Yhtiön historia I

Kuvassa on se Stora Enson, aikaisemmin Stora Kopparbergin "osake" vuodelta 1288.

Kuten sanottu, Stora saattaa olla sekä elinkeinotoimintaa harjoittavana yhteisönä että yhtiönä maailman vanhin.

Maailman vanhinta yhteisöä on turha etsiä, koska siinä joudutaan vain määrittelyongelmiin. Luostari eli sääntökunta? Rooman publikaanien yrittäjäkonsortio? Intialaiset kauppayhteisöt? Germaanien sukuryhmät? Mammutinmetsästäjien porukat?

Pirkkalaisilla oli yllättävänkin selviä sääntöjä, ja he jakoivat lappalaisia ja erämaita keskenään. Kun mukaan otetaan nykyisenkin yhtiöoikeuden keskeinen ilmiö, nimittäin rosvokopla, ollaan äkkiä tunnetun historian alkulähteillä kymmenien tuhansien vuosien takana.

Rosvokoplan ja suurenmoisen sotajoukon ero on, kuten tunnettua, menestys taistelussa. Yleensä hävinneet ovat roistoja tai nykyisin terroristeja ja voittajat ovat sankareita, jotka ottavat tavakseen kekkaloida kummallisissa kuteissa.

Mutta oikea ongelma on edustus.

Tämän asian selvittely on minulta kesken päätoimessani. Miten voisi järjestää edustuksen (agency) vertaisryhmissä? Eikö tekijänoikeudella jyrääminen ole demokratian vastaista? Demokratia lienee tarkoittanut pari tuhatta vuotta edustuksellisuutta.

Kanonistit pohtivat, että esimerkiksi munkkiporukassa on joskus tarpeen kuuleminen eli neuvon eli mielipiteen kysyminen ja joskus taas suostumus. Sama koskee hiippakuntaa.

Kun huomattiin, että sama koskee koko kirkkoa ja siis paavin asemaa, monelta juristilta meni luu kurkkuun. Ja sitten huomattiin, että sama koskee valtiota eli keisaria tai kuningasta.

Alan hienoin kirja on kauan sitten ilmestynyt E. Kantorowiczin King's Two Bodies.

On kaksi mystistä ruumista. (Ruumis on latinaksi corpus - kirkko on Kristuksen ruumis ja sana "corpus" on korporaation ja monien muiden yhteisöä tarkoittavien termien lähtökohta.)

Toinen on Kristuksen mystinen ruumis eli kirkko. Toinen on poliittinen ruumis, body politick. Englannin edustuksellinen hallitusmuoto rakentui juuri tällaisen fundeeraamisen varaan.

Ja kysymys on, milloin "body", joka nykykielessä tarkoittaa miten tahansa elintä tai organisaatiota, on velvollinen kysymään toisten eli lähinnä jäsentensä mielipidettä ja milloin suostumusta. Ja eräissä tilanteissa erilaiset oltermannit ovat oikeutettuja päättämään juoksevista asioista omin nokkinsa, koska heidät voidaan tarvittaessa jättää valitsematta.

Kuten tiedetään, osakeyhtiöt eli kauppakomppaniat voittivat kuningaskunnat. Englannin ja Hollannin Itä-Intian kauppakomppaniat voittivat kilpailussa Portugalin ja Espanjan valtiot. Ja Pohjois-Amerikassa turkiskauppaa hallitsi järkyttävän menestyvä Hudson Bay Company.

En kuvittele selostavani yhtiön historiaa yhdessä blogin postauksessa. Kirja siitä olisi kirjoitettava. Mutta ehkä sellainen kirja ei ole kirjoitettavissa. Asia on nimittäin hämmästyttävän heikosti tutkittu. Minulla on vain runsaat kaksikymmentä kirjaa aiheesta, ja olen seurannut sitä iät ajat. Kuuluisin ja kai paras on Alfred D. Chandlerin Scale and Scope, mutta se on kirjoitettu Yhdysvalloista eikä siinä mennä kovin etäälle historiaan. Chandlerin kuuluisin kirja on Visible Hand, liikkeenjohdon historia, mutta tuo ensin mainittu on vielä antavampi.

En oikeastaan ymmärrä, miten kukaan voi harrastaa kilpailuoikeutta tuntematta tuota kirjaa yksityiskohtaisesti. Siinä selostetaan kuitenkin aika tarkoin Saksan pankkien merkillinen vaikutusvalta yhtiöihin ja yhtiöryhmiin ja kartellien ja konsernien keskinäinen suhde. Siinä selvitetään Ranskan teollisuuden järjestelmä, jossa viis konservatiiveista tai sosialisteista valtion osuus myös rahoittajana on ollut vanhastaan hyvin keskeinen. Ja myös Englannin ulkomaankaupan oivalluksista on runsaasti keskeistä tietoa.

Etenkin IG Farben oli Saksalle sekä ensimmäisessä että toisessa maailmansodassa suunnattoman tärkeä rakenne. Ensimmäisessä maailmansodassa Farben kehitti synteettisen ruudin ja taistelukaasut. Toisessa sodassa tehtiin synteettistä öljyä ja menestystuotteita, kuten Himmlerin tuhoamisleireille tilaama Zyklon B -kaasu.

Sotien jälkeen Farben onnistui vähä vähältä saamaan takaisin sekä asemansa että pääomansa, jotka olivat olleet tallessa mm. Sveitsin pankeissa. Farbenin kuuluisia osia ovat mm. Bayer, Basf ja Agfa.

Komein yksityiskohtaisesti tuntemani yrityshistoria on Zeissilla, jonka "Jenan lasi" (Jenaer Glass / Schottglass) valloitti sekä laboratoriot että kotien keittiöt (tuttipullot). Carl Zeiss Stiftung suorastaan keksi työväensuojelun 1800-luvun alussa ja 1944 yhtiö onnistui evakuoimaan osaamisensa länteen Mainziin, vaikka slobot veivät koneet Jenasta.

Kuuleman mukaan ne ruostuivat jonnekin Rostovin radan varteen.

Niinpä. Venäjä ja Neuvostoliitto eivät päässeet koskaan sinuiksi yhtiöiden kanssa.