettiin rakkaasti tervetulleeksi toisenkin kerran ja saatiin kuulla, ettei se elämä ollut hääviä kummalaan puolella rahaa. Ennen oli ollut kommunismi, nyt reumatismi...
Sitä vanha pappa vielä paremmalle tielle tullessa piti outona, ettei edes yhtä koiran haukkua kuulunut. Ennen ne olivat olleet koviakin haukkumaan, kylän koirat.
Mutta nyt olivat haukkumisen ajat ohi.
Tällaiset sympaattiset pikku episodit muuttavat maailmaa, koska ne osoittavat että ihmiset pystyvät muuttamaan omaa käyttäytymistään.
VastaaPoistaTotuus rakentuu modernissa ajassamme alhaalta päin -ennen se määriteltiin ylhäältä käsin.
Jokainen voi kasvaa filosofiksi.
Sodat ovat Euroopassa loppuneet, niiden kauhuksi jotka ovat imeneet muuttumattomat asenteensa historian kuonakasasta tai piireistä, joissa tehdään "työtä jolla on tarkoitus" kuten puolustusvoimat lehdissä ilmoittelee.
Olin vaimoni kanssa yli 20 vuotta sitten sortavalalaisen taksin (Ladan) kyydissä, matkalla kohti länttä - kohti erästä orpokotia rajan pinnassa, jossa isäni oli lapsuutensa viettänyt. Oli meitä parinkin Ladan verran.
VastaaPoistaPerillä oli hiljaista - ei luimisteltu - olimme kirjaimellisesti ensimmäiset suomalaiset 40 vuoteen noilla kulmilla. Ketään ei ollut paikalla, kai piileskelivät pensaissa.
Orpokoti oli kuljetettu hirsi hirreltä johonkin - kauemmas rajasta - kivijalastakaan ei oltu jätetty kuin rippeet, ja leivinuunin pohjakivet.
Löytyi paikka, johon isäni oli ensimmäisen talonsa - Tarulan - rakentanut, siihen orpokodin viereen. Paikalta löytyi vain kuoppa - kellarin pohja.
Vasta Suomeen palattuamme saimme kuulla, että isoäitini, ”orpojen äiti” oli pakoon lähtiessä haudannut kahvikaluston tuon Tarulan alle kaivetun kellarin pohjan multiin. Ei arvattu, minkä aarteen päällä seisoimme. Vuosia myöhemmin ystävämme kertoivat paikalle rakennetun uuden talon.
Ehkä vielä menemme pyytämään, jos isäntä antaisi repiä lattiansa auki.
Saisimmeko astiat tälle puolen rajaa?
Miten lain mukaan asiat menisivät? Ja minkä maan lain?
Matka jatkui Jaakkiman, Nivan asemalle. Kuoleman hiljaisuus ja täydellinen pysähtyneisyys, sitten lähtömme - evakkoon. Voiko ihmisen asuttama seutu todellakin lakata kehittymästä - edes olemalla entisensä. Entiset kaupparakennukset tuskin pysyivät pystyssä.
Tuossa hautajais- ja museotunnelmassa siirryimme parin kilometrin päähän Nivan koululle, joka valmistui upeasti juuri ennen syntymääni, vanhempieni työpaikaksi. Koulu oli jäljellä - olihan se kivestä tehty, mutta naapurusto oli lähinnä lahonnut paikalleen.
Mutta se koulun hirvittävä kunto, seinille (sisäseiniinkin) maalattuine teksteineen, roskaisine lattioineen ja hoitamattomine pihoineen - tuo kaikki oli kuin... en voi sanoa, mihin sitä nyt vertaan!! Taisimme itkeä!
Vaikka alue oli raja-aluetta, johon ei suuria joukkoja oltu asutettu - - sillä ei voi puolustaa paikallisen kulttuurin kyvyttömyyttä ryhtyä juuri mihinkään tässä elämässä - oli se miten matoista tahansa.
Tämän voisi ehkä vielä sietää - kun vain naapureita ollaan, mutta että omassa untuvaisessa Suomessamme oli SAMAAN aikaan lukuisia älypäitä, professorien katraita, jotka vannoivat tuon järjestelmän nimeen, jonka hedelmistä tuossa (kieltäni kurissa pitäen) kerroin. Taisi joukossa olla jopa teologejakin.
Olen myöhemmin, vasta pari vuotta sitten ollut pitkähkössä ajatustenvaihdossa erään tällaisen ”proffan” kanssa - ateistien laumaan hän yhä itsensä vyötti. Nyt on takit muuten kyllä käännetty.
Kun kommunismi romahti, ja muureja murrettiin, odotin, että nyt paradigmat sulavat kuin vaha - ja älykköjen rakenteet. Mutta ei! Niljakkaalta kiveltä vain hypättiin toiselle - sen sijaan, että olisi astuttu takaisin rannalle miettimään aikaa - lähtien Marxin ja Feuerbachin syntyvuosista.
Kun eurooppalaista ajatusmaailmaa on nyt tuuletettu 200 vuotta näin runsaasti, olisi jo aika hetki huoahtaa - ja todella tutustua historiaan. Voisiko se opettaa mitään - ehkä se sittenkin voi. Ihminenhän ei ole tällä välin itsessään muuttunut.
Miksi ”naapuri” on ”aina” ollut ”r” vaikka voissa paistettais! Siihenkin voisi löytyä selitys. Venäjä oli kaikin puolin huikeassa nousussa juuri silloin kun "Hegel ja Marx astuivat yli rajan" - aloittaakseen ihmiskunnan suurimman ja katastrofaalisimman kokeilun. Kuvitelkaapa maailman tilannetta tänään - ilman tätä ihastumista, joka Venäjän intelligentsian valtasi.
Tässä kokeessa piti testata, mihin ihminen ITSESSÄÄN pystyy. Jos mietimme Eurooppamme älyperäistä tilannetta tänään, on siinäkin kysymys samasta kokeilusta - mutta uudessa formaatissa. Mutta nyt ovat toisinajattelijat yhä vapaina, ja heitä on monta. Romahdus Popperin 3. maailmassa ei ole ehkä vielä laukeamassa. Meillä on vielä aikaa - vaikka jo vahvasti "sairastammekin".
Venäjän kokeessa toisinajattelijat jyrättiin nopeasti - VEKHI-ryhmä yhtenä ”vaarallisimmista”.
Erinomaisen onnistunut kuva ns. rappion idyllistä.
VastaaPoistaOli hyvä juttu. Kuvittelin heti kahden vanhan rintamajermun tuossa turinoivan ennakkoluulojen tuhistessa katon kautta menneisyyteen.
VastaaPoistaTästä syystä ehdottaisinkin puolustusvoimille ja kaiken maailman armeijoille uuden toimenkuvan - näiden "voimien" päätehtävä olisi turvata kutakin isänmaata poliittisilta päättäjiltä ja heidän tempauksiltaan.
Eli välittömästi kun joku poliitikko alkaa isotella ja lietsota kanssallistunnetta, "voimat" etsisivät tyypin käsiinsä ja telottaisivat tyypin välittömästi.
Näin säästyimisimme suuremmilta oikeiden ihmisten tappioilta.
Liittyen Adolfin tekstiin -
VastaaPoistayritän katsoa historiaa siitä näkökohdasta, että 1917 ihmisillä oli Venäjällä nälkä. Kun väkijoukko meni palatsiaukiolle pyytämään tsaarilta leipää, vastaan tuli luoteja. Eivät ne johtajaraukat ymmärtäneet omaa parastaan, joka olisi ollut kansan paras! Silloin olisi ollut tuhannen taalan paikka ymmärtää.
jarmomille.
VastaaPoistaTuohan on armeijan ikiaikainen toimenkuva.
Mm. Tuossa merkeissä Argentiinan armeija tappoi ystäväni Reino Hietalan äidin, veljen, veljen vaimon ja kaksi lasta.
"maailma murjoo eikä kukaan säily ehjänä, mutta hyvä oli tällainen päivä vielä nähdä ja kokea"
VastaaPoistaMainiota. niin juuri aattelen.
Isotella ja vähätellä ja alistaa ja ylistää. Sinuhe tiesi tuolle termin. Kärpäsen surinaa. Mikä se on, että ihmistä vain mittelö kiehtoo. Milloin missäkin lajissa.
Nuo on meitä alempia - eikun nuo. Eikä myö olla alempia kellekään.
Elämä on liian lyhyt monelle ymmärtää, kumminko perin se jumala seisoo. Seläntakunen taitaa olla täällä etelässä.
Ei mitenkään liity JK:n oivallisen tarinaan. Se oli hyvä virike tälle purkaukselle samoin kuin Jarmomin kommentti.
petjalle:
VastaaPoistaLueskelin Hietalan perheestä kk1436/1998 vp ja niin edelleen.
Hmmm. ajatteluttaa......