The Case for Letting Malibu Burn

I quote Mike Davis in remembrance of my own times in Los Angeles, aka. The Big Nowhere. Probably my readers are not especially well informed of Con Ed’s role in wild-fires as they would not be of public works – the lack of them – in California.

Kiusoittelin ystävääni Ronia, jolla on virkaa kuuluva asunto Malibussa kukkulalla. Muuan metsäpalo oli pysähtynyt kahdenkymmenen metrin päähän hänen parvekkeestaan ja piha oli ollut niin täynnä kalkkarokäärmeitä että. Sidewinder, se vaarallinen kalkkaro, viihtyy Malibussa erinomaisesti. Kaksijalkaisia kalkkarokäärmeitä näkee ostarilla enemmän kuin riittävästi.

Asuessani paikkakunnalla pyörin UCLA:ssa itse asiassa enemmänkin ja pidin useita luentoja professoriporukalle Faculty Clubilla. Siinä tunsi joutuneensa itseään parempaan seuraan. Ron opetti myös siellä, mutta hänen tyyssijansa oli peräti merkillinen ja mielenkiintoinen Pepperdine University, Malibu. Hyvä yliopisto mutta ei näitä suuria tutkimusyliopistoja. Julkijumalinen paikka lisäksi. Tarinan mukaan tontti ei ollut kelvannut USC:lle, kun sitä tarjottiin heille aikoinaan. (USC on se länsirannikon huippuyliopisto, jota moni ei tunne tai muista - University of Southern California; juuri siellä sijaitsevat mm. Spielbergin ja Lucasi rahoittamat filmikoulut jne.)

Kieltämättä silloin oli sellaistakin ajatusta, että jospa sinne Kaliforniaan olisi jäänyt, opettamaan. Ei sinne voinut jäädä. Siellä tulee hulluksi noin vuodessa, tai siis minun tapauksessani entistä hullummaksi.

Tapaan rehvastella avoimesti sillä, että seitsemän tohtorioppilaistani on viettänyt kukin vuoden Berkeleyssä Suomesta kootulla rahoituksella ja saanut siellä opetusta ja oppia, jonka tasossa ei ole mitään vastaan sanomista. Mutta Berkeley onkin ihan inhimillinen paikka ja San Francisco viehättävä. Kukaan näistä oppilaista ei ole ilmoittanut haluavansa jäädä Kaliforniaan. Tietotekniikkatyypeille käy joskus niin, jos he sattuvat päätymään mukaan aivan liian houkuttelevaan tutkimukseen, mutta useimmat tulevat pois ja suutelevat maata Seutulassa.

Se nyt vain on niin.

Mike Davis ei ole tutkija eikä suuri guru, mutta hänen ensimmäinen Los Angeles –kirjansa ”The City of Quartz” oli pätevää, aggressiivista journalistiikkaa. Myöhemmässä kirjassaan hän pohtii, miksi luonnononnettomuuksille haetaan aina syypää. Metsäpalothan ovat siellä melkein aina "tahallaan" sytytettyjä. Sytyttäjinä ovat toimineet eri vuosikymmeninä juutalaiset, natsit, kommarit, hipit, meksikolaiset, homot, arabit jne. Sytyttäjiä ei saada koskaan kiinni, koska heitä ei itse asiassa ole olemassa.

Metsäpalojen syy on melkein aina surkeassa kunnossa olevat sähkön runkoverkko. Muuntajat posahtelevat ja korkeajännitejohtoja tippuu pitkin ja poikin. Paikkakunnalla vallitsevan käsityksen mukaan valtio, osavaltio tai kaupunki eivät saa hiippailla ihmisten nurkissa. Vuosikymmen sitten Malibussa ei esimerkiksi ollut viemärilaitosta, ja Los Angelesin pääviemäri veti välillä Tyyntä valtamerta sisäänsä sen sijaan että olisi purkanut sisältöään mereen.

Ja ihmiset sitten välillä kahlaavat paskassa.

Taloja rakennetaan multapenkereille, ja kun tulee paha tuuli, loistohuvilat valuvat äsken mainittuun mereen, kansankavaltajien kauhuksi ja työtätekevien riemuksi.

Pacific Palisadesin tarunhohtoisista huviloista iso osa on jo kokenut tämän kohtalon. Kaupungin käsitys kaavoituksesta on näet lievästi sanoen erikoinen. Ja paikkakuntalaiset ovat myös joskus sanoneet, ettei Los Angelesissa ole pahaa gangsteriongelmaa, koska kaupunginvaltuusto hoitaa sen puolen. Hoitelee hommat.

Tässä on mukana historiaa ja romantiikkaa. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, Reagan ja nyt Arska ovat kuvernööreinä saaneet aikaan paljon ja seudulla on ryhdytty aivan järkeviin toimiin. (Earl Warren oli hänkin aikoinaan Kalifornian kuvernööri ja sai kaikenlaista pahaa aikaan.)

Tämä voi kuulostaa epäkunnioittavalta. Valitan sitä. Mutta eläminen vuodesta toiseen Linnanmäellä olisi ehkä sopiva vertaus suomalaiselle. Ei sellainen oikein iske. En sanonut Disneylandissa, koska Disneyland on osa Los Angelesia, eikä sitä varsinaisesti erota ympäröivistä alueista mikään. Hessu Hopo voi kävellä vastaan toisella puolella kaupunkia hirveässä pöllyssä ulkoiluttamassa lemmikki-leguaaniaan.

Tietyn karvauden kuvaan tuo suunnaton epätasa-arvo. Me kunnon ihmiset emme koskaan menneet sinne, missä asuu oikeasti köyhiä. Eikä Wattsiin tai Comptoniin tai tutulle Figueroa Roadin keskikaupungilta jatkuvalle osalle auta mennäkään, ei edes autolla. Se on oikeasti vaarallista.

Näiden köyhien ja väkivaltaisten ihmisten naapureina puolen mailin päässä asuu toisia, jotka sovittavat puudelilleen päivän tunnelmaan soveltuvaa timanttikaulapantaa.

Mutta asiaan, Kemppinen!

Santa Monica-vuorten ja naapurivuoristojen metsä on tarkoitettu palamaan. Chaparral eli pusikko on nopeakasvuista, nahkealehtistä, kuivuutta kestävää laatua. Asioita ymmärtävät kertovat, että toistuvat kulot kuuluvat tuohon ekosysteemiin. Toiset kasvit ja eläimet kuolevat, toiset menestyvät.

Luultavasti Kalifornian suurkaupunkien maailman parhaat palokunnat ovat olemassa juuri siksi, etteivät kaupungit palaisi ihan kokonaan. Hilkulla on ollut monta kertaa. Jokseenkin kaikki Los Angelesin puut, joita on paljon, ovat muualta tuotuja lajeja. Eukalyptus, joka oli meillä Santa Monicassa hyvin yleinen, lienee maailman paras soihtu. Se valuttaa nestettä eli pihkaa eli juuri sitä eucalyptusta, jonka makeisten ystävät tuntevat, ja sehän palaa. Lisäksi se liimaa auton katon ja konepellin mitä mielenkiintoisimmalla tavalla lyhyessä ajassa.

Osa ihmisistä odottaa, että Jumalan tahto toteutuisi, P. Andreaksen siirtymä järähtäisi ja maa nielisi kitaansa syntiset. Tämähän saattaa hyvinkin olla edessä. Toiset tässä arvelevat, että luonto on kova kostamaan, kun rakennetaan ja asutaan aivan vastoin ympäristön ehtoja.

Etelä-Kalifornia ei oikeastaan ole asutukseen soveltuvaa seutua. Sieltä puuttuu pohjavesi. Juomavesi ynnä muu varastetaan muualta suunnattomien vesirakennustöiden turvin.

Ai niin, yksi niiden töiden toteuttajista oli Mr. Mullholland, vesi-insinööri. Hän oli hauska heppu, mutta sitten yksi pato petti, yksi kaupunki hukkui ja tuloksena oli pahin insinöörin aiheuttama pikakatastrofi maan historiassa.